Se on sitten kevät

Ulkona sataa ja välillä paistaa, mutta kylymä siellä on. Siitä huolimatta ajatus karkaa välillä kesään ja lämpöisiin etelätuuliin. Tulisivatpa pian tai kunhan edes aikanaan.

Jokunen aika sitten täällä ilmeni tarve jonkinsortin vyölle. Oli maka niin kiirus etten viitsinyt ruveta pirta- tahi lautanauhaa kutomaan, siispä neuloin i-cordia vanhalla puuvillakirjolangalla. Tätä lankaa voi kutsua oikeutetusti pätkävärjätyksi. Hyvä jos kaksi silmukkaa tuli samalla värillä, siis vähän haasteellinen, mutta näin kapeassa neuleessa toimi just hyvin.

No hups, värinmääritys ei mennyt ihan nappiin, mutta on tuossa mekossa luonnostaankin aika kirkkaat värit. Vyö on kivannäköinen myös mustan mekon kanssa.

On se vaan vekkulia, miten ikä tuo muutoksia ihmisvartaloon. Tässä on mm. kuppikoko suurentunu monta numeroa muutamien viime vuosien aikana. Tympii kun varsinkin paitapuserot menee niin äkkiä pieneksi ja ei oikein tiedä minkä kokoista ostaisi että olisi sopiva. No, tässä jokunen vuosi sitten ostin senkokoisen paitsikan ettei varmasti kiristäny rinnoista. Hyvä niin, mutta kaulanympätys oli aivan liian väljä. Muokkasin kaula-aukkoa ottamalla pois kaulukset niin että jäljelle jäi vain pystykaulus. Jonkun aikaa mentiin näin vaikkei se hyvä ollut niinkään. No tässä muutama viikko sitten purin sen pystykauluksenkin ja lyhensin hihat. Tänään vasta sain huoliteltua puseron. Kauluksessa ei ole mitään alavaroja, huolittelin reunan saumurilla ja tein pienet käänteet nurjalle ja ompelin ne, samoin hihansuissa. Käsityönopettaja ei ehkä kiittelisi, mutta en jaksannut satsata tähän sen enempää, sillä varmasti se tämäkin kohta kiristää rintojen kohdalta.

Sain äidiltä palan intianpuuvillaa, jota oli tarkoitus käyttää yhden onnettoman puseron uudelleenmuokkaukseen, mutta sepä halusikin tulla puseroksi. Tuommoset ohuet, ilmavat puserot on mukavia kesäisin ja varsinkin meloskellessa. Mallina oli Haaremipaita Joka tyypin kaavakirjasta (2011). Luulin olevani kokoa M, mutta olisi pitänyt tehdä numeroa suurempi. Kyllä tämä päälle mahtuu, mutta pieni väljyys ei olisi ollut pahitteeksi kesäpaidassa.

Koska mulla ei ollut sopivan väristä nauhaa, punoin puuvillalangasta nyörit, jotka ompelin tuon etuhalkion yläreunoihin. Vaan sittenpä sattui niin, että se toinen punos lähti purkaantumaan ja kun en viitsinyt ratkoa ompeleita, leikkasin nyörit pois. Käyn ens viikolla Napissa ja nauhassa katsomassa, josko löytäisin kivan hakasen tai sitten ostan sitä oikeanlaista nauhaa.

Tuo pusero on nyt vähän turhan sileä kun pakkosti piti silittää että sai helpommin leikattua kaavat, mutta eiköhän se käytössä rypisty ja pesussa nyt viimeistään. Että tämmöstä täällä.

Miltä mummot näyttää?

No tämä mummo näyttää tältä:

Olin varannut loman vähän sitä silmällä pitäen, että voisin olla tarvittaessa tyttäreni apuna kun tämä ensimmäinen lapsenlapsi syntyy, mutta eipä osunut ajoitus ihan nappiin. Kyläilin kyllä tyttären ja vävypojan luona, mutta vauva päätti tulla maailmaan heti seuraavana päivänä kun lähdin sieltä eli viime maanantaina. En ole vielä nähnyt pientä suloista poikaa kuin valokuvista, mutta annappas kun ensi perjantai koittaa niin silloin kyllä mummo lähtee kipinkapin tutustelemaan :)

Lomalla kun oli aikaa niin neuloinpa itselleni keväisen neuletakin ja siinä samalla katselin kaksi tuotantokautta Vallan linnaketta. Kyllä ne tanskalaiset osaa.

