Lomatunnelmia

Olen kuullut monen kehuvan Berliiniä ja kylmaar olikin käymisen arvoinen paikka. Neljässä päivässä ehti nähdä paljon varsinkin kun oli paikallinen opas, joka tiesi suositella hyviä kohteita ja vei meidät sinne minne haluttiin. Mutta eihän sitä joka paikkaa ehtinyt eli onpahan hyvä syy palata. Tässä muutamia kuvamuistoja:

Yllä olevan Nikolaikirchen kupeessa oli Berliinin vanhin Gasthauss nimeltään Nussbaum 1500- tai 1700-luvulta (tosin sodan jälkeen uudelleen rakennettuna niinkuin melkein kaikki vanhat rakennusket Berliinissä). Talon seinässä tai jossain siinä lähellä oli taulu, jossa kerrottiin majataloon liittyvistä henkilöistä kuten esim. piirtäjä Heinrich Zillestä ja Claire Waldorffista. Viimeksi mainittua on sanottu Berliinin ääneksi ja pitihän se katsoa, josko juutuupista olisi jotain ja haa, siellähän löytyikin tällainen helmi :

Kesäneule

Hahaa, sainpas kerranki kesäneuleen valmiiksi oikeaan vuodenaikaan. Väri nyt ei ole kovin kesäinen, mutta kyllä se tällaiselle harmaavarpuselle sopii :)

Neuloin takin omasta päästä ja pösöttelin menemään helmasta ylöspäin. Tein kyllä mallitilkun, jotta sain suurinpiirtein laskettua esim. kaarrokkeen kavennukset. Ne onnistuivatkin aika hyvin ja varsinkin takaosassa, mutta etupuolella kaikki ei ehkä mennyt aivan taiteen sääntöjen mukaan. No istuvuus on kuiten aikalailla kohdallaan eli hyvä niin.

Malli omasta päästä

Lanka Marks & Kattens SommarGarn 100% puuvillaa

Menekki  n. 540 g

Koko m
Puikot  3,5 mm

Muuta  7 nappia

Kuvauspaikkana oli Potsdamissa sijaitseva Sanssoucin palatsin alue ja sattuipahan olemaan niin kuuma päivä, ettei takki päällä viitsinyt kovin kauan patsastella. Vaikka neule on puuvillaa, se on kuiten aika raskas ja lämmin. No on varmaan mikä vaan kun lämpötilä hipoi kolmeakymmentä.

Hieno paikkaa, vaan on sitä osattu tehdä kitchiä ennenvanhaankin. Alla oleva kiinalainen teehuone oli kyllä aika hupaisa. Arkkitehti ei ollut varmaan ikinä nähnytkään kiinalaista :)

Alemmassa kuvassa ollaan jo kotosuomessa ja nytpä ei enää yhtään hiostuttanut takki päällä (hrr, täällä on kylymä). Kuvassa näkyy kauluksen i-cord huolittelu ja tuo etuosan istuvuus, joka ei ole niin hyvä kuin takana. Ajattelinkin, että vois kokeilla samanmoista mallia neuloen ylhäältä alas. Siten saisi ehkä tuon rakenteen jotenkin paremmaksi.

Olen kyllä aika tyytyväinen takkiini; hihojen pituus on just hyvä, helmakaan ei ole liian lyhyt (voisi ehkä olla hieman lyhyempikin), koko sopiva ja värikin passaa. Toivottavasti lankakin osoittautuu hyväksi vaan senpähän aika näyttänee.

Matkaneuleena minulla oli syreeninlehtimallilla neulottava pitsihuivi ja se olikin just passeli; kevyt kannettava ja helppo neulottava.

Villasukkaa aina tarvitaan

Aurinkoa ja lämpöä on piisannut sopivasti tänä kesänä, vaan onpahan nuita villasukkiakin tarvinnut. Nämä pitsiset, joita täällä on ennenkin nähty, ovat olleet tekeillä jo jonkin aikaa. Lankana tällä kertaa Katia Laine Nylon. Sain ne parahiksi valmiiksi viime viikonloppuna kun olimme kuuntelemassa mm. Q.Stonea Pieksämäellä ja heti piti jalkaan kiskaista, sillä ei ollut kesäilta sittenkään kovin lämmin. Pujautin päättelemättömät langanpäät sukan sisäpuolelle ja lakkaspahan palelemasta varpaita. Tosin olihan se villasukka/sandaali yhdistelmä aika hupaisa.

