Rekehen, rekehen

nouse matkaamaan, lumi alla jalasten se laulaa lauluaan...

Hyvää Joulua!

Ei kahta ilman kolmatta

Täällä ei nyt esitellä mitään suunnittelun tahi neulonnan riemuvoittoja vaan ihan tavallinen punainen villatakki. Tämä ei tarkoita etteikö olis aihetta tyytyväisyyteen. Sain kuin sainkin istuvan takin Tuulian tailorinopeilla, eli eipä mennyt kurssi hukkaan.


Mallina tässä on oma Hiirulainen, joita tein kaksin kappalein muutama vuosi sitten. Erotuksena aiempiin on, että pohjaneule ei ole pelkästään 3 oikein, 1 nurin vaan joka neljän kerros on pelkkää oikeaa. Tästä oli apua palmikkokiertojen suhteen, siis varsinkin kohdassa jossa letti tekee suuremman mutkan. Ulkonäkö on silti aikalailla samanlainen.


Malli oma Hiirulainen Tuulian tailoriopeilla
Lanka Gjestal Maija, menekki 420 g
Koko kerrankin sopiva eli jotain 38
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Koukku 3 mm virkkuukoukku
Muuta 9 nappia

Maija-lanka ei ollut niitä miellyttävimpiä neulottavia. Se oli jotenkin muovisen oloinen nitkuteltava, vaikka onkin 85 % villaa. No, pesu ja huuhteluaineella huuhtelu tekivät kyllä tehtävänsä eli takista tuli ihan mukavan tuntuinen ja käyttökelpoinen. Väriin olen oikein tyytyväinen. Kuvista ei ehkä tule totuus esiin, näillä hämärillä kun on tuskastuttava kuvata ja varsinkin punainen on ylen haasteellinen. No tämä takki olis niinku lähellä puolukan punaista, ei kylläkään ihan. Sitten tämän pimeyden lisäksi on toinenkin tuska. Minä en tykkää pätkääkään olla kuvattavana, eikä mielikuvitus tahi naama riitä mihinkään ihmeelliseen. No voishan sitä kuvata henkarissa roikkuvaa takkia, mutta totuus tulee paremmin ilmi näissä elävämalli kuvissa kuten seuraavassa:


Aika hyvin istuva takki, no ainakin verrattuna siihen edelliseen. Olen ihan tyytyväinen ja lähinnä juuri siihen, että onnistuin tässä saumattomassa tekniikassa. Tein jopa rintamuotoilut wrap and turn tekniikalla ja tuli siistiä jälkeä. Ehdottomasti käytän tulevaisuudessakin tätä tekniikkaa, mutta Hiirulaisia tuskin tulee enää. Vähän latistaa tyytyväisyyttä tuo niin arkinen malli, samalla vaivalla olisi voinut tehdä jotain uutta ja erilaista, mutta nyt ei rahkeet riittäneet tämän enempään. Eli hyvä näin.

Tein töihin joulukoristeita myymättä jääneistä poistokirjoista. Malli oli jossain lehdessä, oiskohan ollut Sinä Osaat tai jouku.


Joku asiaks sanoi, jotta kuinka raskitte kirjoja silputa. No tuskin kukaan jää kaipaamaan esim. Ydinaseet ja suurvaltapolitiikka kirjaa vuodelta 1982. Tosin siinä oleva teksti ei ole kovin jouluista. Tein muutaman sydämen jostain insinöörien pääsykoekirjasta, matemaattisia kaavoja ja laskuja. Mielestäni kauneimmat tulivat Taaborilta Golgatalle kirjasta vuodelta 1901.


Jouluntuoksuista viikonloppua itse kullekin.

Kaisan päivää

Tämän kertainen Wiikon Wanha on kuva kauniista tytöstä viehättävässä takissaan. En tiedä kuka hän on, mutta voisipa olla vaikka Kaisa tänään olevan nimipäivän kunniaksi.


