Kuvassa Sukkasadon satoa eli 12 kpl käpälänlämmittimiä. Jäiköhän levy päälle kun vieläkin on kolmet sukat puikoilla vaikka huomenna alkaa jo lapaskuu, johon myös olen liittynyt.
Tänään on merkkipäivä meidän suvussa, isävainaan ja Pojan syntymäpäivä sekä veljen nimipäivä. Isän muistoksi tämä ihana kuva vuodelta 1925 tai 26, joka taidettiin esitellä jo tuolla vanhassa blogissa. Hilja-täti (minun isotäti) ja koira vahtivat isän unta tuvan hiljaisuudessa :)
Haa, minä istun parhaillaan tuolilla, joka näkyy kuvan vasemmassa reunassa tuossa ompelukoneen edessä. Kehtokin on vielä tallessa.Ja kun tässä on muisteltu harva se postaus, niin tehdäänpä se tänäänkin (taitaa olla vanhuuden ensioireita). Kun poika syntyi oli sairaalassa niin täyttä, että piti jäädä synnytyksen jälkeen aamuyöksi aulaan odottelemaan huonepaikkaa. Oli tällainen harmaatakin harmaampi syysilma ja seurailin aamun vähäistä valkenemista suurista ikkunoista, kun en saanut unta. Ulkona oli todella ankean näköistä, mutta minun sisällä paistoi lämmin aurinko. Taisi olla sitä äitiyden tuomaa onnea. Sairaalasta jäi mieleen puolukkarahka, jota oli yölläkin tarjolla. Se oli sitten hyvää. Entäs musiikki? No muistan kun sitten kotona imetin pientä poikaani ja kuulin radiosta eka kertaa Veikko Lavin Evakon laulun ja ei voinut mitään, itku tuli. Laulu osui jotenkin hyvin syvälle vaikkei meidän suvussa ole ketään karjalaista. Äidin suku oli kyllä evakossa pohjoisesta mutta he pääsivät sinne takaisin.
Olisi kai aika perustaa se toinen blogi, sellainen muistelupaikka jossa ois vanhoja valokuvia, lehti- ,kirja- ja tavarajuttuja ynnä näitä muisteluja ettei tarviis teitä neulojia näillä pitkästyttää :) No lapsien syntymiä ei muistella enää vähään aikaan.
Lopuksi Onnittelut Poika-kullalle sinne kauas ja velipojalle myös ja kaikille muillekin, jotka viettävät juhlapäivää:) ynnä virkistävää viikonloppua!
Minusta on tosi kiva, että täällä on neulejuttujen lisäksi muutakin. Muistele ihmeessä!
VastaaPoistaMinä muistan kuulleeni Evakon laulun joskus pienenä ja itkeneeni. Tiesin jo silloin, että Pappa oli evakko.
Ihania muisteluja, tuo vanha kuvakin on niin hieno!
VastaaPoistaMinä muistan esikoisen syntymästä ja sairaala-ajasta kuinka erityisen hyvältä jauhelihakeitto maistui rankan synnytyksen jälkeen. Ja hormoonimyrskyissäni itkin sitä että just sen sain ja kohta se jo lähtee armeijaan... Taisin tosiaan olla herkillä. :) Näistä tunnelmista pian 12 vuotta, vielä saan siis pari vuotta pitää pojan omanani.
Ihania muistoja! Mä tykkään kovasti kaikista maakuntalauluista ja isänmaalisista lauluista. Kuuntelen niitä aina autossa ja laulan kovalla äänellä mukana. Toi evakon laulu kertoo todella koskettavasti tarinaa meille nuorille polville.
VastaaPoistaHaikeata ja lämpöistä Pyhäinpäivää!Tunnistan muistosi.. Vai on Poikakin jo maailmalla, niin se menee ja kuuluukin mennä.Haikeaa se on, mutta lohdullista ja iloista tyttöjen iltaa! Neuleitakin varmaan syntyy.t. Eeva
VastaaPoistaEvakon laulu on paha paha itkettäjä!! Joka kerta...
