Vanha neulatyyny

Haa, tämäpä käy Wiikon Wanhasta joten olkoot sellainen. Minulla on ollut iät ja ajat käytössä äitini vanha 60-luvulla hommattu Aarikan neulatyyny. Alkuperäinen oranssi kangaspäällinen meni rikki joskus 90-luvulla ja koska neulatyyny oli muuten niin mainio, päällystin sen uudelleen. Minnekähän lienen jemmannut vai olenko pöljyyksissäni heittänyt menemään laitoja kiertäneet puuhelmet ja rinkulan. Löysin muuten kuvahaulla muutaman yksilön ja täältä löytyi just samanlainen. Eikö vaan olekkin tyylikkäitä :) No tästä minun yksilöstä tuli kaikkea muuta kuin tyylikäs. Uusi päällinen kesti kymmenkunta vuotta kunnes sekin reikiintyi eikä tuo alkuperäinen pehmikekkään enään oikein toiminut vaan pyöreäkärkiset neulat piti suurinpiirtein survoa tyynyyn saadakseen ne pysymään siellä.

Asialle piti siis tehdä jotain tuumin jo monta monta vuotta sitten ja aloin jemmaamaan hiusharjoihini tarttuneet irtohiuksen noin niinkuin tyynyn täytteeksi :) Eilen illalla aloin sitten hommiin. Täyte oli mutta mistä päällinen. Trikoota ei kannattanut laittaa kun se näköjään reikiintyi ja samoin kai se kävis kudotulle kankaallekin, mutta siitä huolimatta uhrasin vanhan kaunissidoksisen leivinliinan ja päällystin sillä tyynyn. Senkin puoleen se oli just hyvä, kun sain pohjassa laskostetun kankaan mahtumaan tuohon reikään niin että tuo oranssi puutappikin mahtui siihen. Alkuperäisessä tyynyssä tuo tappi oli varmuuden vuoki vielä liimattu niin että päällinen varmasti pysyi paikallaan. Minä en käyttänyt liimaa koska eihän sitä tiedä pitääkö taas parinkymmenen vuoden päästä korjata se :)

Pähkäilin aikani ja päätin sittenkin vuorata koko komeuden vielä tuollaisella huovutetulla neuloksella. Sen sai hyvin kiristettyä tyynyn päälle ja fanttilanka pitänee sen jämäkästi paikoillaan. En tiedä saisiko tuohon langan paikalle vaihdettua joskus sellaisen puuhelminauhan niinkuin alkuperäisessä tyynyssä oli, meinaan kun leikkasin tuon neuloksen reunat noin naftiksi? No olkoot nyt tuollaisena jonkun aikaa.

Sainpahan vihdoinkin heitettyä pois kaikki vääntyneet nuppineulat neulatyynystä. Ne oli just niitä, jotka takuuvarmasti tarttuivat aina ensimmäisenä käsiin kun tuli neulan tarve. Tulipa muuten mieleen, että ainakin esikoinen leikki pienenä neulatyynyllä. Neulat olivat ilmeisesti kuorolaisia ja hän järjesti ne hienosti omille paikoilleen :)

Minkälaisia neulatyynyjä teillä on?

Värikästä uutta vuotta

Vuoden ensimmäinen päivä. Ulkona sataa ja on harmaata. Oi kuinka ylentävää vaan toivotaanpa kovasti että tämä tästä valoisammaksi muuttuu, elämä sun muu. No joululahjasukissa sentään oli väriä.

Nämä pitkätossut menivät esikoiselle. Lankoina harmaa Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle, punainen Drops Fabel ja valkoinen Pirkanmaan sukkalanka kakkospuolosilla neulottuna. Jäi punnitsematta. Olivat saajalleen mieleiset.

Tytärpuolelle Pirkanmaan sukkalangoista niistä roosasellaisista kakspuolosilla neulotut polvisukat, joissa olis saanut olla pituutta muutama sentti lisää. Tekis mieli kutoa itsellekin samanmoiset, kun noista väreistä tuli niin nostalginen 60-luvun fiilis.

Näistä punaisista toiset eli tummemmat menivät kuopukselle. Olivatten neulotut Katia Laine nylonista. Saas nähdä kuinka kestävät, meinaan kun ne omani, jotka tein kesällä ja joita olen käyttänyt kovasti, ovat jo kuluneet aika hiutiksi ja niistä toissakesäisistä vikkelisukista meinaa tulla varpaat esiin.

Laatikon vasemmassa laidassa olevat siniset Regia 4-fädig unicolorista kakkosilla neulotut sukat menivät poijalleni. Jäi kuvaamatta muttei haitanne kun ovat ihan tavikset. Langasta ei omakohtaista kokemusta, mutta vaikuttaa hyvältä.

