Aluksi sukista piti tulla Miljat, mutta muutaman sentin jälkeen tulin toisiin aatoksiin ja aikani pähkäiltyä syntyikin uusi malli. Kyllähän se vähän Miljaa muistuttaa, mutta saakoot ihan oman nimensä eli Joanna lahjan saajan mukaan :)
Malli oma eli Joanna-sukat (ehkä rustaan ohjeen myöhemmin)
Lanka Austermann Step Classic
Menekki n. 80 g
Koko n. 38-39 (varren alussa 60 s., nilkassa 56 s.)
Puikot 2,5 mm sukkapuikot
Tämä oli kyllä helppo malli, simppelit pitsiraidat edessä, takana ja sivuilla, niiden välillä 2 o, 2 n, 2 o. Tuo sivussa olevan pitsiraidan jakaantuminen kantapään kohdalla vaatii vielä hiomista. Ehkä nuo kantapään jälkeiset kavennukset olisi pitänyt tehdä tuon pitsikuvion reunassa olevan nurjan silmukan kohdalla. No, ei auta kuin kokeilla, josko se toimisi. Ja ihan mielelläni sen teenkin.
Tämä meidän lähellä ( 50 m) oleva laituri on kylän yleinen eli sinne voi "parkkeerata" isommatkin laivat ja pollaritkin on sen mukaiset :)
Vesi oli hauskasti eri värinen eri puolilla laituria, toisella sinivalkoharmaa, kuten tuosta toiseksi ylimmästä kuvasta huomaa ja toisella puolen harmaa.
Ja nyt on tilanne ettei puikoilla ole mitään neuletta vaan jospa minä jo huomenna saisin aloitettua sen vauvaneuleen
Joannat on vallan kauniit, joten ohje otettaisiin kyllä avosylin vastaan. :)
VastaaPoistaJuu sama juttu, milelläni ottaisin ohjeen kun tykkään noista pitsikuvioista!
VastaaPoistaKauniit ovat Joannatkin!
VastaaPoistaerittäin kaunista luovuutta! lahjan saaja on varmasti iloinen:)
VastaaPoistaLämmin kiitos kommenteista Tiina, Auli, Hepsi ja Laura :)
VastaaPoistaOn kyllä kivan malliset ja väriset sukat.
VastaaPoistaKauniit kuin mitkä. Oi kuinka ilahtuisimmekaan ohjeesta!
VastaaPoistaenkulin käsityöt: Minäkin pidän tuosta punaisesta ja muistakin punaisista.
VastaaPoistaZelda: Jahka kerkiän ja teen muutamat samanlaiset lisää niin rustaan ohjeenkin.
Kauniit sukat tosiaan, mutta minun pitää kyllä tällä kertaa ihastella noita nallekuvia! Voi että mikä elämys teillä on ollut! Minäkin meloskelin samaisen kunnan järvillä toissa viikolla. Tosin tuskin sellaisilla seuduilla missä karhuihin todennäköisesti törmää. Olisihan se hienoa nähdä karhu noin. Tosin ehkä hieman etäämpää kuitenkin... Minä olisin varmaan hätäpäissäni kaatanut kanootin. Ei kai tässä voi kuin onnitella mahtavasta kokemuksesta! :)
VastaaPoistaKauniit ovat Joannat, kantapäätkin!
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoista(Miekin olen pitkän tauon jälkeen palannut blogimaailmaan, ihan niin kuin olemaan pysyvämminkin. Piti heti tulla morjestamaan vanhoja tuttuja. :-))
sanna: Kiitos onnitteluista :) Oli se kyllä kokemisen arvoisa elämys. Ennen minä uskoin kun kaikki väitti ettei niitä karhuja nää. Nyt on semmonen olo, että sehän on ihan mahdollista, eipä tietenkään jokapaikassa mutta kuitenkin.
VastaaPoistaKävinkin ihailemassa sinun kuvia. Ihan Kainuun hiekkarannoilta näytti :)
helena: Kantapäät valmiiksi reikiä täynnä :)
Anne K: Kiitos ja oi miten mukava kun tulit takaisin :)