Ennen vanhaan Kaisan päivä on ollut vuoden tärkein keritsemispäivä. Lampaan villa on kuulemma parhaimmillaan juuri tähän aikaan. Jossakin on sanonta "Kaisan villa ei katoa", mitähän se sitten tarkoittaneekaan. Säihin liittyviä uskomuksia on myös paljon. Tänään pitäisi kuulemma olla suojasää, mutta ei ainakaan täällä. Tuulee vallan mahottomasti ja on kylymä. No, jos vanhoihin on uskomista niin jouluna on samanlainen sää. Toisaalta Jämsäläiset uskoo että
"Kun Kattina (pakkanen) kapsaa, niin jouluna (vesisade) napsaa".

Nähtäväksi jää.

Vauhtiraitasukat sun muuta

Kuten edellisen postauksen lopussa uumoilin, en malttanut olla aloittamatta punaista Hiirulaista ennen sukkaputken loppua. Olen jo ohittanut kriittiset kohdat, sovitellut neulosta ja näyttäisi, että siitä on mahdollisesti tulossa jopa oikean kokoinen. Nyt vaan pösötellään helmaan asti.


Meinasi jäädä yhden synttärilahjasukat kesken kun Hiirulainen vei mennessään, mutta sankari ei onneksi pahastunut vaikka saikin sukkansa pari viikkoa myöhässä. Ja sitten se vielä kiltisti poseerasi kuvaajalle :)


Seiskaveikasta (130 g) kolmepuolosilla neulottu.

Laitetaanpa tänne myös kuva tossukoista, jotka lähetin aiemmin syksyllä vuosipäiviä viettäneen tätsyn jalkoja lämmittämään.


Poikakullallekin tein tossut vaan enpä ehtinyt kuvata niitä kun lähtivät jo maailmalle.

Näitäkin on nähty

eli nyt on jäänyt jumi päälle. Tuutista tulee samanoloisia sukkia kuin aiemminkin.


Erona aiempiin on vain silmukkaluku ja resorin oikeat silmukat, jotka on neulottu takareunoistaan.


Mitenkä tästä sais kiskastua itsensä jonkun uuden pariin. Punainen villatakki odottaa tulemistaan. Malli on selvillä, mallitilkku odottaa laskijaa, excell-taulukko odottaa lukuja, puikot odottavat silmukoita ja mitä tekee hän? Neuloo vaan sukkia. Tässä velipojalle synttärisukat eli Onnea Tampeleelle!


Tässä on mukavan raukea olo parituntisen tanssin ja hyvän ruoan jälkeen. Mitäpä jos en tekiskään opiskeluhommia vaan ottaisin härkää (tässä tapauksessa kylläkin Hiirulaista) sarvista ja keskittyisin neulomiseen tai siis sen aloittamiseen. Ah, niin houkutteleva ajatus.

Kuin kaksi marjaa

Selailin torstaina uusinta Suuri Käsityölehteä (11-12/2010) ja yllätyin kovasti nähdessäni hyvin tutunoloisen sukkamallin. Sivulla 14 on Minna Metsäsen suunnittelemat tytön ja naisen pitsisukat, joista jälkimmäisen ulkonäkö ja mallikerta on just sama kuin vuonna 2007 suunnittelemissani Siiri-sukissa.


Tai no, lehden mallissa on kaksyhteen/langankierto kerrosten välillä yksi välikerros, kun taas minun mallissa niitä on kolme. Ja kärkikavennus näyttää olevan erilainen. Tuleekohan näistä se kuuluisa 10 % erilaisuus, jolloin malli tulkitaan uudeksi? Ohjetiedusteluihin vastaa, ylläriylläri Novita.

Tässä muutama vanha kuva tekemistäni Siiri-sukista, joiden ohje on ollut tuosta oikealla sivupalkissa jo useamman vuoden.


Että tämmöstä.

Vuodet kuluu

Tuntuu, että vuodet vierii paljon vikkelämmin näin vanhemmiten (noh, kulostaapa hassulta näin nuoren suusta :). Wiikon Wanhan tai oikeammin 20 vuotta vanhan kuvan siivittämänä lennätän lämpimät synttärionnittelut Tytölleni sinne opiskelukaupunkiin.


