Arvonnaiset

Olipas lystiä lueskella moninaisia neulemuistojanne eli kiitos kaikille vieraille. Ensimmäiset kouluneuleet ovat näköjään jääneet monen mieleen. Muistan minäkin sen kakkosella hikisesti neulotun sinireunaisen oranssin patalapun.

Tällä kertaa arpalappuja ei vedettykään hatusta vaan pussista, kas näin:

ja sieltä nousee........

Tiina! Onneksi olkoon! Kertomasi disconeule juttu oli ihana :) Laittaisitko osoittesi tulemaan tuonne mun spostiin.

Hyvää viikonjatkoa kaikille ja kiitos vielä kerran.

Muisteluksia

AnniKainen on ollut puikoissa tasan kaksi vuotta. Sen kunniaksi täällä tarjoillaan mansikoita ja virkistysjuomaa, olkaapa hyvä ja ottakaa :)

On ollut ja on yhä edelleen ilo olla näin kannustavassa ja mukavassa porukassa. Sanat neulominen ja neule ovat saaneet paljon sisältörikkaamman merkityksen kuin aikaisemmin. Vaikka minun neuletaival pakkaa ajoittain olemaan kuoppainen ja mutkikas, niin eipä haittaa, voihan täällä vaikka muistella menneitä aikansa kuluksi ja seurata ja inspiroitua toisten monella tapaa taitavista tuotoksista.

Otetaanpas santsikierros ja muistellaan oikein porukalla. Anne tuolla jo vähän aloittelikin teemaa ja minäpä jatkan kysymällä onko sinulla joku erityinen muisto, joka liittyy johonkin neuleeseen tai itse neulomiseen?

Minun muisto liittyy kuvassa olevaan villatakiin.

Siinä lomareissulla virkistäytynyt äitee palailee pyykkinarulta. Vuosi on 1992 ja kuvanlaatu surkea, sori. En ole raskaana vaikka siltä näyttääkin :)

Tapahtuu 90-luvun taitteessa: neuloin tuota takkia seuratessani telkkarista Linnan Täällä pohjan tähden alla elokuvaa vai sarjako se oli. Siinä oli sellainen kohtaus, jossa vietiin naisia teloitettavaksi ja yhdellä heistä (taisi olla Tuula Nyman) oli päällään punainen villapaita. Se jotenkin hätkähdytti ja rupes miettimään, että missähän sitä itse olisi ollut tuohon aikaan, olisiko minua marssitettu jonnekin punaisen villatakkini kanssa? Muutenkin tuo teos oli/on hyvin koskettava. Saapas nähdä mitä se Koivusalo saa siitä aikaan, vähän hirvittää. Villatakista tuli muuten mieleinen arkivaate ja käytin sen kirjaimellisesti loppuun. Lanka taisi olla vuosikertakamaa, sillä se lahosi ajan myötä. Että ei ollut silläkään pitkä ikä.

Muistelijoiden kesken arvotaan jotain uutta, vanhaa, pientä, muttei lainattua.

Kiitos käynnistä ja tullos uudelleen :)

Kaapin kätköistä

Nyt on vuorossa se lupaamani erikoinen Wiikon Wanha. Aluksi hieman pohjustusta. Tuolla aiemmin menneitä muistellessa oli puhetta meidän maalla asumisesta. Paikka jossa elelimme oli mummoni lapsuuskoti. Viimeinen asukas ennen talon siirtymistä isälleni ja sen jälkeen meille oli mummon perheetön sisko ja hänkin asusti viimeiset vuosikymmenet eli 50-70-luvut taloa vain kesäisin. Oli niinkuin aika olisi pysähtynyt tuvassa. Kaikki vanhat tavarat olivat paikoillaan ja siellä oli aivan omanlaisensa tunnelma ja ilmapiiri.

Yhtenä kesänä löysin aitassa olevan piirongin kapean laatikon perimmäisestä nurkasta jotain hyvin mielenkiintoista. Tässä kuva piirongista, joka on nyt entisöitynä meidän makkarissa:

Sieltä piilonvierestä löytyi tällainen punaisesta nauhasta tehty rusetti (n. 8 cm lev), johon on ommeltu mustekynällä kirjoitettu lappu Vallankumous v. 1917 3/16


Ilmeisesti tuo päivämäärä on ollut merkittävä asia Suomessa, sillä silloin Nikolai toinen luopui vallasta. Hän ei liene ollut kovin pidetty henkilö Suomen suuriruhtinaanmaassa, koska rikkoi jatkuvasti meille annettuja lupauksia.


Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että luultavasti mummon kotiväki ei ollut erityisen poliittista. Aitasta löytyneiden Lotta-svärd tavaroiden ja Suojeluskuntanauhan perusteella voisi tosin päätellä, että enemmän oltiin kallellaan valkoisiin kuin punaisiin. Mutta oliko tuo keisarin vallastaluopuminen niin suuri juttu, että aatesuunnasta riippumatta ilmaistiin yhteinen ilo rusetilla vai onko tuo ollut jonkinlainen henkivakuutus? Kuka rusetin on tehnyt ja onko sitä käytetty jossain? Mielenkiintoista. Mikä harmi ettei aikanaan tullut kyseltyä näistä asioista.

Neulomuksia

Olipas hauska olla mukana Lankakomeron yllärihuivijutussa. Sain huivini valmiiksi sunnuntaina ja tänään höyrystelin sen, kun en malttanut pingottaa, eikä se ois minnekkään mahtunutkaan, siittä tuli nimittäin valtavan S U U R I.

Malli Kevätpäiväntasausyllätyshuivi by Päivi
Lanka Novita Wool-sävy
Menekki n. 300 g
Koko large ellei peräti extra large
Puikot 5 mm pyöröt

Ehkä ois kannattanut valita ohuempi lanka, mutta kun talossa ei ollut sellaista silloin, kun piti päästä huivin alkuun, niin otin sitten lähinnä sopivaa. Ja eihän sitä tieten ollu tarpeeksi. En sitten älynnyt lukea ensimmäisiä ohjeita kokonaan, sillä siellähän kerrottiin ihan selkeästi kuinka paljon lankaa tarvitaan. Vaan eipä mitä, onneksi lähikaupasta löytyi kyseistä lankaa ja vaikka se onkin eri värierää, niin eroa ei kyllä huomaa. Jätin viidennen vihjeen välistä langanloppumisen pelosta, mutta ehkä sen ois voinu tehä, sillä lankaa jäi vajaa 50 g, tosin huivista olisi tullut vieläkin isompi. Se viides vihje oli kyllä kovin kaunis ja sopi tuohon malliin.

Ainakin huivi on tosi lämmin ja hei, sitähän voi käyttää vaikka hameena :)

Lämmin kiitos Päiville hyvistä, selkeistä ohjeista ja kaikesta vaivannäöstä.

Ompeluksia

Viikonloppu hurahti ompelukoneen äärellä. Vanha kunnon Fintikki jaksaa vielä suristella vallankin kun saumuri on sen aisaparina.

Ostin kivan paitakankaan jo viime keväänä ja tänne asti on pitänyt tuumata, jotta millaisen puseron siitä loihtis. En muka millään löytänyt sopivaa mallia, niin ja ehkä saamattomuudellakin oli osansa. Päädyin sitten Modasta (5/2008) löytyneeseen paitapuseronmalliin, mutta varmuuden vuoksi ajattelin vielä ommella koevedoksen vanhasta hamekankaasta.

Malli on mukavan simppeli, tosin muotolaskokset olivat ihmeen lähellä sivusaumoja. Mallissa olis ollu puhvihihat vaan kun en niistä pidä, tein aivan tavalliset. Hihansuissa ei ole rannekkeita, joten hihan pituutta on helppo säädellä.

Malli näytti istuvan senverran hyvin, että päätin uskaltautua leikkaamaan varsinaista kangasta. Tässä vielä yksityiskohta koevedospuserosta:

Tykkään tuosta kankaasta hirmuisesti, vaikka se onkin vähän ilmeetön. Sitäpaitsi kangas on ihanan tuntuista puuvillaa ja nuo vaaleammat raidat ovat pellavaa.

Ja sitten itse Paitapusero. Kangas ei ole Marimekkoa eikä kyseessä ole Jokapoikapaita:

Kangas on Modafabricsin Sss-silly Safari (tuli heti mieleen Monty Pythonin Minister of silly walks) ja ilmeiseti tämä ois niinkuin tilkkukangasta. Toimii kyllä mielestäni mainiosti myös puserona. Todella miellyttävän tuntuista puuvillaa.

