lauantai 13. syyskuuta 2008

Jotain valmistakin

Hengissä ollaan. Vaikka tuo pistosjuttu kuulosti ilkeältä, ihme kyllä se ei tuntunut juuri missään eikä siitä tullut edes mustelmaa. Oppi meni perille, koskaan ei ole niin kiire etteikö ehtisi vilkaisemaan mihin/minne istuu. Lämmin kiitos myötäelämisestä :)

Ruskea villatakki on pingottumassa ja näyttää siltä, että ehkä siitä tulee käyttökelpoinen. Hihat pitää vielä tikutella ja saas nähdä kuinka monta kertaa ennenkuin ovat sopivat :).

Minä olen näköjään yhden neuleen ihminen eli mielummin teen meneillään olevan työn loppuun ennenkuin aloitan uutta. Vähän ykstotista mutta eipä ole ufoja nurkissa. No nyt olen yrittänyt tikutella sukkia tuon villatakin ohella, vaan kovinpa verkkaisesti valmistuvat. Nämä ruskeat aloitin toista viikkoa sitten lääkärireissulla. Sain neulottua ne kantapäihin asti ja elissä iltana tein loppuun. Meininki olis, että saisin korjattua sukkasatoa edes yhdet sukat per viikko.

Malli Pinja-sukat hieman muunneltuna
Lanka Nalle, n.90 g
Koko 37 (61 s)
Puikot 2,5 mm

Voi sentään miten tylsältä tuo myyränruskea tuntui villatakin ruskeaan verrattuna. Ihan hyvä sukkavärihän se on mutta jotenkin niiiin ankea. Sopii kyllä hyvin tämänhetkiseen mielentilaan. Eikä nuo muutenkaan kovin kummoset ole ja kuvatkin on otettu vanhalla räpsyllä ja sen kyllä huomaa. Ainut positiivinen asia oli sukan takakuvio (ja malli, joka halusi olla peppipitkätossu):

niin ja tietysti se että kyllähän nämäkin jalkoja lämmittää.

5 kommenttia:

  1. joo, on se vaarallista, se neulominen. mutta virkkaaminen se vasta vaarallista onkin! äitini istui kerran ohkaiseen virkkuukoukkuun...koukkupää edellä, tietty. sen kiskominen pois oli vähän vielä ikävämpi juttu, mikäli mahdollista.

    VastaaPoista
  2. Täällä toinen yhden neuleen -neuloja! Erittäin harvoin on kahta neuletta!

    VastaaPoista
  3. Ilu: Huhhuh, ehkä koukun kiskominen pepusta on tosiaankin hiukan tuskaisempi juttu. Onneksi virkkaaminen on vähäistä tässä talossa :)

    Eila: Voisko sanoa, että meitä on siis monta. Tosin muistan kun pieni serkkutyttöni söi tötterön ja kun oli toista vailla, niin äitinsä taivasteli ettei nyt niin monta. Serkkutyttö siihen että: kaksi ei ole monta.

    VastaaPoista