Niin vai näin

Minulla on nyt neulepulma. Oikeastaan ihan pöhköä esitellä sitä täällä kun kuitenkin joudun itse tekemään päätöksen, mutta antaa mennä. Tilanne on tämä: Olen jo pidemmän aikaa etsiskellyt sellaista raglanhihasista mallia, jossa istuvuutta on parannettu lyhennetyin kerroksin. No löysin mieleisen mallin Ravelrystä eli tämän  Gaufresin. Langan ja värin pähkäily vei oman aikansa mutta löytyihän se mieleinen eli Louhittaren luolan Pohjan Akkan Vilja (tosin ois se Tiilikin voinut olla hyvä :)

Ohje on kirjoitettu selkeästi ja neule on edennyt suht joutuisaan paitsi että näin paksun langan neljäpuolosilla neulominen ei ole herkkua minun ranteille. Siksipä purkaminen ei nyt oikein houkuttais, mutta äh, sitä ei voine välttää. Ohjeesta poiketen neuloin hihan ennekuin aloitin helman mallineuleen. Halusin varmistaa, että mallineule alkaa molemmissa samalta korkeudelta ja koska ohjeessa on hiukan lyhyemmät hihat, ei tuijottanut sen mittoihin. Nyt kun tuota hihaa katsoo, niin langasta muodostuu tuollainen selkeä kierreraita eli se poikkeaa miehustan pinnasta. Hiha olisi ehkä kannattanut neuloa kahdelta kerältä, pari kerrosta toiselta ja pari toiselta. Tämä siis ensimmäinen pulma ja ratkaisukin siihen on tiedossa; purkaminen. Ja toinenkin pulma ratkeaisi sillä, meinaan kun tuo hihansuu on minusta turhan leveä. Se on vähän epäkäytännöllinen noin.

No sitten se suurin pulma. En ole ollenkaan varma kumpi puoli tuosta mallineuleesta olisi parempi. Tuossa alla olevassa kuvassa näkyy nurjapuoli ja siinä on jotenkin sellainen kudotun sidospinnan tuntu, joka miellyttää vanhan kutojan silmää :)

Ohjeessa mallikerta muodostuu neljästä kerroksesta, joista kaksi keskimmäistä on sellaisia, joissa jokatoinen silmukka otetaan neulomatta. Muutoin noudatin ohjetta, mutta neuloin toisen noista keskimmäisistä keroksista ilman noita neulomattomia silmukoita, siis neuloin ne. Siksi mallineuleen pinta ei ole ihan yks yhteen ohjeen kanssa, mutta aika lähelle kuiten. Selvimmin eron huomaa nurjalla puolen.

Nyt neule on siinä vaiheessa, että tarttis päättää kuin päin mallineule tulee. Päätänpä niin tai näin, purkuhommiin joudun jokatapauksessa kun tuota hihansuuta pitää kaventaa. Mutta purkaanko hihan kokonaan, kas siinäpä pulma. Että tämmöstä.

Pienelle Ruusunnupulle

Työkaveri sai vauvan pari viikkoa sitten. No mehän tieten haluttiin onnitella häntä jollain pienellä ja yksi (arvaatte varmaan kuka) ehdotti jotain neulottua. Niinpä sitten neuloskelin Lanetista pienen neulesetin eli pipon, sukat ja lapaset.

Jaana-nukke on sitten kiitollinen kuvattava, kiltisti paikallaan istuu hän. Muuten tuo autokuvioinen trikooasu on 50-luvun lopulta ja kuului aikanaan veljelleni. Kai se oon minäkin sitä käyttänyt, pitääpä kysyä äidiltä kun en itse muista :)

Junasukat on neulottu sillä kuuluisalla ohjeella, tosin neuloin jalkapöydän hieman lyhyemmäksi kun saaja on vielä niin kovin pieni. Lapaset sävelsin sukkiin mätsääväksi.

Hatun ohjeen löysin jostain käsityölehdestä, tosin tämä on melkein just kuin se norjalainen malli. Ei taida erota muutoin kuin että kavennukset on tehty hieman toisin. Sama, hyvin istuva, saumaton lopputulos kuitenkin. Nauhat neuloin i-cordina (no kuulostaapas höpsöltä, liekö sillä suomalaista vastinetta?). Koko settiin meni lankaa vain 75 g.

Nyt on Ruusunnupun lämmikkeet laitettu lahjapakettiin. Toivottavasti ovat sopivat ja tarpeelliset.

Urheilusukat Piikkiöstä

Olen selaillut aina silloin tällöin Mary Oljen kirjaa Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä vähän sillä silmällä, jotta neuloisin jonkun mallin ja nyt sen sitten tein. 7-8 vuotiaan urheilusukat muuntuivat silmukoita lisäämällä täyskasvuisen naisen sukiksi.

