Ei olisi voinut tunnelma ja musiikki paremmin kohdata. Muistan kuin eilisen päivän miten syvästi elin nuo hetket. Ilmassa oli hieman haikeutta, sillä aavistelin, että tämä oli viimeinen kerta tällä asialla ja toisaalta suurta onnea, nöyrää kiitollisuutta ja ihmetystä siitä, että olin synnyttänyt kolme tervettä lasta.
Tietoisuus syntymän ja kuoleman läheisyydestä oli koskettanut meitä kaikkia pari viikkoa aikaisemmin. Ystäväni odotti samaan aikaan ja meillä oli melkein sama laskettu aika. Me arvuuttelimme jotta kumpi se ensin piirakat leipoo toiselle. Kävikin niin, että hänen leipomuksiaan syötiin hautajaisissa, sillä vauva kuoli äitinsä mahaan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Istukka oli irronnut eikä mitään ollut tehtävissä. Käsittämätöntä ja niin surullista, mutta sellaistahan se elämä toisinaan on.
Synttäriruusujen takana pilkottaa kuvia elämäni tosirakkaista. Hienointa mitä olen saanut aikaan.
Onnea kolmen täysi-ikäisen äidille! Niin se on; syntymä ja kuolema ovat mysteerejä, jotka eivät ole ihmisen vallassa.
VastaaPoistaKaikkea voi elämässä saavuttaa, mutta tärkeintä on rakkaus. Odotan innolla, että pääsen aloittamaan Siiri-sukat omalle ekaluokkalaiselle Siirilleni.
Maarit (Pioni Ravelryssa)
Onnea äidille! :)
VastaaPoistaOnnea täältäkin! Syntymän ja kuoleman mysteerit saavat aistimme herkiksi ja muistamme selkeinä niihin liittyviä asioita kuten tunteita.
VastaaPoistaMaarit: Kiitos. Niin se on, joskus vetää hiljaiseksi. Mutta kokemuksien kautta tulee syvyyttä ja kaikupohjaa elämään.
VastaaPoistaOi, sinun Siiri on vielä niin pieni :), vasta äskenhän se meidänkin Siiri oli pikkunen. Miten se aika rientääkin niin nopsaan.
Silmukatti: Lämmin kiitos :)
Matleena: Kiitos. Niin se on, tunteet voi koskettaa sieluun asti.
Onnea.
VastaaPoistaOnnea äidille, kiitos kun jaoit tämän koskettavan tarinan kanssamme.
VastaaPoistaKun meidän nuorempi tytär syntyi 24 vuotta sitten (13.10), hänen syntymän aikoihin soi radiosta Tuula Amberlan "...tyttö kampaa märkää tukkaa..." Oli just loppurutistus käynnissä, ja se jäi niin mieleen :)
Onnea mammalle!
VastaaPoistaOmat "pienet nyyttini" ovat niinkin nuoria taimia kuin vm 2002 ja 2005. Tämän melko lyhyen äititaipaleeni aikana olen tiedostanut varsin selkeästi sen suuren huolen määrän, joka alkaa heti raskaustestin plussasta.
Iltaisin kun lapset ovat nukahtaneet, on ihana katsella heidän levollisia kasvojaan, sydän meinaa pakahtua rakkaudesta.
Kertomuksesi oli koskettava. Kunpa kukaan äiti ei koskaan joutuisi lastaan hautaamaan. Maailmassa ei taida enää suurempaa taakkaa ollakaan.
Kanerva: Kiitos :)
VastaaPoistaLettu: Kiitos. Eikö olekkin jännä miten tuollaiset asiat jää mieleen :)
TuijaM: Oi, sinulla on vielä syli täynnä. Tässä ei voi kuin ihmetellä miten aika kului/kuluu niin nopsaa.
Kyllä sitä varmaan loppuelämänsä huolta kantaa lapsistaan. Ei niin että se olisi tunteista päälimmäisenä, mutta kuitenkin. Sekin kuuluu rakkauteen.
Lapsen menettäminen on varmaan suruista surullisinta.
Onnea äidille!
VastaaPoistaJaana: Kiitän :)
VastaaPoistaKyyneleet tuli juttuasi lukiessa. Minullakin kolme ihanaa lapsukaista, joista olen kiitollinen joka päivä.
VastaaPoistaOnnea äidille!
Christina: No minua itketti kirjoittaessa.
VastaaPoistaKiitos onnittelusta:)