Kuva on otettu joulukuussa 1990. Hyvä Ystäväni tuli vauvoineen auttamaan minua ristiäisten järjestämisessä. Hän olikin mainio apu, minä sain ihan rauhassa leipoa ja touhuta vaikka kuinka, sillä tarpeen tullen hän imetti molemmat vauvelit. Voivoi, oli ne mukavia aikoja mutta tätä kuvaa katsellessa tulee suuri haikeus, sillä Hyvä Ystäväni (vasemmalla) kuoli yllättäen seitsemän vuotta sitten.

Kehtuuttaa

nimittäin tämä blogin päivittäminen. Ei näytä mitään ihmeellistä puikoilta tulostuvan ja mietityttää josko näistä tavansukista tahi huiveista viitsii edes blogata ja että ketä kiinnostaa.


Jonkin sortin väsymystä havaittavissa. Mutta tämä taitaa olla aivan tavallista. Onkohan kukaan muuten tehnyt tutkimusta tältä alalta, siis blogeista noin ylipäätään? Ja mikähän se on blogin keskimääräinen elinikä, kolme vuottako? No olenhan minä jo neljättä vuotta täällä puikkoja heilutellut ja itseppähän tuota päätän mihin suuntaa homma menee tai meneekö mihinkään vai jääneekö paikalleen vallan. No näistä sukista ei sen enempää kuin että ovat seiskaveikasta 3,5 mm sukkapuikoilla neulotut erinäisin kantapäin ja kärkikavennuksin.


Opiskelen parhaillaan työn ohessa ja joudun käymään Keravalla aika-ajoin lähipäivillä. Minulla on aina neule mukana niinkuin viimeksikin mutta voi sentään, lanka pääsi loppumaan heti ensimmäisenä päivänä. En onneton ollut kurkannut neulepussiin ennen reissuun lähtöä. No ei auttanut muu kuin etsiä lankakauppa Järvenpäästä, jossa maijailtiin ja kyllähän sieltä sellainen hauska pieni puoti löytyikin. Siellä oli tarjouksessa miellyttävän tuntuista Vickie Howell Graft lankaa, jonka koostumus on 65 % luomupuuvillaa ja 35 % maitokuitua.


Neuloin seuraavana päivänä baktushuivin ja kotimatkalla junassa toisesta huivista puolet. Kahteen suloisen pehmeään huiviin meni lankaa yhteensä 200 grammaa. Valkoisuus ja käsinpesu tosin ei ole kovin hyvä yhdistelmä huivissa mutta aattelin neuloa tuosta langanlopusta koetilkun ja katsoa mitä tapahtuu konepesussa. Tosin antaneeko tuo kovin luotettavaa tulosta, kun tulee niin pieni tilkku. Nähtäväksi jää.

Vuodet vierii

Äidinäidillä oli seitsemän lasta. Ensimmäinen syntyi 1935 ja viimeinen 15 vuotta myöhemmin. Molemmat eli enoni ja tätini viettävät synttäreitään tänä viikonloppuna. Sen kunniaksi Wiikon Wanhoina kuvia sankareista.

Tämä kuva on ehkä vuodelta 1938 ja siinä ovat äitini ja veljensä eli tämä sankari-eno todennäköisesti Kesäpaikan kentällä Inarin rannalla.


Tämä kuva taitaa olla vuodelta 1963 tai 64. Ei olla vielä kovin isoja isoveljen kanssa kun samaan vannaan mahdutaan. Vasemmalla päivänsankaritäti ja takana edesmennyt kummitätini.


Lämpimät onnentoivotukset molemmille!

Sunnuntaivierailulla

Suurin osa näistä Wiikon Wanha-kuvista on iso-enoni ottamia. Hän harrasti valokuvausta ja oli ilmeisesti myös kova kyläilemään sisarustensa kanssa, sillä tällaisia kylästelykuvia on paljon.


Tunnistan vain yhden henkilön kuvista, jotka on otettu joskus 20- tai 30-luvulla.

Nämä asetelmakuvat ovat aika hupaisia :)

No joo,

on tämäkin neuleblogi. Vanhoja valokuvia esitellään kuukausikaupalla ja sitten kun vihdoinkin olisi neuleen vuoro niin se on mikä on. Ja nyt tulee pettynyttä vuodatusta.