Takki on neulottu samasta langasta kuin tuo vauvan kevätsetti. Värikin on sama, mutta eri värjäyserästä johtuen sävyissä on selvä ero. Ei sitä varmaan kuvista huomaa, mutta luonnossa kylläkin.

Tämäkin on neulottu saumattomasti ylhäältä alas kuten melkein kaikki minun villatakit. Ainut ero aiempiin oli se, etten poiminut kaikkia kädentien silmukoita aloittaessani hihaa, vaan poimin ne sitä mukaa kuin hiha eteni. Aluksi oli 9 silmukkaa olkasauman molemmin puolin ja joka kerroksen alussa poimin yhden silmukan lisää. Lopussa eli tuolla kainalon alla taisin poimia jotain kuusi tai kahdeksan silmukkaa kerralla ja sen jälkeen hiha eteni pyöröneuleena. Hihapyöriössä olisi ehkä saanut olla hieman enemmän väljyyttä eli alussa olisi kai pitänyt poimia silmukoita tiheämmin. No toimii tämä näinkin mutta seuraavalla kerralla teen sen.

En ole vieläkään aivan varma pidänkö näistä kirjolangoista. Kerällä ne näyttävät aina kauniimmilta, varsinkin tämä lanka ja siksipä siihen oli helppo repsahtaa. Vauvaneuleessa lanka toimi oikein hyvin ja miksei tässäkin, tosin nuo etuosien yläosat raidoittuvat hupaisasti, toiselle puolelle tuli oikein tuollainen sininen aalto.

Malli  omasta päästä
Lanka  Katia Bombay (merseroitua puuvillaa)
Menekki  n. 400 g 
Koko  m
Puikot  3,5  ja 2,5 mm puikot
Muuta  7 nappia

Aikas tyytyväinen olen lopputulokseen vaikka ihan tavantakki tästä(kin) tuli. Varmaan tulee käytettyä.

Eikä postausta ilman pikkuneuleita :)

Lankaa jäi pöksyjen ja nutun jälkeen pieni kerä ja siitäpä neuloin kesämyssyn jossa on virkattu lippa. Saas nähdä mahtuuko se vauvelin päähän :)

Pöksyt kans

Koska oli sopivasti lankaa ja aikaa, tekaisin tulevalle vauvelille pöksyt nutun kaveriksi. Nyt olis sitten keväinen puuvilla-asu odottamassa käyttäjää sekä siitä onnettomasta sarkofagista muotoutunut pieni villapeitto. Se saattaisi olla aika sopiva vaunuihin.

Katselin vanhoista 60-luvun neulelehdistä lasten potkuhousujen mitoituksia ja niiden perusteella piirsin kaavan jota sitten seurailin. Neuloin pöksyt poikittain, tein lahkeiden muotoilut lyhennetyin kerroksin ja lopuksi silmukoin haara- ja sivusaumat. Ja siinäpä se.

Ikävä kyllä takissa olevia nappeja ei enää löytynyt varastosta, joten piti laittaa lähinnä lankaan sopivat. Varmuuden vuoksi huolittelin napinläpien reunat, jotta pukeminen olisi helpompaa.

Saahan nähdä kuinka toimivat käytännössä.

Kerralla neulottu nuttu

Tässä on ihan mopo karannut käsistä näiden pikkuneuleiden kanssa, mutta ei haittanne. Niitä joita haittaa, skipatkaa yli.

Tämä Baby surprise jacket malli on aina viehättänyt minua ja kun sopiva lankakin sattui kohille, niin pitihän se neuloa. Tosin tämä ei ole se alkuperäinen versio vaan Suuressa käsityölehdessä 2011/2 olleen ohjeen mukaan neulottu.