Olipas muuten vaikea löytää sopivia punaisia nappeja. Kankaan väri ei taida päästä oikeuksiinsa näissä valokuvissa, se on siis todella kauniin syvän punainen. Monasti muovinapit ovat vähän hailakoita, varsinkin punaiset tai ainakin niissä kaupoissa joissa kävin. Nuo metallinapit sopivat puseroon hyvin ja niistä johtuen taitaa tulla se jokapoikaefekti.

Jännä miten erilailla nämä kankaat toimivat. Tuo koevedos istuu tosi hyvin vaan katsokaapa miltä tämä punainen näyttää takaapäin:

Miksi ihmeessä tuolla hihasaumassa on tuollaiset rytyt? Vaikuttaa niinkuin pusero olisi liian pieni vaikkein se sitä ole, ei kiristä kainaloista. En ymmärrä kaavoitusta niin syvällisesti, että osaisin päätellä mikä tuossa on vikana. Onko takakappaleen hihakaarrokkeet vääränmalliset, olenko istuttanut hihat jotenkin hassusti, vai mikähän? Apuva.

En ehkä käytä enää tuota kaavaa. Joka tyypin kaavakirjassa näytti olevan ihan peruspaitiksen ohjeet, taidanpa kokeilla sitä seuraavan kerran.

Ja tähän loppuun vielä Sarille lupaamani kuva meikäläisen lehmäkuosista:

Enpähän muista mistä kyseisen puuvillakankaan aikoinaan ostin, mutta siitä on varmaan jo kymmenen vuotta. Tuo paitis on mukavan sileä ja aikoinaan käytin sitä paljonkin ja nykyäänkin vielä joskus. Se on vaan harmittavan lyhyttä mallia. Mulla on myös essu tuosta hyväntuulisesta kankaasta. Se oli viimeksi eilen käytössä, kun leivoin sämpylöitä. Suloisia lehmiä, eikö vaan :)

Yllärihuivi olis valmiina mutta mihikähän sen pingottaa kun siitä tuli niin valtava.

Tänään

vietetään Kansainvälistä Naistenpäivää joten hyvää päivää vaan siskot. Wiikon Wanha on ajan hermolla ja esittelee naisia kuvassa:

Keitä he ovat, miten elämä kohteli, ovatko vielä elossa? Ikävä kyllä en tiedä mutta jos sinä tiedät/keksit/arvaat niin kerro tarina.

Seuraava Viikon Vanha, joka paljastuu maanantaina 16.3 onkin todella erikoinen juttu.

Lumipalloja

Kohta kukaan ei muista, että tämä olis niinku neuleblogi. On nuo jutut rönsyilleet enemmän tuonne historian sivupoluille, mutta ei se haitanne. Jostakin, enkä neulomattomuudesta/saamattomuudesta johtuen neuletuotanto on ollut verkkaista. No jotain sentään putkahti puikoilta: monta monituista lumipalleroa

Malli Meloni-huivi VLT, Jane Sowerby, s 146
Lanka SandnesGarn Kitten Mohair (30% mohair, 20% villa, 50% courtelle)
Menekki n. 100 g (n. 330 m)
Koko 35 x 170 cm
Puikot 7 mm pyröpuikot

Tein tammikuussa vihreän Meloni-huivin. Se meni lahjaksi natolle eli veljen vaimolle ja koskapa malli oli niin kiva, päätin tekaista samanlaisen itsellenikin. Seiskan puikoilla huivista tuli aikas muhkea, ilmava ja reikäinen. Saas nähdä tuleeko käytettyä (vai pannaanko se toimittamaan verkon virkaa).

Varsinkin pitsihuivien kuvaus on joskus haasteellista. Nytkin laiskotti niin ettei viitsinyt edes ulos vääntäytyä ja muutenkin tuntuu, että aina tulee vähän samantyylisiä pläjäyksiä. No tämä ois muka vähän daideellinen näkemys:

Ihan niinkuin irtosormi ois tarttunu tuonne verkkoon, höh.

Sainpas muuten mieleistä ylläripostia tänään.

Eeva-täti muisti minua näin kauniisti Naistenpäivän kunniaksi. Kiitos, kiitos kiitos ja iso hali :)
Nyt tuli kiire lukea nuo kahden viikon lainalla olevat kirjat, että pääsis nopeasti tähän käsiksi. Miten voi kirjassa olla noin kauniit kannet.