Kaikki alkoi viime keväänä kun kävin Tuulian Paitakurssilla ja innostuin hänen saumattomasta tekniikastaan. Sovelsin jo aiemmin oppimaani, tosin käänteisesti ja sain aikaan ihan siedettävän tuloksen. No, kun sitä ohutta puuvillalankaa jäi vielä vaikka kuinka, niin aattelinpa tekaista itselleni kesäpuseron. Homma alkoi ihan luonnikkaasti paitsi että taulukkoon oli lipsahtanut joku aivan järjetön luku ja hihapyöriön lisäyksiä neuloessani tuli uskon puute. No, onneksi Tuulia auttoi ja pari senttiä purettuani homma jatkui. Kesä kului ja hellettä piisasi. Neule eteni hitaasti. Helle jatkui ja jatkui ja neule eteni edelleen niin hitaasti ettei siitä kannattanut enää tehdä mitään kesäneuletta, pitkät hihat vaan ja kas, syksyneulehan se siinä. Ja nytpähän sitä tarvitaankin jo pitkähihaista kun syksyn viileys on saapunut. Mutta voi p..., pusero ei tunnu yhtään kivalta päällä.

Väärinkäsityksiä välttääkseni täytyy korostaa, ettei epäonnistumisen syynä ole tämä tekniikka, vaan muuan liian suureksi määritelty mitta (armhole circumference) ja se ettei neuloja älynnyt käyttää järkeään neuloessa. Kuvien perusteella voisi päätellä, että pusero on ihan OK, no ainakin tämän ensimmäisen

mutta näissä jo näkyy, kuinka liian laaja hiha-aukko vaikuttaa istuvuuteen.

Malli The Tailored Sweater by Tuulia
Lanka Ohutta puuvillaa, menekki 400 g
Koko M
Puikot 3 mm
Minä kuulun herkästi purkavaan koulukuntaan mutta nyt taitaa jäädä purkamatta. En oikein tiedä mitä tekisin. Ainut järkevä vaihtoehto lienee se, että leikkaan hihat pois ja huolitelen reunan jotenkin. Ehkä sitten joskus. Mutta tämä ei jää tähän. Jahka tästä toinnun, aloitan punaisen villatakin tällä samalla tekniikalla, niin.

Kainuussa

Ne on nämä Wiikon Wanhat nyt jostain syystä jumittunu 60-luvun Kainuuseen. Van mikäpä se siinä. Kuvassa nuoretparit luontoretkellä Puolangan Hepokönkäällä.

Minkähänlaiset kengät näillä hamenaisilla on jalassa :)

Mökillä muinoin osa 2

Wiikon Wanhoja vaan. Ennen edellisen postauksen mökkiä meillä oli mökki Pesiönjärven rannalla. Muistikuvat niiltä ajoilta ovat hyvin hatarat, vain kaitafilmit ja muutama kuva on jäänyt muistoksi.

Salskea nuori mies vasemmassa laidassa on enoni, joka kuoli tapaturmaisesti noin kymmenen vuotta kuvan oton jälkeen. Hänestä on jäänyt elävät muistikuvat, joihin liittyy tietty surumielisyys liian aikaisen poismenon johdosta. Äidin vieressä ovat Toini ja hänen kaksoissisarensa. Toini oli meillä muutaman vuoden kotiapulaisena siihen aikaan kun äiti oli keuhkotautiparantolassa. Hassua etten muista niistä ajoista mitään, tosin olinhan tuota aika pieni, kuten kuvasta näkee.

Mökillä muinoin

Tänä kesänä ei ole puikot paljon heiluneet. No, jotain tuolla on tuloillaan mutta ylen hitaasti eli ehkä täällä vielä joskus nähdään neuleitakin. Siihen asti mennään näillä Wiikon Wanhoilla. Tämän kertainen kuva on otettu meidän mökillä kainuussa 60-luvun puolivälissä. Kuvassa äiti, kummitäti, allekirjoittanut ja kummisetä.

