Haa, tarkenee jo ilman sukkia

No tulihan ne kesäsäät vihdoinkin. Onneksi neuloin nämä synttärilahjasukat viime viikolla harmaan sään aikaan, kun nyt ei malta sisällä pysyä ollenkaan eikä oikein neulotutakkaan kun on niin ihanan lämmintä. Tarvii varmaan muutoinkin pitää neulepaussia kun tuo leikattu käsi meinaa vihotella. Toivottavasti tämä ei ole lopun alkua, siis neulomisen suhteen :(

Sukat on neulottu samalla mallilla kuin edellisetkin, nämä Pirkanmaan Roosa Nauha lankangasta kakspuolosen puikoilla. Nyt tein kantapään järkevästi ilman reikiä eli kuviota.

Tässä vielä kuvatodiste jotta kyll maar terkenee jo ilman sukkia. On vietetty pari päivää meloskellen hienoissa maisemissa ja upeassa säässä. Tätä lisää, kiitos! Hyvää kesää meille kaikille :)

Villasukkia kesät talvet

Kylläpä on ollut kurjat lomasäät viimeaikoina. Ei ole tarvinnu ketaakaan käyttää sitä kesätunikaa saatikka muita kesähepeneitä. No ei tämä liene ensimmäinen kesä jolloin villasukille on ollut käyttöä. Niitäpä olen siis tikutellut kun ei oikein innosta suuremman neuleet.

Lainasin kirjastosta Ann Buddin Villasukkakirjan, jossa on muutama mielenkiintoinen malli ja todella kauniit kuvat. Puikoille valikoitui Palmikkohuijaus malli jota muokkasin hieman siten, että loin vain 62 silmukkaa (ohjeessa 74), tein resorit normaalisti ja jätin ne huijauspalmikot kokonaan pois, eli onko tämä nyt sitten huijauksenhuijaus?

Malli Palmikkohuijaus by Ann Budd (Villasukkakirja) omin muokkauksin 
Lanka Regia 4-fädig
Menekki n. 55 g
Koko m
Puikot  2,5 mm

Malli oli oikein kiva neulottava ja sukista tuli just hyvänkokoiset. Kirjan ohjeessa kuvioneule ei jatku kantapäässä niinkuin näissä minun sukissa. Olikohan tuo sitten kovin viisasta, meinaan kun nyt tuolla kantapäissä on valmiiksi reiät, siis että kuinkahan kestänevät kulutusta? Ois varmaan kannattanut neuloa ainakin nuo alimmat langankierroilla tehdyt reiät umpeen.

Nämä toiset sukat on neulottu sillä vanhalla tutulla pitsisukan ohjeella, tällä kertaa Regia langasta.

Tuossa Villasukkakirjassa oli yhdet sukat kuvattu hienosti kauniilla puurappusilla joten eikun idea kiertoon, tosin me mentiin kivirappusille ja koska kylän komeimmat sellaiset löytyvät kirkosta, suunnistimme sinne. Piipahdettiin myös sisällä. Meillä onkin kylän kokoon nähden aika huikean kokoinen Engelin suunnittelema hieno kirkko.

Sakastin ikkunoissa on korkeutta ja niissä kauniit läpikuultavat verhot.

Sakastin puolella oli myös pöytäliina, jonka reunapitsi oli todela kaunis. Onkohan se nyplätty?

Äiti ja hänen kaverinsa sattuivat olemaan tiekirkon oppaina. Kirkossa oli sen verran viileää, että jätin siniset sukat lämmittämään palelevan äidin jalkoja.

Vielä asiasta kolmanteen. Mikähän lie kun kommenttien jättö on ollut viime aikoina tosi hankalaa. Ennen kun käytin tätä Chrome selainta niin homma onnistui tuosta vaan. No huomasin kyllä päivänä muutamana että tämähän onkin Chromium jota nykyään käytän, mutta onnistui se tälläkin ennen. Nyt on pitänyt tehdä niin, että jos haluan kommentoida on vaihdettava selainta ja kun sitä on laiska, niin jääpähän helposti vaihtamatta ja myös kommentoimatta. Että sellaista. Ja missä se aurinkokin luuraa, höh.

Tuluskukkarotunika

Kun alkaa neulomaan ilman sen suurempia suunnitelmia, voi käydä niinkuin siinä hiirisadussa, jossa räätälin lopputulos oli tuluskukkaro. No ei tässä onneksi ihan niin hullusti käynyt, mutta melkein.

