Jokunen aika sitten meillä oli töissä mielenkiintoinen tiedonhakutehtävä. Asiakas halusi löytää tietyn runon, jota äitinsä oli lukenut joskus 30-40-luvulla. Aikahaarukka oli melko suuri, mutta onneksi hän kuitenkin tiesi missä lehdessä runo oli, nimittäin Kuluttajain-lehdessä (edistysmielisen osuuskauppaväen äänenkannattaja). No niitä lehtiä selaillessa ei voinut olla kuvaamatta muutamia juttuja, joten niistäpä saa mukavia Wiikon Wanhoja. Ja tässä ensimmäinen.
Tämä vinkkijuttu meille neulojille oli jossain 40-luvun alun lehdessä, ilmeisesti pulavuosilta. Aivan käyttökelpoinen idea, mutta tulisikohan enää näinä lankakylläisinä päivinä toteutettua.
Vanhat on lutuisia...
VastaaPoistaVastaukseni on, että ei tulis, mutta jossain nykyajan villapuseron viipalointikirjassahan oli villasukanvarsista koottu tilkkupeitto, joka oli niin kiva! Tavalla tai toisellahan nämä ideat uusiutuvat.
Yks nainen ennusteli tulevaisuuden energiapulan ajavan meidät vielä uuteen "pula-aikaan", jossa materiaalin arvo taas nousee. Toisaalta olisikin syytä palata terveempään suuntaan, vaikka pula-aikaa tuskin kukaan toivoo.
Kääntelin eilen vanhoja villasukkia ja niiden varsia. Mietin, että patalappuja näistä voisi tehdä. Samassa pussissa oli myös villapaitoja: jätin odottamaan, jos niistä tekisi jotain, vaikkapa edellisen kommentoijan ehdottaman tilkkupeiton...
VastaaPoistaPula-aika on kyllä kirvoittanut luovuuden esiin.
VastaaPoistaLuin tuosta kohtaamisestanne karhujen kanssa. Meni kyllä melkein kylmät väreet.
Muinaissuomalaisten pyhä eläin hätkähdyttää kyllä nykyihmistäkin.Taitaa olla niitä harvoja asioita ;)
Pakko kertoa tähän tarina muutaman vuoden takaa.
Eräänä kevätaamuna mies kertoi aamukahvia hörppiessään nähneensä unta karhusta. Avasin netin -aamun uutinen oli, että karhu lähestyy asuinaluettamme ruuhkassa toikkaroiden ;)
Ja tähän yhteyteen pitää mainita, että asuimme tuolloin kaupungin keskustan liepeillä.
Sille karhulle kävi huonosti, poliisi kutsui metsästäjän lopettamaan, koska eläintä ei saatu ajettua metsään takaisin.
En kyllä haluaisi kohdata karhua. En metsässä, enkä kaupungissa.
-Hilma
Tuohon aikaan sukalla tarkoitettiin ymmärtääkseni sellaista reisipituista, joten nykypäivän sukista taitaisi tulla lähinnä barbien nuttuja. :) Mutta aivan ihana ja kuvaava ohje, kyllä kaikki on osattu hyödyntää!
VastaaPoistaVoi vanhoja neuleita uusiokäyttää. Entisajan ihmiset olivat kyllä kekseliäitä. Mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaSolveig: Juu, vanhat on lutusia :) Tosiaan, viime aikoina on tullut useampikin sellainen kirja, jossa tehdään vanhasta uutta eli sitä mitä on tehty kautta aikojen, joinakin aikoina tosin pakosta. Ihailtavaa miten ihminen osaa tarpeen tullen olla luova ja ilman tarvettakin :)
VastaaPoistaNeili: Haa, et sitten tekisi pikkuväelle tamineita :) Minullakin on tuolla muutama vanha takki, joista olen aikonut tehdä laukkuja mutta antavat vielä odotuttaa itseään. Ja yksi ihana pesussa piloille mennyt kirjoneulepaita. En ole vielä päättänyt mitä siitä tulee, mahdollisesti tuolin päällinen, tyyny tai kassi. Ehkä joku kaunis päivä :)
Hilma: Hui, tulikohan se karhu etiäisenä miehesi uniin? Harmi että sille kävi niin surullisesti. Toivoisin, että tuo tapaamamme karhukopla säilyisi metsästäjien ulottumattomissa. Kaupunkiin ne tuskin eksyvät kun niitä ei ollut parin sadan kilometrin säteellä siellä itärajalla.
Oli se kyllä hätkähdyttävä kokemus. Tuli tässä mieleen, että voisi vaikka hommata sellaisen Kalevala-korun karhu riipuksen kun on ikäänkuin päästy karhukantaan :)
Kaisa: Niin varmaan tarkoitettiinkin. Lyhkäsvartisista ei kovin kummoisia loihtisi, paitsi barbielle kuten ehdotit:) Minustakin tuossa ohjeesa oli jotakin hyvin sympaattista esim. sekin, että siinä luotetaan kuvien antamaan tietoon niin paljon, ettei tekstissä tarvitse seikkaperäisesti selostaa kuinka homma tulisi tehdä.
enkulin käsityöt: Kyllä olivat. Sinulle ja kaikille muillekin hyvää viikonloppua :)
Kyllähän jokin vuosi sitten ilmestyi kirja nimeltä Viipaloi villatakki. Siinä oli hauskoja ohjeita mm villapaidan muuttamisesta hameeksi ja sitä rataa.
VastaaPoistaOngelma on kai erityisesti se, että tänä päivänä tuotetaan niin halvalla uuttaa vaatetta ja tavaraa, ettei uusiokäyttö sytytä suurta enemmistöä. Tavallaan sääli.
Sara: Näin on, mutta onneksi on vielä niitäkin jotka tekemisen riemusta ja luovuuden ilosta tekevat vanhasta uutta. Täälläkin "päässä" ois ideoita vaikka kuin mutta toteutus tökkii. No ehkäpä joskus :)
VastaaPoista