Nämä kauniit tyynyliinat ovat isotätini merkkaamia, varmaankin 20-30-luvulta. Silkkisen tuntuisiksi kuluneet puuvillaliinat ovat n. 50 x 45 cm kun taas käsinkudotut pellavaliinat ovat n. 60 x 70 cm.
Minun pojalla on sattumoisin samat nimikirjaimet. Pitäisköhän jättää nämä hänelle perinnöksi :)
Alla olevassa kuvassa takimmaisena näkyy pellavainen taalainsidosraidalla koristeltu iso tyynyliina. Etummaisena taas avokin mummon vanhasta lakanasta ompelemani tyynyliina. Heilläkin näyttää olevan samat nimikirjaimet.
Avokin isotädin aluslakanaan on kirjottu koko sukunimi ja oikein punaisella:
Meille opetettiin vielä 80-luvulla nimikoimista kotiteollisuuskoulussa. Minun pussilakana, joka on muuten vieläkin käytössä ja ehjä on merkattu näin:
Minulla on puolitusinaa mummon merkkaamia ja kutomia puuvillapyyhkeitä vai sanotaanko näitä virallisesti leivinliinoiksi? Mummo on mennyt naimisiin 1925 eli nämä on kirjottu silloin tai sen jälkeen tai ehkä häitä odotellessa. Pyyhkeet ovat edelleen käytössä. On jotenkin niin tunnelmallista laittaa tuollainen liina taikinakulhon tai kohoavien sämpylöiden päälle, viimeksi eilen.
Sitten on vielä isotädin kutomia ja merkkaamia pieniä pyyhkeitä, jotka myös ovat käytössä. Mitä niitä nyt pelkästään hyllyntäytteenä pitämään kun ovat kelpo tavaraa.
Hyvää viikonloppua ja palmusunnuntaita.
Ihania aarteita sulla jemmassa/käytössä! Toi merkkaaminen on varmaan nykyään aika unohtunut tapa, paitsi tietty silloin kun merkataan lasten vaatteet tarhaan mennessä :) Tilataan niitä valmiiksi painettuja tarramerkkejä tai ihan vaan tussilla sutaistaan nimi saappaisiin, ja seuraava käyttäjä vetää yli ja kirjoittaa uuden nimen vanhan perään jne.
VastaaPoistaKauniita aarteita sinulla :)
VastaaPoistaMulla on monesti harmittanut, että en ole saanut yhtään mitään isänäidiltä jäänyttä käsityötä. Hän kun virkkasi tosi paljon ja upeita juttuja. Kaikki taisi päätyä tädilleni vai lieneekö niitä olemassakaan enää. Pari hassua virkattua lautasliinarengasta multa sentään löytyy, mutta siinäpä se.
Onpa todella sinulla perintökalleuksia. Hienoa, että ne ovat käytössä.
VastaaPoistaIhania liinavaatteita.
VastaaPoistaHuomenna virvotaan, tuoreeks, terveeks :)
Ihania merkkauksia. Hienoa, että ne ovat säilyneet niin ehjinä että voit yhä käyttää niitä. Todellisia aarteita.
VastaaPoistaIhania aarteita! Minä en ole koskaan merkkausta opetellut (tai ei ole ollut ketään joka olisi opettanut) ja tuskaa on tuottanut merkata lasten nimet kasteliinaan. Ihan harmittaa.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus!
VastaaPoistaHelena: On ne kyllä aarteita. Eikös ne koulussa jotain merkkaa vohvelikankaalle mutta tuskin tuommoisia taiturimaisia monogrammeja. Toisaalta harvallapa sitä nykyään olis aikaakaan ruveta oikein langan ja neulan kans merkkaamaan kaikkia tekstiilejä.
VastaaPoistaTess: Kauniita ja niin kotoisia :)
Ai harmi, mitäpä jos kysyisit oisko tädilläsi sinullekin jotain mummosi töitä.
Esikko: Niin, ketäpä ne komeron hyllyllä ilahduttaisivat. Tosin tyynyliinoja en raski ihan jokapäiväisessä käytössä pitää :)
Sari: Kiitos ja eikun tuoreeks terveeks vaan :)
Kesänlapsi: Tämä minun HM isotäti oli perheetön joten hänen tekstiilit eivät kuluneet niin paljon kuin perheellisillä :)
Anpali: No ehkä se ei ole niin merkittävä taito nykyään kuin joskus muinoin on ollut. Vähämpä sitä olen minäkin merkkaillut, en edes kastemekkoon nimiä. Senhän sitä voiskin ottaa urakakseen tässä joskus, tosin nimiä on kertynyt varmaan toistakymmentä, kun kastemekko on kiertänyt melkein koko suvun :)
Limeadine: Kiitos kiitos :)
Vautsi mitä aarteita! Ja entisajan liinavaatteiden kangaskin on ihan toista, kun nykyajan ohuet huonolaatuiset puuvillat.
VastaaPoistaChristina: Sanos muuta :)
VastaaPoistaOnpa sinulla hyvä kokoelma vanhoja liinavaatteita! Minulla on vain muutamia, enkä oikein tiedä, onko niitä enää missään perittävänäkään.
VastaaPoistaEn oiekastaan kaipaisi muunlaisia tekstiilejä. Ja ihan oikeassa olet, kun pidät käytössä. Vanhat on tehty kestämään, eivät ne paljon kulu käytössä (etenkään leivinliinoina!). Vanhoista liinavaatteista tehdasvalmisteisetkin ovat paljon parempaa tekoa kuin uudet. Meillä on muutama vanha, jämäkkä aluslakana, jotka vieläpä pysyvät paljon paremmin sileinä kuin nykyajan lörölakanat, joista näkee melkein läpi.
Heidi: Onkohan ennen satsattu laatuun enemmän vai onko esim. kankaiden laatu yksinkertaisesti huonontunut? Oikeassa olet, ei nämä nykylakanat kestä alkuunkaan niin hyvin kuin nuo vanhat. Kai sitä rahalla saa nykyäänkin laatua mutta jotenkin tuntuu etteivät ihmiset oletakkaan tavaroiden kestävän kovin pitkään. Harmillista.
VastaaPoista