Malli on kyllä nerokkaasti suunniteltu ja olipahan mielenkiintoinen neulottava. Olisin ehkä tehnyt hiukan isomman, mutta en tohtinut ruveta muuttamaan mitään, vaan kerrankin noudatin ohjetta orjallisesti. Mitenkä ihmeessä se Elisabeth on älynny suunnitella tällaisen nutun? Ennen olkasaumojen ompelua neule näytti aika hupaisalta :)

Langan värinvaihtelut tulevat kivasti esiin tällaisessa mallissa, vaan on se kumma ettei puuvillalla saa niin siistiä jälkeä kuin villalla neulottaessa. No ehkä tuo neulepinta tasaantuu pesussa.

Malli  Vauvan kerralla neulottu nuttu, Suuri käsityölehti 2011/2
Lanka  Katia Bombay (merseroitua puuvillaa)
Menekki  n. 115 g 
Koko  60/68 cm eli 3/6 kuukautta
Puikot  3,5 mm puikot
Muuta  5 nappia

Takaapäin katsottuna nuttu näyttää tältä. Hihat ovat aika lyhyet. Niitä voisi pidentää jälkikäteen poimilla silmukoita tuosta hhansuusta, mutta rupesin miettimään että varmaan se onnistuisi tuossa aloituksessakin. Hmm, sitäpä pitääkin kokeilla joskus.

Vauvarintamalta ei mitään uutta. Vielä.

Ihan vaan semmonen simppeli

Tämä oli kuopuksen joululahjahuivitoive ja koska se ensimmäinen toteutus ei ollu tarpeeksi simppeli, tein uuden ja nyt kuulemma kelpaa.

En ilenny ihan pelkkää ainaoikeeta tehdä, joten neuloin pystyraitoja oikeilla silmukoilla. Olipa kuulkaa mainio telkkuneule.

Lanka on ihanainen Malabrigo sukkalanka, väri terracotta. Neulepinnasta tuli mukavan löysää kun neuloin kaksinkertaista lankaa 5,5 mm puikoilla, ehkä ois voinu neuloa vieläkin paksummilla. Huivin leveydeksi 62 silmukalla neulottuna tuli noin 35 cm. Pituudeksi  tuli 180 cm 260 grammasta lankaa.

Hurautimme kuvaamaan huivia kirkonkylän korkeimmalle mäellä ja ai ihme miten auringonlasku sai huivin värin hehkumaan.

Ja ei postausta ilman vauvaneuleita. Tämä ei menny ihan niinku strömssöössä. Piti tulla jonkunsortin toukkapussi, mutta tulikin villainen sarkofagi niinkuin yks koiranleuka totesi. Mutta ehkä tästä vielä joskus jotain tulee niinku vaikka pipo, pohjalliset tahi pers'alunen. Sitä ennen saa hautua laatikossa.

Nyt onkin sitten sellainen tilanne ettei ole mikään neule kesken. Outoa.

Pikkutakki

Mulla on ollu ranteet niin hyvässä kunnossa (kopkop) että olen ehtinyt neulomaan vauvaneuleita enemmän kuin uskalsin toivoakkaan. No eihän niitä nyt paljon ole, mutta onpahan kuitenkin.

Tämä viimeisin eli pikkutakki on todellakin aika pikkuinen. Katsoin suuntaa-antavat silmukkamäärät jostain Dropsin ohjeesta, mutta muuten tein omasta päästä joten tarkkaa kokoa en tiedä. Neuloin takin ylhäältä alas ja hihan silmukat poimin hiha-aukosta sitä mukaa kun pyöriö suureni. Tätä tyyliä aion käyttää toistekin.

