Tuluskukkarotunika

Kun alkaa neulomaan ilman sen suurempia suunnitelmia, voi käydä niinkuin siinä hiirisadussa, jossa räätälin lopputulos oli tuluskukkaro. No ei tässä onneksi ihan niin hullusti käynyt, mutta melkein.

Neuletakin jälkeen tätä puuvillapellavaa jäi sen verran, että ajattelin neuloa itselleni jotain. Ensin tein puseron, josta tuli niin tyköistuva että se näytti ihan törskyltä. Jos oilisin laihempi (lue: ei mahamakkaroita) niin ois voinu olla hyväkin, mutta ei nyt, siis purkuun. Sitten neuloin tunikan, mutta koska en ollut tarkkana helman pitsikuvion kans (meni tyhmästi epäsymmetrisesti) ja koska tällä langalla neulottuna puikkokoon suurentaminen ei tuonutkaan pitsineulepintaan toivottua lopputulosta ja koska kaula-aukkokaan ei ollut hyvä, purin sen melkein alkutekijöihin. Vaan koska neuleiden suhteen olen sinnikäs niin aattelin, jotta perkules tunika tästä tulee vaikka väkisin. No onneksi sentään lanka tuntui vain paranevan purkamisesta.

Niin että tämmönen siitä nyt tuli.

Tämänkin neuloin ylhäältä alas suljettuna neuleena. Tein rintalaskokset lyhennetyin kerroksin ja muotolaskoksissa otin mallia muinoin neulomastani puserosta. Helman pitsikuvio on variksenjalka-malli hieman muokaten siitä Haapsalu Sall kirjasta. Levensin helmaa lisäämällä silmukoita reikäkuvioden välissä olevalla sileällä osuudella.

Malli Omasta päästä
Lanka Katia linen (53% puuvillaa, 47% pellavaa)
Menekki n. 300 g
Koko m
Puikot  3,5 mm ja 4 mm (helmaosa)

Tunnelmat on vähän kaksjakoiset. Toisaalta lopputulos on ihan ok, mutta hiukan mietityttää, josko tämä sittenkin on vähän paljastava. No ainahan sitä voi laittaa alle jonkun ohuen pitkähelmaisen puseron tai mekon, mutta ei missään nimessä liian puristavia housuja, kas kun siitä seuraa se makkaraefekti, hyi. Jos lankaa olisi ollut vähän enempi niin olisin tehnyt tästä mekon ja siinä tapauksessa viritellyt myös jonkun alushameen. Mutta en osta tätä lanka lisää. Tämä saa nyt jäädä tähän.

Kuvat kävimme ottamassa Konnuksen koskella eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Pitäiskin joskus tehdä oikein kooste. Hoksasinpa jossain vaiheessa, että minustahan on ottettu kuva tasan 30 vuotta sitten tässä samassa paikassa kolmikuisen vauvani kanssa.

No laitetaanpa tänne loppuun vielä kuva pojan muutaman viikon takaisesta valmistujaisjuhlasta. Äiteellä on päällään bolero, jonka reunat ovat vaihtaneet väriä kerran jos toisenkin.

Jospa tämä olis nyt se lopullinen väritys, vaan ei voi mennä vannomaan :) Neuloin reunat pyöröpuikoilla, joten tuohon helman ja etulistan yhtymäkohtaan ei tullut saumaa, niinkuin niissä edellisissä versioissa, vaan reuna jatkuu pyöristettynä. Tein niin että helma oli yhdellä ja etureuna ja kaulus toisella pyöröpuikolla ja kolmannella pyöröllä sitten neuloin.

Liekö tämä tunikaähellys saanut aikaan sen ettei neulominen oikein jaksa innostaa, no sukkaa tieten joskus neulon muutaman kerroksen, mutta muuten on ihan blääh.