Ja värjännytkin olen taas, tällä kertaa pari valkoista mekkoa. Ostin muutama vuosi sitten eli silloin hirmuhellekesänä ihanan vilpoisan pellavamekon. Olen tykännyt siitä kovasti, mutta tuo valkoinen väri on vähän arka ja ajattelin, jotta tulis ehkä enemmän käyttöä jos värjäis sen. Tältä se näytti

ja tällaiseksi se tuli Nitorin Bordeauxilla värjättynä. Kuvassa väri on vähän hailumman näköinen kuin luonnossa. Tikkauslangat eivät värjäytyneet, mutta ei haittaa, nyt siinä on vähän sellainen farkkumeininki. Vaihdoin napitkin kun kerran sattui varastosta sopivat löytymään.

Valokuvaaja Linssistä on näköjään tullut tarkka, hän nimittäin huomautti mekon ryppyisyydestä. Öh, olen kyllä silittänyt sen värjäyksen jälkeen, vaan suonette anteeksi moisen ryppyilyn :)

Saamaton saa aikaan

Ihan aluksi pitää todeta, että kyllä on luonto kaunis näin keskikesän kynnyksellä. Jaksan ihailla joka aamu tätä kukkahunnuilla reunustettua kuntopolkua jota pitkin pyöräilen töihin.

Tunnustan että olen vähän saamaton tyyppi tai sanottasko niin, että harkitsen joskus turhankin pitkään ennenkuin teen aikomani. Saattaa mennä hyvinkin kymmenen vuotta ennenkuin aikeet toteutuu niinkuin esim. näiden olkkarin verhojen kans.

Ostin joskus 2000-luvun alussa hirmu halvalla muutaman metrin luonnonvalkoista kangasta. En ole ihan varma elettiinkö vielä markka-aikaa, mutta hinta oli joko yksi markka tai yksi euro per metri eli siis hirmu halpa. Värjäsin kankaan ja koska tulos oli hyvä, menin ja ostin kymmenen metriä lisää. Kyselin myyjältä, jotta mitähän materiaalia kangas on mutta hän ei tiennyt. Lienee ostanut sen armeijan ylijäämävarastosta tai jostain sellaisesta kun arveli, että kangasta on käytetty ruutipussien tekoon. Koostumuksesta en ole ihan varma, mutta epäilen, että siinä on viskoosia.

Värjäsin aikanaan verhot Nitorin väreillä ja väri on säilynyt ihan älyttömän hyvin vaikka kangas on altistunut auringonvalolle yli kymmenen vuotta. Kuvan vasemmassa reunassa on verhon nurja puoli, jonka väri on haalistunut aikalailla, mutta koska kangas on niin paksu, se ei ole vaikuttanut oikean puolen väriin. Nuo vaaleat kuviot syntyivät kun rullasin kankaan ja sidoin pötkylän sieltä täältä narulla ennen värjäystä.

Aluksi olin ihan tyytyväinen verhoihin, mutta sitten tuo röntgenmäinen kuvionti ja väritys alkoivat kyllästyttää. Tietenkin olisi voinut ostaa uudet verhot, mutta koska nuo ovat niin hyvää materiaalia ja paksuutensa vuoksi suojaavat päivänvalolta, päätin värjätä ne sinisiksi. Mutta siinäpä se menikin muutama vuosi, että löydettiin sitä Nitorin mariinin sinistä, mutta eläs mitä; Kuopion Prisma oli yllättäen ottanut senkin värin valikoimiinsa ja männä viikolla Linssi teki löydön ja osti heti kerralla useamman paketin. Ja tämmöistä jälkeä tuli. Vasemmalla verhot ennen värjyytä ja oikealla sen jälkeen.

Verhot näyttävät aika tummilta vastavaloon vaikka todellisuudessa väri on lähempänä tuon oikean puoleisen kuvan tyynyn väriä, joka sekin oli samassa liemessä verhojen kanssa. Kuvio erottuu sopivan himmeästi valon käydessä verhon läpi. Värjäsin myös kirkkaanpunaisen intianpuuvillaisen paksun pöytäliinan ja tyynynpälliset bordeaun punaisella ja niistäkin tuli oikein hyvät. Ei ole meillä nyt sellaista sisustuslehtien valoisaa ja värikästä yleisilmettä, mutta ei haittaa. Olen oikein tyytyväinen näihin väreihin ja tunnelmaan.

Toinen muutaman vuoden muhinut tarttistehrä juttu on tämän räsymaton purkautuneen pään korjaaminen. Nyt kun matto oli pesty (kiitos pojalleni) ja oli sopivasti aikaa ja aurinkoa, tartuin tuumasta toimeen.

Purin mattoa sen verran, että sain tarpeeksi pitkät loimet solmimista varten. Tein ensin kankurin- ja sitten hevosenhäntäsolmut ja nyt on jatkettu maton ikää taas monta vuotta.

Reunasta olis saanut vieläkin kestävämmän jos olis viitsinyt tehdä kierretyt hapsut, mutta hyvä näinkin.