VastaaPoistaSamaa mieltä kanervan kanssa: Mustele ihmeessä! Tippa linssissä muistelujasi luin ja vanhaa kuvaa katselin.
VastaaPoistaMinusta muistosi ovat ihania! Evakon laulun kuulin viimeksi jossain dokumentissa, ja itkin niin että mies jo ihan hätääntyi. :-)
VastaaPoistaKanerva: Niin, eihän tämä elämäkään pelkkää neulomista ole :)
VastaaPoistaVoi vain kuvitella miltä karjalaisista on tuntunut jättää koti. On siinä ehkä kyyneleitä vuotanut ja Veikko Lavi on kyllä aika osuvasti muotoillut nuo haikeat tunteet. Lohdullista kuula etten ole ainoa, jota se itkettää.
Silmukatti: Minun isoeno on harrastanut valokuvausta ja mulla on jonkin verran hänen kuviaan. Tulette varmaan näkemään niitä toistekin.
Siksi sitä varmaan muistaakin kaikenlaista synnytyksenajoilta, kun on aistit niin pinnassa. Ja kyllä tuo lapsen armeijaanmenokin pisti hieman haikeaksi. Ehkä siinä on takaraivossa sekin ajatus, että entä jos tuleekin tosi toimet. Kuka sitä lastaan sotaan haluais päästää. Se ei ole ihmisen hommia.
Jaana: Minä kans tykkään laulella. Me kun pelaillaan lasten kans niin koko ajan on ilmassa biisinpätkiä, sellaisia jotka sopivat jotenkin tilanteeseen. Oli siinä vävykokelaalla alussa ihmettelemistä :)
Eeva: Kiitos samoin :) Juu, Poika lähti meren rantaan, onneksi ei sentäänei merta edemmäs kalaan. Näinhän se pitääkin mennä.
Meillä oli oikein mukava ilta :)
.k: Sen se kyllä tekee. Minua itkettää myös kirkossa soitettava urkumusiikki. Siellä on urkupillien joukossa varmaan joku itkupilli jota ne aina soittaa :)
Affen: Kiitos, senpä teen :) Tämä ikäkö (neljänkympin paremmalla puolen) sen tekee, että alkaa jo katselemaan menneitäkin vai oonko minä vain niin melankolinen ihminen.
Terhi: Kiitos:) On se hyvä että tässä kylmässä maailmassa osataan tehdä niin koskettavia ohjelmia, että ne oikeasti vetoavat tunteisiin. Inhimillisyys ei voi olla pahasta.
Voi muistele toki, kiva miustakin on muistelojasi lukea! Mie en pysty evakon laulua kuuntelemaan ollenkaan itkemättä. Viimeks kuulin sen ohjelmassa Levengood suomesta, kun Mark soitti sen Heikki Hietamiehelle. Olin yksin kotona ja sain itkeä oikein hyvät itkut.
VastaaPoistaChristina: Meitähän on näköjään monta helposti herkistyvää. On se hyvä välillä puhdistaa kyynelkavavia :)
VastaaPoistaOi, kuinka ihana postaus - kommentoi useammin, niin muistan käydä. Ja muistele vaan ! Evakon laulu, mistähän saisi sen kuullakseen, joku muistikuva siitä on ja äiti kertoi kanssa kuulleensa Levengoodin ohjelmassa. Poru pääsee mullakin helposti esi-isiä ja äitejä muistellessa. Evakkoina eivät olleet, ovat Hämeestä mihin kyllä paljon evakkoja asutettiin. Mutta punavankina ja talvisodassa ainakin. Laulelen minäkin usein, varsinkin aamulla tiskatessa. ( Nälkämaan laulun sainkin Karamellimaan Piparmintulta )
VastaaPoistaLuinpa niin äkkiä, etten huomannut : onhan tuossa linkki - kiitos.
VastaaPoistaSari: Nälkämaata on täälläkin hoilattu ja vasta sitä hoilattiinkin ensimmäisinä kouluvuosina, asuin silloin nääs siellä nälkämaassa :)
VastaaPoista