Mikä neuvoksi minulle,
mikä neuvon antajaksi?
Neuo neitonen minua,
opastellos orpolapsi!
Ei neijestä neuvojata,
orvosta opastajata,
neuottu itseki neiti,
opastettu orpolapsi.
Enkä huoli huolimahan,
suuresti sureksimahan;
Annan huolia hevosen,
murehtia mustan ruunan,
rautasuisen surkutella,
suuripäisen päivitellä.
Hevosell' on pää parempi,
pää parempi, luu lujempi,
koko ruumis runsahampi,
kaulasuonet kantavammat.
Wau, mikä löytö.
VastaaPoistaMinä olenkin ihmetellyt, mistä tulee nykyisinkin kuultava sanonta: "Antaa hevosen surra, kun sillä on suurempi pää". Nythän sekin selvisi :)
Minä kuulin tuon sanonnan eilen eka kertaa ja nyt toistamiseen. Lienee siis muinaissuomalaista perua :)
PoistaMinäkin oon tuohon sanontaan törmännyt ja sitä ihmetellyt. Mutta enpä ole folkloristina niin hyvin lukenut Kanteletarta että olisin sen tiennyt siellä jo esiintyneen.
VastaaPoistaOlenkohan minä ainut, joka ei ole törmännyt tuohon hevosen päähän :)No ei se ainakaan sitä meinaa etteikö suruja ois ollu.
Poista