Kuinkahan monella minun ikäpolven ihmisellä on ollut lapsuudessaan Ystäväkirja, se sellainen johon kirjatiin lempiaineet, inhokit ja haaveet? Muistaakseni omilla tytöillänikin oli sellaiset, mutta miten lie nykyään?
Tämän kertaisena Wiikon Wanhana muutama ote omasta Ystävänikirjasta, joka on ilmeisesti vuodelta 1971. Tähän villiin johtopäätökseen tulin siitä, että melkein kaikkien kavereiden urheilijaihenne oli Juha Väätäinen (EM-mitaleita juoksusta samaisena vuonna). Muistaakseni sain kirjan lahjaksi Eeva-tädiltäni, joka on täyttänyt ensimmäiset sivut. Hänen hartain toiveensa on ollut paljon aikaa. Lieneekö se vihdoinkin toteutunut tuoreella eläkeläisellä :)
Seuraavaksi kirjaa on täyttänyt kouluaikojen paras ystäväni. Hänestä ei tainnut tulla sihteeriä vaan jotain paljon taiteellisempaa. Siitä puolesta oli vinkkejä jo silloin lapsuudessa. Kovasti paljon piirreltiin ja suunniteltiin kaikenlaista, jopa musiikkivideoita (Led Zeppelinille) vaikkei niitä edes ollut olemassa siihen maailman aikaan :)
Enoni hartain toive on ollut oikein suuri lohi. Sen hän lienee saanutkin, mutta aikomus tulla vanhaksi ei toteutunut, sillä hän kuoli tapaturmasiseti muutaman vuoden kuluttua tuosta.
Aina ei haaveet toteudu, mutta joskus sentään. Minusta ei sitten tullut laulajaa, mutta velipojasta tuli urkuri. Kirjan liikuttavimman Miksi aion tulla vastauksen oli kirjoittanut meidän luokan mukavin poika. Ei enempää eikä vähempää kuin hyväksi ihmiseksi. Aika hienosti tuumittu kymmenvuotiaalta.
Hyvä ystävänpäivää kaikille! Pidetään huolta toinentoisistamme ja ollaan hyviä ihmisiä :)
Minullakin taisi olla ystävänkirja. Mukavaa Ystävänpäivää Sinulle.
VastaaPoistaMuistan nuo ystävänkirjat! Mukavaa ystävänpäivän iltaa♥
VastaaPoistaKyllä, tuollainen on ollut minullakin:) Monille sinne kirjailluille suunnitelmille, toiveille ja haaveille olen hymyillyt jälkeenpäin. Samalla tulee väistämättä muisteltua mitä itse kirjoitteli ystäviensä kirjoihin.
VastaaPoistaIhanat muistot noista kirjoista. =)
VastaaPoistaHyvää Ystävänpäivää! =)
Olipas ihanan koskettava postaus! <3
VastaaPoistaIhana postaus! Nuo ovat niin nostalgisia juttuja. Hyvää ystävänpäivää, vaikka se on jo melkein ohi!
VastaaPoistaKiitos. Myönnän, olen hieman nostalgiaan taipuvainen :)
PoistaAikamoinen aarre sinulla vielä tallessa! Kuinka monella meillä onkaan ollut tuollainen... ja siitä on kaukainen muisto vain. Myöhästyneneesti ystävänpäivää toivotuksin!
VastaaPoistaTästä hamsterigeenistä on paljon iloa jos kohta haittaakin, varsinkin muuton yhteydessä. Ja että pursuaako paikat, arvaa vaan :)
PoistaIhania, oivaltavia vastauksia ja kauniita muistoja. Minäkin toivon oppivani hyväksi ihmiseksi jolla on paljon aikaa.
VastaaPoistaSiihen olisi pyrkiminen täälläkin :)
PoistaYstäväkirja oli minullakin, mutta ei ole enää tallessa. Päiväkirja sitä vastoin on ja sitähän on hauskaa ja nostalgista hymyillen lueskella!
VastaaPoistaMukavaa ysävänpäivän jälkeistä aikaa! <3
Minullakin on vino pino päiväkirjoja menneiltä vuosilta, mutta jotenkin ei tee mieli lukea niitä. Ehkä joskus.
PoistaVietin kiihkeimmän ystäväkirja ikäni edesmenneessä Heinolan reumasairaalassa, ja on todella koskettavaa lukea kirjaa, koska "hartain toiveeni" kohtaa on yleensä vastattu; OLLA TERVE. Näihin ajatuksiin ... MP
VastaaPoistaKyseisessä paikassa itsekin olleena tiedän mistä puhut. Tuon toiveen kirjoittaisin minäkin hartaimmaksi toiveeksi nykyään, mutta jotta toive olisi realistinen, laittaisin sen tähän muotoon ; olla kohtuullisen terve.
PoistaVoi mikä ihana aarre sinullakin on tallessa! Myös minulla on vastaava kirja, mutta sattuneesta syystä hiukan vanhempi vain. Pitääpä etsiä se esille ja katsoa mitä sieltä löytyy, ehkä postaamisen arvoistakin. :)
VastaaPoistaVoi miten kiva. Jään mielenkiinnolla odottamaan postaustasi :)
VastaaPoistaTämä tulee kerrassaan myöhään mutta kun en ystävänpäivänä ollut tolokuissani vastaamaan.
VastaaPoistaVaan mikähän on viirannut kun olen tuollaisia toivonut ;-) itse en kyllä muista ollenkaan. Kun ihmettelin outoa uranvalintahaavetta äidilleni niin hän ajatteli, että voisi johtua hänen silloisesta uudesta urastaan koulun kanslistina. No, valokuvaajaksi ja graafiseksi suunnittelijaksi päädyin. Videokuvaamiseen tutustuin viime syksynä ja se musiikkivideokin on ollut suunnitteilla, ei tosin Led Zeppelinille sentään.
Kuvan yläreunassa eniten inhoamani -kohdassa olevan Arin kyllä muistan, kyseinen kaveri ruukasi kiusata minua koulumatkoilla.
Ja kuinka ollakkaan, se hartain toive kuluneen talven jälkeen on terveys.
Minä kans ounastelin, että tuo toiveammatti liittyi jotenkin äitisi esimerkkiin. En oikein osaisi kuvitella sinua sihteeriksi :) Varmasti olet omemmalla alalla nyt.
PoistaMinulla oli sama inhokki eli muistan kyllä kyseisen Arin. Olen oikein mustannut hänen naamansa sen aikaisesta luokkakuvasta.