Neuletakin jälkeen tätä puuvillapellavaa jäi sen verran, että ajattelin neuloa itselleni jotain. Ensin tein puseron, josta tuli niin tyköistuva että se näytti ihan törskyltä. Jos oilisin laihempi (lue: ei mahamakkaroita) niin ois voinu olla hyväkin, mutta ei nyt, siis purkuun. Sitten neuloin tunikan, mutta koska en ollut tarkkana helman pitsikuvion kans (meni tyhmästi epäsymmetrisesti) ja koska tällä langalla neulottuna puikkokoon suurentaminen ei tuonutkaan pitsineulepintaan toivottua lopputulosta ja koska kaula-aukkokaan ei ollut hyvä, purin sen melkein alkutekijöihin. Vaan koska neuleiden suhteen olen sinnikäs niin aattelin, jotta perkules tunika tästä tulee vaikka väkisin. No onneksi sentään lanka tuntui vain paranevan purkamisesta.

Niin että tämmönen siitä nyt tuli.

Tämänkin neuloin ylhäältä alas suljettuna neuleena. Tein rintalaskokset lyhennetyin kerroksin ja muotolaskoksissa otin mallia muinoin neulomastani puserosta. Helman pitsikuvio on variksenjalka-malli hieman muokaten siitä Haapsalu Sall kirjasta. Levensin helmaa lisäämällä silmukoita reikäkuvioden välissä olevalla sileällä osuudella.

Malli Omasta päästä
Lanka Katia linen (53% puuvillaa, 47% pellavaa)
Menekki n. 300 g
Koko m
Puikot  3,5 mm ja 4 mm (helmaosa)

Tunnelmat on vähän kaksjakoiset. Toisaalta lopputulos on ihan ok, mutta hiukan mietityttää, josko tämä sittenkin on vähän paljastava. No ainahan sitä voi laittaa alle jonkun ohuen pitkähelmaisen puseron tai mekon, mutta ei missään nimessä liian puristavia housuja, kas kun siitä seuraa se makkaraefekti, hyi. Jos lankaa olisi ollut vähän enempi niin olisin tehnyt tästä mekon ja siinä tapauksessa viritellyt myös jonkun alushameen. Mutta en osta tätä lanka lisää. Tämä saa nyt jäädä tähän.

Kuvat kävimme ottamassa Konnuksen koskella eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Pitäiskin joskus tehdä oikein kooste. Hoksasinpa jossain vaiheessa, että minustahan on ottettu kuva tasan 30 vuotta sitten tässä samassa paikassa kolmikuisen vauvani kanssa.

No laitetaanpa tänne loppuun vielä kuva pojan muutaman viikon takaisesta valmistujaisjuhlasta. Äiteellä on päällään bolero, jonka reunat ovat vaihtaneet väriä kerran jos toisenkin.

Jospa tämä olis nyt se lopullinen väritys, vaan ei voi mennä vannomaan :) Neuloin reunat pyöröpuikoilla, joten tuohon helman ja etulistan yhtymäkohtaan ei tullut saumaa, niinkuin niissä edellisissä versioissa, vaan reuna jatkuu pyöristettynä. Tein niin että helma oli yhdellä ja etureuna ja kaulus toisella pyöröpuikolla ja kolmannella pyöröllä sitten neuloin.

Liekö tämä tunikaähellys saanut aikaan sen ettei neulominen oikein jaksa innostaa, no sukkaa tieten joskus neulon muutaman kerroksen, mutta muuten on ihan blääh.

Takki ja paita

Kävin muutama viikko sitten lankaostoksilla Kuopiossa. Mielessä oli ihan tietyntyyppistä lankaa simppeliin ostomalliin, mutta en löytänyt just mieleistä. No ostin kuitenkin tätä Katia linen lankaa, vaan tämäpä halusikin tulla vallan joksikin muuksi kuin olin ajatellut.

Kevät ei ole täällä kovin pitkällä kuten huomaa tuosta kuvan pikkukoivusta. Itse asiassa ruiski räntää just kun mentiin kuvausreissulle mutta kyllä se aurinkokin pilkahti, vaan ei lämmittänyt.

Malliin katsoin hieman ohjeistusta vanhasta käsityölehdestä, mutta silmukkaluvut sun muut on omasta päästä. Kuten tavallista, neuloin takin ylhäältä alas ja samoin kuin hihat. Mietin, jotta annanko häiritä itseäni tuon lyhennetyistä kerroksista johtuen tulleen hihapyöriön reunan. Se on vähän rosoinen, mutta toisaalta kun se on yhtä rosoinen toisessakin pyöriössä niin olkoot.

Muotoilin takkia hieman rintojen ja vyötärön kohdilta lyhennetyin kerroksin ja lisäämällä ja kaventamalla silmukoita. Puuvillapellavasekoitelanka oli uusi tuttavuus. Villaa on kieltämättä mukavampi neuloa, mutta meni se tämäkin ja lopputulos vaikuttaa oikein kivalta. On varmaan sopivan vilpoinen lämpimillä ilmoilla.