Kummitätini oli armoitettu käsityöihminen. Muistan ihailleeni ja ihmetelleeni pienenä kuinka hän jaksoi neuloa ohuenohuesta langasta itselleen mekkoja, hameita ja puseroita. Pitääpäs näyttääkin joskus ihanat nukenlakanat, jotka olen joskus saanut häneltä synttärilahjaksi. Kummisetä oli menettänyt sodassa oikean käden kaikki muut sormet paitsi peukalon ja etusormen. Vaikka me asuttiin ihan naapureina, me sanottiin aina kohdatessa käsipäivää kun se tuntui niin hassulta.

Äiti ja varsinkin isä sairastelivat aika paljon kun olin lapsi. Se lienee aiheuttanut hieman epävarmuutta elämään. Muistan kun kerran kysyin äidiltä minne me veljen kanssa joudutaan jos he kuolevat. Äiti sanoi että meillä on hyvät kummit, kyllä he meistä huolehtisivat. Ajatus tuntui ihan hyvältä ja muistan jopa kuvitelleeni millaista se elämä voisi silloin olla. Kuvan kummit ovat jo edesmennet mutta Rovaniemellä on kummitäti eli sinne lämpimät terveiset ja kiitos mahtavista kirjoista :)

Olipa pikkuinen oravanpoika

Oiskohan nämä takapihalla viipeltävät pikkuoravat viikon vanhoja? No ehkä vähän vanhempia, mutta menkööt Wiikon Wanhasta kun ovat niin peijakkaan suloisia.

Lisää kuvia ja muutama videonpätkä täällä.

Uimaan, mars

Näillä helteillä ei tekis mieli muuta kuin lillua vedessä. Näin lienevät tuumineet myös nuoret miehet 20-luvulla, eli Wiikon Wanha:

Oletan, että nuorukaiset ovat armeijassa, ainakin vasemman puoleisen uroksen ryhdikkyys viittaisi siihen :)

Heinäkuun hellevaate

Mennään näillä Wiikon Wanhoilla kun tuolla neulerintamalla on niin kovin hiljaista. Kyllä sitä neulomistakin vielä harrastetaan, tosin juhannuksen aikaan tuli kuuden päivän paussi, pisin miesmuistiin ja avokki jo vähän kyseli jotta onko kaikki hyvin. Hyvin on, ei kiire minnekkään. Pitemmittä puheitta: kesäinen hellemekko 70-luvun alkupuolelta:

Tuotelapussa lukee Figura (100 % crylon). Mekko.fi sivuilla oli maininta kyseisestä firmasta mutta kuvia ei löytynyt. Tämä on äidin vanha kesävaate ja sopii minulle ja tyttärillekin oikein hyvin, ihan käyttökelpoinen yksilö :)

Juhannustaikoja

Vanhat merkkipäivät kirjassa vuodelta 1948 esitellään jos jonkinlaisia kansanperinteitä, juhannukseen liittyviä löytyi peräti 17 sivullista. Wiikon Wanhaksi valikoitui tällainen räväkämpi versio perinnelaarista (klikkaa isommaksi):

Kannattaneeko kokeilla?

Hyvää juhannusta :)

Kesäkäsitöitä

Rudolf Koivun tunnelmallinen maalaus harsovaippoja päärmäävästä naisesta

löytyi vanhasta Kotiliedestä vuodelta 1933 eli tämänkertainen Wiikon Wanha.

Poollehekiri

No niin, nyt on sitten valmistunut ensimmäinen huivi iki-ihanasta Haapsalu sall-kirjasta. Malliksi valikoitui Poollehekiri (puolikkaan lehden malli), mutta aivan yhtä hyvin huivia voisi kutsua vaikkapa Keravaksi tahi Reissuliksi, sillä olen neulonut sitä junaillessani lähipäiville opiskelemaan ja arvannette varmaan minne :) No, eipä ole tyhjänpanttina kulutettu VR:n kalustoa.