Ohjeessa käskettiin luoda 69  silmukkaa paksulla langalla. Neuloin sukat ohuella langalla paksuille pohkeille sopivaksi ja niinpä loin 85 silmukkaa. En muutenkaan noudattanut ohjetta orjallisesti vaan muokkasin hieman kuviotakin. Ajattelin, että kuvio tulisi paremmin esille, jos neuloisin mallikerran ruuturivin kaksinkertaisena ja ehkäpä se auttoi hieman, tosin neuloessa kuviosta ei meinnut saada mitään selvää.

Ehkä silmukoita olisi voinut olla hiukan vähemmän, sillä pohjekavennukset jalkuivat melkein nilkkaan asti ja kun kavensin tuosta takasauman molemmin puolin niin lopputulos saa pohkeet näyttämään vielä pulskemmilta. Tekis mieli neuloa sama malli uudestaan hieman toisinlaisin kavennuksin, mutta saas nähdä viitsinkö.

Malli Urheilisukat Piikkiöläisen mallin mukaan (Mary Olki: Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä)
Lanka Drops Fabel
Menekki n. 114 g
Koko m
Puikot  2,5 mm

Kestävyyttä ajatellen neuloin neuloin kantapään vahvistettuna. Ihan tuli mukavat sukat ja varmasti käyttöä löytyy. Toivottavasti sukat pysyvät napakasti jaloissa, sillä en neulonut kuminauhakujaa sukan suuhun koska en pidä mistään kiristävästä.

Ja tässä yksi valopää, vai pyhimyskö lie palloilee pallin päällä.

Nyt tämä lähtis neulomaan jotain pientä ja ohutta, jotta pääsis viimeinkin aloittamaan yhtä villatakkiprojektia viljankeltaisesta herkkulangasta.

Toiset Kesäpaikkasukat

Neuloin serkkutytölle toistavuotta sitten sukat, joiden väritys rimmas edellisessäkin postauksessa esitellyn Kesäpaikan kesäiseen maisemaan. Silloin jo ajattelin neuloa itselleni samanmoiset. No joskus kesäkuussa aloitin ja meininki oli kuvata ne juurikin Kesäpaikassa, mutta eihän ne sukat mitä valmistunu. Olipahan vaan niin kuuma ettei hikisten puikkojen nitkuttelu oikein innostanut, ei sitten millään. Pohjosen reissu meni siis ihan lomaillessa ja hyvä niin, saipahan vähän ranteetkin lepoa.

Täällä kotikulmilla sain sukat vihdoin valmiiksi ja käytiinpähän sitten Inarin puutteessa Sorsaveellä kuvailemassa niitä. Eipä silti, ihan on käymisen arvoinen ja kaunis järvi Sorsavesikin, mutta voi niitä pohjosen maisemia...

Sukat on neulottu kakspuolosilla Regiasta ja tuosta kirjavasta Austermann Stepistä, joka ei meinaa loppua, ei sitten millään. Pitäneeköhän se neuloa vielä yhet serkkutytölle kun edellisistä on kantapää kulunu aikapäiviä sitten puhki, tosin senverran osaava on serkkukin, että paikata on osannut :) Eipä taida tuo Katia Laine Nylon olla kovin kestävä lanka. Viime kesänä neulotut pitsisukat ovat olleet kovassa käytössä ja kantapäät ovat hiutuneet ja samoin vikkelisukkien pohja.

Lapsuuden kesistä muistan ettei me kovin paljon uitu Inarilla kun vesi oli aina niin kylymää, mutta voi ihme miten lämmintä se olikaan tänä kesänä. Olipa siellä soma uiskennella :)

Eräs on maka pukeutunut asiaankuuluvasti pohojosen maisemiin :)

Kirjallinen Wiikon Wanha

lainaus Pentti Haanpään kirjasta Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939:

JUHANNUSYÖ INARILLA

... Puolenyön hetkellä lähdettiin me kolme ja Viekkolan isäntä neljäntenä. Yö oli kaunis. Emaljimukia käsiteltiin ja silmäiltiin kiikarilla Inarin saaria, niemiä ja salmia.

Ajeltiin kapeata Mahlatin salmea ja poikettiin sen toisessa päässä olevaan Lapin taloon Nuora-Juhaniin. Paikka oli kaunis.

Ranta kallioinen aittoineen.

Asuinrakennus oli maalattu punaiseksi. Akkunasta näin joitakin lehtiä. Siis sivistystä täälläkin. Laajassa pirtissä makasi lappalaistyttö täysissä pukimissa, jotka kuitenkin olivat lantalaiset. 

Jatkettiin matkaa ja maisteltiin nelikulmaisen taimenen rasvaa. Sitten tuli näkyviin Ukonsaari, lappalaisten muinainen uhrauspaikka, korkeana ja kallioisena, muutamia mäntyjä laellaan...

Niin sitten alkoi paluu. Inarin kirkolla ei käyty. Nuora-Juhanissa käytiin jälleen. 

Tyttö keitteli kahvit Lapin takassa.

Katon rihmassa riippuvia lankarullia arvailtiin ja niitä sanottiin olevan yksi vaille puolestatoista sadasta.

Ja moottori kävi jälleen ja matka leikkaantui. Tuli Koppelon kylä ja Ransu ja ryyppyjä ja uinti ja hieman untakin ja hieman paluuta takaisin...