Olen joskus ostanut pari kerää kerää Pro Lanan Sockenwollen kirjolankaa joille en oikein ole löytänyt käyttöä. No ajattelin, että raitalankana saan sen upotettua johonkin ja tällaista jälkeä tuli kun yhdistelin sitä Pirkanmaan sukkalankoihin. En ollut ihan tyytyväinen ensimmäiseen eli vasemmanpuoleiseen versioon joten ne jäivät omaan käyttöön. Oikeanpuolimmaisiin sukkiin lisäsin pienen valkoisen raidat punaisten väliin ja johan kirkastui. Saas nähdä maltanko olla ottamatta omaan käyttöön vai jätänkö lahjalaariin odottamaan jotakin.

Myös vävypojalle neulotut sukat ovat tuota samaista Sockenwollea ja olipa yllätys miten nöyhtäisiltä sukat näyttivät kolmen käyttöpäivän jälkeen. Johtuneekohan siitä, että lanka on tunnultaan aika pehmeää?

Kuvan vasemassa laidasssaa pilkistää esikoisen lempisukat, jotka vetelevät viimeisiään. Ravelrystä on helppo tarkistaa milloin on tehnyt mitäkin, tosin viime aikoina arkistonpito ei ole ollut ihan aukotonta. No, nuo sukat kuiten löytyi; olivat vuodelta 2008 ja Nallesta neulotut joten kai ne jo saa ollakin tuon näköiset. En luvannut paikata vaan teenpä uudet, mutta mikä se nyt sitten olisi ohut, hyvä ja kestävä sukkalanka? Tuota harmaata Sockenwollea olisi mutta se ei nyt oikein vakuuttanut.

Kuopuksen pitkät raitasukat jäivät kokonaan kuvaamatta, joten tämä Joulusukkapostaus ei ole täydellinen, niinkuin ei elämäkään vaan näillä mennään. Hyvää neulerikasta uutta vuotta meille kaikille!

Hyvää Joulua!

Tänä vuonna nämä Wiikon Wanhat ovat jääneet niin vähiin, että olisikohan aihetta muuttaa nimi Kuukauden tai jopa Wuoden Wanhaksi? No, Wiikon Wanha rimmaa niin hyvin, että olkoot, vaikka nimeen sisältyvässä lupauksessa onkin tiettyä ristiriitaisuutta :). Mutta tässä kuiten tämänkertainen wanha, joka on kuva joulukuulta 1929. Siinä sukulaiset tutkailevat ilmeisesti jouluevankeliumia ja liekö nuo paperitonttuja, jotka pilkistelevät kuvan ylälaidassa.

Hyvää Joulua!

Napin paikka

Syyskuussa valmistui ruskea liivi ja olen siitä lähtien vikonut sen napitusta, josta syystä neule on ollut kovin vähällä käytöllä. Pähkäilin tovin jos toisenkin ennekuin uskalsin tarttua härkää (liiviä) sarvista ja tehdä sen puuttuvan napinläven siinä uskossa, että sillä homma pelastuis. Sen verran hirvitti että piti ihan mallitilkulle kokeilla, josko homma toimisi ja kyllähän se siitä. Ei muuta kuin kieli keskelle suuta ja sitten pujottelin puikot napinläven kohdalle, katkaisin langan ja purin jonkun matkaa,

otin pidemmän langanpätkän, päättelin napinläpeen tulevan kohdan ja silmukoin loput.

Sen verran hyvin onnistui ettei hullu huomaa ja viisas ei virka mittään. Ja kyllä vain, nyt on tullut liiviä käytettyä paljon enemmän.

Tänään päiväkävelyllä huomasimme järven jäällä ihan älyttömän korkeita kaisloja, varmaan kolme metrisiä ja pitihän se mennä sinne keskelle fiilistelemään. Ihan kuin ois bambumetsässä ollu.

Hyvää sunnuntaiehtoota ja toista adventtia itse kullekin säädylle!

Niitä näitä

Minulla taitaa olla meneillään raitasukkaputki ja mikäpä tässä raidoitellessa kun on niin meheviä värejä näissä ostamissani Pirkanmaan Roosa nauha langoissa. Mutta ai hassua kuinka langan paksuuksissa on eroa. Niinkuin kuvasta huomaa, valkoinen on paksumpi kuin nuo muut, mutta eipä se nyt maata kaada, varsinkaan raitasukassa.