Malli Poollehekiri Haapsalu sall (Siiri Reimann, Aime Edasi) kirjasta
Lanka Pirtinkehräämön ohut kampalanka tex 110 x 2, 140 g
Koko n. 37 x 200 cm (75 silmukkaa)
Puikot 3 mm pyöröpuikot

Malli oli loppujen lopuksi aika helppo, sillä mallikerrassa ei ollut kuin 6 riviä ja oikeastaan opittavaa oli vain kolmen rivin verran. Mallikerran puolessa välissä ensimmäiset kolme riviä toistuivat samanlaisina, mutta alkoivat eri kohdasta. Mutta kyllä mulla silti lunttilappu oli kaikenvaralta koko ajan mukana.


Ääre- eli reunapitsejä en tehnyt kuin päihin. Leveydestä olisi kieltämättä tullut parempi, jos olisin lisännyt raunapitsit myös pitkille sivuille, mutta kun en muistanut alussa lisätä huivin reunoille tarvittavia ainaoikein silmukoita, niin enpähän tehnyt pitsejäkään. No ois kai sen pitsireunan silti voinut tehdä, mutta tehdään sitten seuraavaan huiviin, tosin en kyllä tykkää yhtään kappaleiden yhdistämisestä ompelemalla. Jos ois hiiirmu pitkät pyöröpuikot niin onnistuiskohan homma toisinpäin, siis että poimis huivin reunoilta silmukat puikolle ja neulois reunapitsit ja päättelis? Ei kai tuota kukaan kiellä kokeilemasta.


Olen tainnut ennenkin mainita kuinka pitsihuivin kuvaaminen osaa olla haasteellista ja varsinkin tällaisena päivänä jolloin sää vaihtelee huimaa vauhtia; sataa, paistaa, tuulee jne. Just ja just ehdin ripustella huivin omenapuun oksalle ja näpsiä muutaman kuvan, kun piti jo juosta sadetta karkuun sisälle.

Omenapuut kukkii niin kauniisti parhaillaan.

Huivi ei läpäise sormustestiä, mutta kyllä se rannerenkaan läpi menee :)

Oho, neule

on valmistunut eli nythän tämä ois taas niinkuin neuleblogi.

Tästä neuleesta piti alunperin tulla liivi/tunika ja oikeastaan tulikin, mutta kun lopputulos ei näyttänyt hyvältä, peruutin eli purin jonkunmatkaa ja muutin suunnitelmia. Juuri tuohon saumaan olin siellä Tuulian paitakurssilla ja ne eväät jäi niin mukavasti mieltä kutkuttamaan, että päätin heti soveltaa opittua, tosin en ylhäältä alas vaan toisinpäin ja ihme kyllä homma toimi niinkin. Välillä piti kyllä hakea uskonvahvistusta ja sitä sainkin. Kiitos Tuulia :)

Eilen illalla yhdentoista maissa käytiin kuvaamassa neuletta tuossa rantsulla ja voi miten oli kaunis ilta ja niin hieno valo.

Neuleen helmapitsi on sama kuin Veronica Averyn Shetland Shawl Turned Westissä, mutta siihenpä ne yhtäläisyydet loppuvatkin. Tein ihan tarkoituksella neuleesta simppelin ja sellainenhan siitä tulikin. Pyöröpuikoilla helmaosa, sitten hihat pyörönä ja kainaloista kaikki samalle puikolle ja istutettua hihaa sorvaamaan. Tein lyhennetyillä kerroksilla rintalaskokset ja olkapäiden muotoilut.

Hihan yläosan yhdistin etu- ja takakappaleisiin samallalailla kuin kantapää tehdään (se perinteinen hollantilainen) eli sain aikaan satulahihat.

Tuo oli siinäkin mielessä onnistunut ratkaisu, etteivät etu- ja takakappaleiden pystyraidat olisi osuneet samoihin kohtiin olkasaumassa. Se taas johtui siitä, että alkuperäissuunnitelmat olivat hiukan toisenlaiset eli yläosan piti olla pelkkää helmineuletta. Etu- ja pääntienreunat huolittelin virkkaamalla.