Ivalo 25.VI.30

Kuvat ovat tämän kesän lomareissulta ja juurikin kirjan mainitsemasta paikasta. Mitähän on mahtanut lappalaistytön eli mummoni mielessä liikkua kun maistissa olut miesporukka on keskellä yötä tullu kylään :). Tekstissä mainitut lantalaispukimet tarkoittavat tavallisia vaatteita, siis niitä joita lantalaiset eli pohjoissuomalaiset (ei saamelaiset) käyttivät. Lieneekö kirjailija hämmästynyt kun kaikki eivät olleetkaan lapintamineissa. Rihmassa riippuvia lankarullia on edelleen Nuoran Juhanin tuvassa, muttei enään niin paljoin kuin vuonna 1930. Nykyään tuo muistorikas, rakas paikka on serkkupojan omistuksessa ja voi miten siellä oli taas lystiä.

Haa, tarkenee jo ilman sukkia

No tulihan ne kesäsäät vihdoinkin. Onneksi neuloin nämä synttärilahjasukat viime viikolla harmaan sään aikaan, kun nyt ei malta sisällä pysyä ollenkaan eikä oikein neulotutakkaan kun on niin ihanan lämmintä. Tarvii varmaan muutoinkin pitää neulepaussia kun tuo leikattu käsi meinaa vihotella. Toivottavasti tämä ei ole lopun alkua, siis neulomisen suhteen :(

Sukat on neulottu samalla mallilla kuin edellisetkin, nämä Pirkanmaan Roosa Nauha lankangasta kakspuolosen puikoilla. Nyt tein kantapään järkevästi ilman reikiä eli kuviota.

Tässä vielä kuvatodiste jotta kyll maar terkenee jo ilman sukkia. On vietetty pari päivää meloskellen hienoissa maisemissa ja upeassa säässä. Tätä lisää, kiitos! Hyvää kesää meille kaikille :)

Villasukkia kesät talvet

Kylläpä on ollut kurjat lomasäät viimeaikoina. Ei ole tarvinnu ketaakaan käyttää sitä kesätunikaa saatikka muita kesähepeneitä. No ei tämä liene ensimmäinen kesä jolloin villasukille on ollut käyttöä. Niitäpä olen siis tikutellut kun ei oikein innosta suuremman neuleet.

Lainasin kirjastosta Ann Buddin Villasukkakirjan, jossa on muutama mielenkiintoinen malli ja todella kauniit kuvat. Puikoille valikoitui Palmikkohuijaus malli jota muokkasin hieman siten, että loin vain 62 silmukkaa (ohjeessa 74), tein resorit normaalisti ja jätin ne huijauspalmikot kokonaan pois, eli onko tämä nyt sitten huijauksenhuijaus?

Malli Palmikkohuijaus by Ann Budd (Villasukkakirja) omin muokkauksin 
Lanka Regia 4-fädig
Menekki n. 55 g
Koko m
Puikot  2,5 mm

Malli oli oikein kiva neulottava ja sukista tuli just hyvänkokoiset. Kirjan ohjeessa kuvioneule ei jatku kantapäässä niinkuin näissä minun sukissa. Olikohan tuo sitten kovin viisasta, meinaan kun nyt tuolla kantapäissä on valmiiksi reiät, siis että kuinkahan kestänevät kulutusta? Ois varmaan kannattanut neuloa ainakin nuo alimmat langankierroilla tehdyt reiät umpeen.

Nämä toiset sukat on neulottu sillä vanhalla tutulla pitsisukan ohjeella, tällä kertaa Regia langasta.

Tuossa Villasukkakirjassa oli yhdet sukat kuvattu hienosti kauniilla puurappusilla joten eikun idea kiertoon, tosin me mentiin kivirappusille ja koska kylän komeimmat sellaiset löytyvät kirkosta, suunnistimme sinne. Piipahdettiin myös sisällä. Meillä onkin kylän kokoon nähden aika huikean kokoinen Engelin suunnittelema hieno kirkko.

Sakastin ikkunoissa on korkeutta ja niissä kauniit läpikuultavat verhot.

Sakastin puolella oli myös pöytäliina, jonka reunapitsi oli todela kaunis. Onkohan se nyplätty?

Äiti ja hänen kaverinsa sattuivat olemaan tiekirkon oppaina. Kirkossa oli sen verran viileää, että jätin siniset sukat lämmittämään palelevan äidin jalkoja.

Vielä asiasta kolmanteen. Mikähän lie kun kommenttien jättö on ollut viime aikoina tosi hankalaa. Ennen kun käytin tätä Chrome selainta niin homma onnistui tuosta vaan. No huomasin kyllä päivänä muutamana että tämähän onkin Chromium jota nykyään käytän, mutta onnistui se tälläkin ennen. Nyt on pitänyt tehdä niin, että jos haluan kommentoida on vaihdettava selainta ja kun sitä on laiska, niin jääpähän helposti vaihtamatta ja myös kommentoimatta. Että sellaista. Ja missä se aurinkokin luuraa, höh.