Reunuksissa on ainaoikein raidat, joiden välissä oli sileä osuus. Pääteltävien lankojen määrää sain pienennettyä siten, että neuloin ensin alareunan jonka päättein oikealla kerroksella, mutten päätellytkään viimeistä silmukkaa enkä katkaissutkaan lankaa vaan jätin sen odottamaan. Neuloin toisella kerällä vasemman puoleisen etureunan ja päättelin sen ja tästä tieten tuli kaksi pääteltävää lankaa. No tämän jälkeen poimin oikean reunan silmukat sillä odottamaan jäänellä langalla, neuloin etureunan ja päättelin sen oikealta puolelta niin että viimeinen silmukka tuli pääntien alkuun ja siitäpä sitten jatkoin kauluksen silmukoiden poimimista pääntieltä. Epäilen kyllä että tämä pyörä lienee keksitty jo aiemmin, mutta nyt vasta välähti minulle ja siitä ilosta tämä hirmuinen vuodatus :)

Malli Omasta päästä
Lanka  Gjestal Baby Ull (harmaa) ja Drops Baby Merino
Menekki n. 100 g 
Koko  pieni
Puikot 2,5 mm puikot
Muuta  5 nappia

Näpsäkkä takki tuli ja napitkin ihan justiinsa passelit. Ne oli kyllä tarkoitettu tulevan äidin suunnitteilla olevaan harmaaseen villatakkiin vaan eiköhän noita vielä löydy. Saas nähdä kuinka malli istuu vauveliinille, Jaanalle ainakin hihat olivat aivan liian pitkät.

Viikko sitten otetussa kuvassa se kovasti odotettu vauveliini köllii äitinsä masussa ja siellä se on vieläkin. Mulla ois tuolla vielä yks neule tuloillaan, no ei varmasti viimeinen, mutta semmonen jonka soisi valmistuvan ennen h-hetkeä, joten taidanpa häippästä neulomaan.

Kimppakiitos edellisen postauksen kommentoijille ja kuten lupasin, kirjoitin ohjeen tuohon vauvanvilttiin. Kas tässä Lenni-vauvanviltti, joka löytyy myös oikeasta laidasta Omat ohjeet kohdasta. En ole kovin harjaantunut ohjeiden kirjoittaja, joten huomauttakaa jos on aihetta.

Hassumyssy ja pikkupeitto

Neuleitten puolesta täällä aletaan olla siinä tilanteessa, että vauveli voisi jo syntyä. Laskettuun aikaan on pari viikkoa ja voihan olla, että ehdin vielä jonkun neuleen saamaan valmiiksi mutta saas nähdä ehtiikö nuoripari muuttaa uuteen kotiin ennen h-hetkeä ja saas nähdä olenko ajoittanut lomani oikein.

Neuloin pienen villapeiton tulevalle vauvalle. Onneksi paikallisesta Taito-shopista löytyi sopivan paksuista ja tuntuista lankaa eli Sandnesin Alpakaa. Ostin kaikki siniset kerät eli 300 g ja ajattelin tehdä just sen kokoisen peiton kuin niistä tulisi. Ainut huono puoli tuossa langassa on että se pitää pestä villapesussa. Mielenkiinnosta testasin pienellä mallitilkulla mitä tapahtuu neljänkympin pesussa ja hyvin näkyi huopuvan.

Kesken peitonneulonnan välähti, että tästähän tulisi myös mainio myssy ja niinpä neuloin sen (langanmenekki n. 35 g) ja jatkoin peittoa kunnes lanka loppui. Tein myssyn omasta päästä, tosin se kyllä muistuttaa hieman yhtä Ravelryssä näkemääni mallia. Korvaläpät ja reunus on ainaoikein neuletta ja yläosa kaksi oikein, yksi nurin yhdistelmää. Tupsuna on pieni huovutettu pallo.

Peiton mallineuleena on hieman muunneltu riikinkukkosukan pitsikuvio, jonka reunoilla on ainaoikein osuudet. Malli on oikein simppeli ja joutuisa neulottava. Saas nähdä toimiiko se käytännössä, meinaan että kuinkahan pikkusormet sotkeutuu noihin reikiin :)

Malli Omasta päästä
Lanka  Sandnes Alpakka
Menekki n. 260 g 
Koko n. 60 x 70 cm
Puikot 4,5 mm puikot

Lupaan kirjoittaa ohjeen tähän peittoon lähiaikoina.