Neuleessa ei ole yhtään saumaa ja päättelykin jäi ihan minimiin, oiskohan ollut kuusi pääteltävää lankaa. Sain kaverilta jokunen aika sitten kaksi isoa rullallista tuota puuvillalankaa ja siinä ei ollut yhtään solmukohtaa vaan lanka juoksi rullalta mallikkaasti.

Malli oma
Lanka puuvillaa, ei tietoa merkistä, menekki n. 450 g
Koko sopiva (kerrankin)
Puikot 3 mm pyörö- ja sukkapuikot
Koukku 3 mm virkkuukoukku
Muuta 5 nappia (kaksi jäi uupumaan)

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen mutta mutta, iso mutta. Hitsi kun olin ajatellut värjätä tuon neuleen, mutta hirvittää jos se ei onnistukkaan, tosin edellisestä värjäyksestä jäi vain positiivisia kokemuksia, mutta ainahan se on riski olemassa. No, pitää harkita.

Tänä iltana käytiin muuten uimassa (lue kastautumassa)tuossa samaisessa paikassa vähän niinkuin pakonsanelemana. Yks jos toinen oli harrastannut hikiliikkumista ja juuri ennen suihkuun menoa joku huomasi ettei hanasta tule vettä ollenkaan. No, mietittin että haistaanko aamuun asti vai mennäänkö virtaan ja sinnehän sitä. Oli muuten kylymää, hrrr. Kuultiin myöhemmin, että päävesiputki oli mennyt poikki tuossa lähellä ja nyt tuolta kuuluu koneiden jyrinä eli kai ne nyt korjaa sitä.

Lauantai-illan ratoksi

Tällaista oltiin kuuntelemassa eilen Jyväskylässä. Ai vitsi kun oli hauskaa.


Hayseed Dixie - Bohemian Rhapsody

Tänä iltana on heidän Suomen kiertueen viimeinen keikka Helsingissä Virgin Oilissa. Suosittelen!

Vanhoja leluja

Puuvillaneule ei ota valmistuakseen joten esitellään taas Wiikon Wanha. En tiedä keitä tässä kuvassa on, melko varmasti eivät ole sukua.

Leluista päätellen siinä on paremman perheen lapsia kera palvelijan. Aika erikoisen näköinen lelu tuossa oikeassa reunassa. Onkohan se kenties naamari?

Pöpi-nalle

Wiikon Wanhoissa jatkuu leluteema. Kuvassa tämänpäiväinen synttärisankari (onnea vaan kovasti tyttökulta) nallensa kanssa lähdössä ukin synttäreitä juhlimaan.

Mieleinen nalle oli isotätien Lontoon tuliainen tyttärelle. Kun mietittiin nimeä uudelle tulokkaalle kerroin vihjailevasti kuinka englannissa kutsutaan poliiseja bobeiksi, että eikö oliskin hyvä nimi? Joo, nallen nimi on Pöpi, tuumi lapsukainen eikä hän suinkaan tarkoittanut, että se olisi ollut jotenkin tyhmä tai idiootti. Bobby taipui lapsensuussa Pöpiksi vai pitäisko se kirjoittaa Böbi vai Böpi. Ja eihän se nimi miestä pahenna, eikä nalleakaan.

Kuva on otettu lokakuun lopussa vuonna 1985. Alkuperäinen kuva oli niin tumma, että sitä piti käsitellä roisisti saadakseen sävyjä esiin. No, tulipa sitten testailtua eri filttereitäkin :)

Kivoja kavereita

Sain viime syksynä kaverilta pari isoa rullallista ohuehkoa puuvillaa ja siitä on nyt muotoutumassa jotakin. Piti tulla liivi mutta taitaakin tulla takki. Toivotaan ettei kuitenkaan käy niinkuin hiirelle sillä tuluskukkarolle ei ole tarvetta.

Saahan nähä mikä tulee. Kaunis kiitos Katjalle riittoisasta langasta.

