sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Haikeutta

Tämän kertainen Wiikon Wanha on lasten lorukirja Tanssi, nukke, tanssi vuodelta 1984 ja sieltä eräs tietty runo. Kirjan on kuvittanut Rie Cramer ja suomentanut Kaarina Helakisa.



Muistan kun luin seuraavaa runoa silloin aikanaan ja mietin, että joskus tämä on ehkä ajankohtainen mutta että ei vielä pitkään pitkään aikaan.

Kolme pikkuista lasta
istui vanhalla aidalla
vihreän pellon laidalla.
Sepä lystiä oli vasta

Kolme pikkuista lasta
puhelivat hiljakseen,
mistä- en tiedä tarkalleen
ehkä taivaasta avarasta.

Kolme pikkuista lasta
ehkä uneksivat itsekseen,
ehkä kertoivat satuja toisilleen
tai lauloivat maailmasta

Kolme pikkuista lasta
pois juoksivat aidalta...hiljeni.
Ja ne kasvoivat kerran suuriksi,
ne kolme pikkuista lasta.



Ja nyt kun kuopuskin lähtee maailmalle huomaa haikeana, että eräs vaihe elämässä on päättynyt. Kuinkas se aika menikään niin nopeaan?


Minun lapskullat

9 kommenttia:

  1. Niin, aika rientää käsittämättömän nopsaan! Ihanan runon olit valinnut Wiikon Wnahaan. :)

    VastaaPoista
  2. suloinen runo! välillä toivoisi, että ajan voisi pysäyttää.

    VastaaPoista
  3. Niinpä! Mihin se aika rientää?

    VastaaPoista
  4. Ihanat tossukat, kyllä ovat vähän miehisemmät. Kiitos ohjeesta, täytyy vielä kokeilla!
    kauniit kämmekkäät myös. Ajattelen jossain välissä tehdä sormikkaat, voisinpa vaikka lainata mallia.
    ja juu, aika kulkee, rientää, juoksee. Pieni vaavi on esimurkku ja napanuora jo aikoja sitten katkennut! Mites sitä ei kuitenkaan itse muutu??;)

    VastaaPoista
  5. Matleena: Sanos muuta. Tuon runon sanat sopi niin hyvin meidän silloiseen tilanteeseen, asuttiin nääs vihreän pellon laidalla ja lapsiakin kolme :)

    joko: Sitä olen minäkin joskus toivonut.

    helena: Niin juuri, huokaus :)

    Pirjo: Kiva jos kokeilet ohjeita :)

    Niin, eihän sitä itse välttämättä vanhene vaikka lapset aikuistuu :) Ja ehkä sitä ei sisimmältään vanhenekkaan, ainakin minusta tuntuu siltä.

    VastaaPoista
  6. How very dear they are ... and how very much like the children in the book :)

    VastaaPoista
  7. Robin: Yes they are and like it says in the poem: they growed up and went away from home.

    VastaaPoista
  8. Oi kuinka ihana runo!
    Niin se aika rientää vaan. Mutta on kuitenkin ihanaa että lapset löytävät oman maailmansa. Toivomme vain että onnellisen! Eikös!

    VastaaPoista
  9. Marleena: Näin on ja näinhän sen pitääkin olla. Ja kyllähän ne aina kulkee mukana, täällä sydämessä :)

    VastaaPoista