Että tämmöstä täällä. Lopuksi toivottelen kaikille aurinkoista, lämmintä juhannusta näiden sävelten myötä. Nauttikaamme kesästä.

Kesäpäivä vesillä

Neulerintamalla edetään niin verkkaiseen tahtiin ettei niihin liittyviä postauksia ole odotettavissa piiiiiiiiiiitkään aikaan, joten laitetaanpa jotain muuta.

Kävimme viime kesänä meloskelemassa Haukivedellä siinä toivossa että näkisimme norpan. No ei nähty ja niinpä lähdimme sinne sunnuntaina sama toive mielessä. Ei olisi voinut olla parempi ilma; oli ihanan lämmintä ja tuuli hyväili lempeästi pientä ihmistä suurella selällä.

Missään ei eväs maistu niin hyvältä kuin luonnonhelmassa, vallakin jos hoksaa valita sellaisen paikan missä kusiaiset ei heti hyökkää kimppuun. Tällä luodolla niitä ei ollut ja sekin näissä alkukesän retkissä on hyvä ettei itikoista, paarmoista ja muista pörriäisistä ole vielä mitään kiusaa.

Ja nähtiinhän me se norppakin. Etsi kuvasta :)

Se oli raukka vähän rähjääntyneen näköinen, ei ollenkaan sellainen söpöliini kuin Erik Bruunin norppajulisteessa, ennemminkin tuli mieleen se laulun viiksekäs vanhapoika (parempia kuvia täällä). Mutta tätä otusta oli huomattavasti hauskempi katsella kanootista kuin niitä karhuja. Oli kyllä hieno kesäpäivä.

Äiti

Nämä Wiikon Wanhat ovat käyneet viime aikoina hyvin harvinaisiksi, mutta ei haitanne.  Huomisen äitienpäivän kunniaksi kuva omastani talvelta 61 tai 62. Minä istun rattaissa ja isoveli niiden takana

Hyvää äitienpäivää omalleni ja kaikille muillekin äideille sekä kaikille sen mielisille!

Vähän väriä

Kattelin muutaman päivän tuota edellisen postauksen takkia ja päädyin purkutuomioon, sillä tuollaisenaan se olisi todennäköisesti päätynyt vain komeron nurkkaan. Purin hihat ja miehustaa sen verran, että sain pienennettyä kädenteitä eli ei siinä paljon alkuperäistä jäänyt. Hihojen silmukkaluku väheni huomattavasti ja miehustankin vähän ja jopahan tuli parempi istuvuus kuin ennen. Ja kun en sittenkään ollut niin vakuuttunut reunojen punaisista raidoista, vaihdoin ne ruskeaan.

Niin että jopa passaa poseerata :)

Ja samaan syssyyn muokkasin (tähän kävis nyt se "tuunata" verbi mutta minusta se on vähän pöhkö sana) sitä viime kesänä neulomaani raitatakkia. Rintavana ihmisenä saan neuleista paljon istuvampia kun teen lyhennetyillä kerroksilla rintalaskokset vai mikkä ne nyt on. Yksvärisissä neuleissa homma onnistuu vaivatta mutta voi pöhkyrä minkä näköistä jälkeä tuli raitaneuleeseen:

Tuo on jotenkin, etten sanoisi hupaisan näköinen ja se on vaivannut minua. Mitenkän tuo homma tehdään oikeaoppisesti? No kun asia kerta vaivasi niin eikun purkamaan. Peruutin kainaloihin asti ja neuloin helman punaisella. Nytpähän ei näy rintamuotoilut ja leveyteenkin tuli vähän kaivattuja senttejä.

Vaikka en pidäkkään puuvillan neulomisesta tämä homma kannatti kyllä tehdä. Olen oikein tyytyväinen muutokseen ja paremman istuvuuden ja raikkaamman ulkonäön vuoksi takkia tulee varmasti käytettyä paljon enemmän. Mutta eihän tämä tietenkään täydellinen ole. Pituutta olisi sittenkin saanut olla reilummin, mutta äh, olkoot. Rajansa se on purkamisellakin, vai onko?

Haa, oispa hauska kuvata joku neule tuossa samassa paikassa muutaman viikon kuluttua. Väritys olisi varmaan jo ihan toisenlainen (toivottavasti). Mutta ehtisinköhän saamaan mitään kuvattavaa valmiiksi? Nyt ei ole puikoilla mitään sukkaa suurempaa. Yks ohutlanka juttu on muhimassa ja mallitilkkuakin jo neuloin, mutta sen valmistuminen kestänee kauan. Ja yks toinenkin juttu on muhimassa ja kun tässä on värien perään uumoiltu niin katsokaahan, minä ihan yllätin itseni ostamalla tämmöisiä:

Mutta näillä ei ole kiire. Nautiskelen nyt tästä muhittelusta.