Vaikka olenkin hamstereiden sukua niin lankahamsteriksi minua ei voi mainita. Yleensä ostan lankoja jotain tiettyä neuletta varten ellei sitten kohdalle satu joku ohittamaton tarjous. Olen ihan tietoisesti pyrkinyt pitämään varaston pienenä, sillä pahimmassa tapauksessa sellainenkin vaihtoehto on olemassa ettei puikot enää heilu. Sitä en kylläkään murehdi vaan nautin neulomisesta ihan rauhassa niin kauan kuin homma luistaa. Pikkuinen varasto on kuitenkin kertynyt ja lankalaatikossa on mm. vironvilloja, jotka kaikki on sattumoisin ystäviltä saatuja.

Valkoiset äidiltä, musta Annalta, harmaa Vööbeltä ja oranssi Tainalta. Huiveja ajattelin näistä tehdä ja kirjoneulelapasetkin ois kivat ja huovutetut tumput myös. Sitten joskus. Kaunis kiitos näistäkin kuin myös tästä hauskasta virolaiseta Käsitöö- lehdestä vuodelta 1989 jonka sain Annalta.

Kovin on samantapaista neulemuotia ollut meilläkin. Ja nuo suklaat, njam. Kiitos Anna :)

Ja kun tässä ollaan kiittelemään lähdetty niin lähetetäänpä sellaiset lyyleille eli vapaamuotoiselle neuleporukalle, joka houkutteli minutkin zumbatunneille. Emme siis ole heilutelleet viime aikoina puikkoja vaan aivan jotain muuta. En tykänny tanssia kengät jalassa, joten ompelin liukuesteet (palat nappulahanskoista) villatossukoiden pohjiin ja hyvin toimi. Eilissä iltana neuloin puuvillatossukat kun aattelin, että ne vois olla villaisia vilpoisammat ja niinpä vain olivatkin tuli todettua tämän päivän tunneilla. Liukuesteet jäi ompelematta, joten luisto oli taattu, mutta ehkä sellaiset kannattais kuitenkin olla ettei tulis vedettyä rimpuloita.

Ja sitten lopuksi kiitos myös teille rakkaat kanssaneulojat ja -bloggaajat vierailuista, kommenteista ja mielenkiintoisista blogeista.

Vanhat nuket

Tämänkertaiset Wiikon Wanhat ovat nukkeja 1960-luvulta. Siihen maailmanaikaan leikittiin vielä kovasti nukeilla, ei tieten kaikki mutta minä ainakin. Rakkain ja varmaan ensimmäinen nukkeni oli Jaana. Hän on säilynyt todella hyvin siihen nähden, että hänellä on leikitty paljon, ensin minä ja jonkun verran myös minun lapset. Niskassa on pieni halkeama ja toinen silmä ei aina meinaa pysyä auki, mutta muuten nukke on priima kunnossa.

Tässä Jaana on puettu velipojan lapsuusaikaiseen trikoo-asuun, joka sekin on 50-60-luvun vaihteesta.

Tässä yhteispotretissa istuu vasemmalta lukien Jukka, joka on näköjään puettu mekkoon, Jaana ja nimetön, ei niin kovin tärkeä nukke.

Jukan kaveri Pekka ei päässyt kuvaan, kun sen naama oli niin kovin litistynyt aikojen saatossa.

Nämä nukkekodin asukit ovat esiintyneet täällä jo ennekin, mutta on ne niin somia, että kehtaa toiseenkin kertaan esitellä.

Ja nämäkin on aiemmin nähty eli barbiepariskunta Kari uudessa villatakissaan ja sukissaan:

sekä puolisonsa Helena tyköistuvassa silkkimekossaan:

Ja sitten on vielä tällainen erikoinen yksilö, joka on saanut asukseen vanhan sukanvarren:

Lieneekö hän barbien ISOäiti, pituutta on nimittäin n. 40 cm ja muodoissakin löytyy. En kyllä muista leikkineeni tällä kovin paljon enkä ole kellään nähnyt samanlaista.

No voi harmi kun nuket eivät ole nyt täällä, että olisin voinut tarkistaa leimat ja etsiä mahdollista tietoa netistä. Kuvasin nämä viime kesänä kun tyhjensimme varastoa ja kävimme läpi säilytettäviä tavaroita. Nyt lelut ovat tuolla työhuoneelle kylän toisella puolen.