Malli Bolero-ohje omilla muokkauksilla Suuri käsityölehti 6-7/2009
Lanka Katia linen (53% puuvillaa, 47% pellavaa)
Menekki n. 400 g
Koko m
Puikot  3,5 mm 
Muuta  9 nappia

Tällä kertaa ei ollut säätämistä nappien kans sillä hoksasin, että sen kökkölankatakin napit olis just passelit tähän. Siis napit vaihtoon, tosin saapa nähdä milloin saan ommeltua siihen onnettomaan toiset tilalle. Voi sitä kökköä sentään kotona käyttää ja miksei metsässäkin, muttei oikein immeistenilmoilla.

Ja ommeltukin on. Kokeilin taas uutta paitismallia, että josko se istuisi paremmin kuin esim. se yksi.
Ja kyllä istuu. Varmaankin tuolla olkakaarrokkeella on osuutensa istuvuuteen samoin kuin oikealla koolla. Ohjeesta poiketen jätin kauluksen tuommoseksi pystyversioksi. Voi olla, että syvemmillä muotolaskoksilla olisi saanut enemmän istuvuutta mutta toisaalta ihan hyvä ettei paita ole liian tyköistuva, olen nimittäin huomannut että muutoksia tapahtuu, siis kehossa. Olen ikäni ollut suurin piirtein saman kokoinen, mutta aivan kuten ystävät varoittelivat, viidenkympin jälkeen alkoi tapahtua kehitystä leveyssuuntaan :)

Malli Girly Touch paitapusero Ottobre 5/2013
Kankaan menekki n. 1,5 m ehkä
Koko 42
Muuta  11 nappia

Ostin tämän ihanaisen puuvillakankaan Kuopion Napista ja nauhasta ja nuo napitkin ovat samaisesta kaupasta. Siellä oli joskus myynnissä hirmu halvalla semmosia sekanappipusseja ja ostin muutaman. Joitakin nappeja on harmittavasti vain kolme tai neljä, mutta sitten on joitakin, niinkuin nyt näitä vaikka kuin ja voi hitsi miten hyvin nämä minusta sopivatkaan tähän hieman nostalgiseen kankaaseen.

Paita on vähän tylsän tavallinen (niinkuin tekijänsäkin :), mutta olen ihan tyytyväinen samoin kuin tuohon neuletakkiin ja uskon että tulen käyttämään niitä.

Ai että oli kauniita värejä luonnossa, vaikka vihreys oli vielä vähissä. 

Aika rientää

Tämän kertainen Wiikon Wanha on kuva kolmenkymmenen vuoden takaa.

Tämä pieni ukkinsa sylissä istuva tyttönen täyttää tänään vuosia. Onnea hänelle :)

Sirilehekiri

Ostin viisi vuotta sitten ihanaisen Haapsalu Sall kirjan ja yhä vaan se jaksaa inspiroida pitsihuivin neulontaan. Tämä sirilehekiri oli haaveissa kauan ja vihdoin viime heinäkuussa pistin sen puikoille. Kesällä se oli mainio reissuneule helposti opittavan mallikerran ansiosta ja tulihan tuota talvellakin tikuteltua. Valmistuminen olisi saattanut pitkittyä vieläkin, mutta niin vain sain huivin valmiiksi odotellessani viikon verran lankakauppaan pääsyä. Näin pitkä valmistusprosessi ei ole ollenkaan minun tyylistä, mutta ei tästä mitään stressiä tullut eikä onneksi ufoakaan.

Voi miten mukava kun sain houkuteltua lomailemaan tulleet tyttäreni huivimalleiksi eli kerrankin pääsin kameran taakse, joka on paljon mieluisempi paikka kuin edessä oleminen. Annoin vapaat kädet huivin mallaukselle ja kas näin nuorekkaasti sen laittoi kuopus:

Välillä heitimme huivin omenapuun oksalle

Minusta tämä malli on siinäkin mielessä kiva, että se toimii molemmin puolin.

Huivi on neulottu kaksinkertaisella langalla ja sen tuntu on aivan ihanan kevyt ja pehmoinen.

Malli Sirilehekiri Haapsalu Sall kirjasta
Lanka Drops Lace ja Titan Wool Merinos Extra
Menekki n. 170 g
Koko n. 70 x 170 cm
Puikot 3,5 mm

Tässä kuopus on assarina ja esikoinen mallina

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja eiköhän tälle käyttöäkin löydy.

Siellä kirjassa olis vielä monta mallia, joita tekis mieli neuloa ja ajattelinkin, että ehkä seuraavaan voisi neuloa myös ne reunapitsit. Mutta ensin neulon jotain vallan muuta.

Loppuun tällainen aurinkoinen pääsiäisposeeraus, jonka myötä

toivottelen iloista pääsiäistä kaikille :)

Kutoja

Wiikon wanha on tällä kertaa kuva 21 vuoden takaa.

Kevätlukukausi läheni loppuaan ja työt piti saada valmiiksi ennen sitä. Muistaakseni kuva on otettu yhtenä aurinkoisena kevätlauantaina, jonka uhrasimme kutomiselle. Hmm, jossain tallessa lie tuokin heinäkudekokeilu :)