Harmaata, harmaata

Tämä neule ei oikeastaan enää ole menneen kesän heiniä, sillä se valmistui parahiksi syyskuun alussa ennen meidän häämatkaa tai selkeämmin sanottuna matkaa häihin :). Keväällä valmistunut harmaa takki on vasta nyt päässyt oikeuksiinsa ja pitihän sille neuloa kaveriksi huivi ja kun sen piti olla malliltaan simppeli, niin Baktushan siitä tuli, taas kerran. Että onkin sitten konstailematon, toimiva huivimalli.

Päivällä he olivat promeneeranneet Afrikanrannassa ja illalla tanssineet Rantasalongissa kuin olisivat olleet tavallinen nuoripari häämatkallaan. (Kun kyyhkyset katosivat, Sofi Oksanen) En malttanut olla lainaamatta kyseistä tekstiä, kun se osui silmiini tuota kirjaa lukiessa :) Siellähän sitä mekin promeneerattiin Afrikanrannassa ja tanssittiin. Nämä kuvat siitä ihan likeltä.

Eipä tuosta neulomuksesta sen kummempia kuin että mieleinen on ja mukavan lämmin.

Etsiskelin Haapsalusta sitä Muhusaaren sukkakirjaa, mutten löytänyt. Sensijaan löysin aivan ihastuttavan neulekirjan sormikkaista Kirjatud teekond (Kristi Jöeste, Kristiina Ehin, 2012)

Kirja on todella kaunis, tyylikkäästi taitettu ja voi noita malleja.

Ihan syyhyttää päästä neulomaan sormikkaita, mutta pitänee tässä ensin muutamat sukat sujautella, tosin tuo sujauttaa verbi on vähän turhan optimistinen. Mulla on nääs puikoilla ohuesta langasta neulottavat vikkelisukat ja voi että ne edistyy hi-taas-ti. Toisaalta, minnepä tässä kiire ois. Yks toinenkin asia syyhyttää. Ostin nääs yhtä ihanaa lankaa ja se tuolla kuiskuttelee houkuttelevasti. Haluaa tulla varmaan villatakiksi, mutta koska sitä on niin vähän, tarttis löytää sopivan värinen raitakaveri. Mutta annetaanpas ajatuksen muhia rauhassa. Tämä vaihe on minusta tosi mukava, tämä että saa miettiä, suunnitella ja kuvitella.