Vaikka tässä on vielä muutamat sukat kutomatta, alan jo valmistautua tulevaan. Päässä on jo jonkin aikaa muhinut ajatus tietyntyyppisestä villatakista ja langatkin on jo hommattu ja jotta pääsisin tekemään mallitilkkua, piti vyyhdet veivata kerälle. Minulla on tällaiset parinkymmentä vuotta vahat sirkansääret eli vyyhdinpuut muistona kutoma-ajoilta (kangaspuilla). Muutama rima on pitänyt korjata jätskitikkujen ja jeesusteipin avulla, mutta muuten on toimiva peli. Ja lundian päätytikkaat käy vyyhtitelineestä.

Ja entäs tämä äidiltä peritty rakas, vanha, uskollinen kerintälaite. On kuulkaas kestänyt 60-luvulta tähän päivään, eikä ihme sillä se on tehty tolkun materiaaleista. Pikkusenvähän on lohjennu puuta tuosta kerintätapin juuresta, mutta se ei menoa haittaa. Ikupeli, veikkaisin.

Runokirjasta voi olla näinkin konkreettista hyötyä. Sisältöä yhtään väheksymättä, tässä tapauksessa vaakakupissa painaa enemmän kirjan paksuus ja kannen luistamaton pinta :). Tämmönen tulos syntyi eilisestä veivauksesta:

Ja sitten muutama neulekirjavinkki. Susan Anderson-Freediltä on ilmestynyt Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet kirja, jossa on mainioita kirjoneulebaskereita, -sormikkaita ja -sukkia. Mutta voi sentään kun pisti silmään muuten niin taidokkaasti neulottujen sukkien kantapäät ja varsinkin niistä poimitut silmukat. Tarttis varmaan itsekin kokeilla tekeekö tuo kirjoneulomus silmukoiden poimisesta noin haastelliista. Kirjan kuvat ovat todella kauniita ja neulemallit hienoja, niin että ei kai pitäisi juuttua kantapäihin :)

Toinen oikeinkin mielenkiintoiselta vaikuttava kirja on Védís Jónsdóttirin toimittama Islantilaisia neuleita. Kirja on visuaalisesti upea ja neulemallit klassisen kauniita. Ohjeita en ole tavannut, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään, mutta tämä toimii vallan hyvin ihan katselukirjanakin.

Nyt tämä lähtis neulomaan ja viettäkäämme virkistävä viikonloppu itse kukin tykönämme.

Ihailen,

te ootte sitten fiksuja kun arvasitte neulekirjakuvien olevan 80-luvulta ja nimenkin tiesi moni eli kyseessähän on Lis Paludan Villit virkkausmallit vuodelta 1981. Liekö tuo ollut suosittu aikaan, kenties, mutta ehkä se ei ole jäänyt mieleeni kun olen enemmän näitä neuleimmeisiä. Tämän taitaa kyllä tietää kaikki :)

Kun käyn läpi näitä poistettavia kirjoja niin tulipahan vaan mieleen, jotta mikä tekee esim. neulekirjasta klassikon. Tietenkin ajattomuus, kiinnostavuus ja suosio eli lainamäärät näin kirjaston kannalta, mutta miten sitä pitäis suhtautua tällaiseen aikansa tuotteeseen? Islantereita ja perinneneuleita neulotaan aina, mutta entä näitä? En nyt kysy ammatillista neuvoa vaan ihan kiinnostuksesta utelen.

Vaan nyt minä lähden katsomaan kartanoromantiikkaa ja neuloskelemaan. Sohva on sopivasti neuletuolin vieressä ja se näyttää/on näyttänyt jo jonkin aikaa tällaiselta:

Väriterapiaa kerrassaan. Kiitos muuten edellisen postauksen kommenteista ja hyvää viikon jatkoa kaikille :)

Sukattaa

ja jos olisin englantilainen, voisin todeta jotta it socks me, hehheh. Siis sukkaa on pukannut vaikka kuin, mutta postaaminen kehtuuttaa kun ovat ihan peruskauraa; raitaa raidan perään tahi yksväristä ja yksinkertaista. Ja kuvausideatkin ovat aika vähissä. No tässä kuiten muutama kuvatodiste siitä, että hengissä ollaan ja puikot heiluu.

Kuvien raitasukat menivät lämmittämään erään suloisen nuorenparin jalkoja. Lankoina Novitan pikkusisko ja Austermann Step 2,5 mm puikoilla neulottuna.

Joululahja vinkki: Yllätä puolisosi ja virkkaa hänelle villi paita, liivi tai tunika tähän malliin:

Tai mitenkä olis jotain tällaista ystävälle:

Tällainen kirja sattui käsiini kun tein poistoja. Arvaatkos miltä vuosikymmeneltä tuo on?