Antti talven aloittaa

Antinpäivän kunniaksi Wiikon Wanhana esiintyy Ratsu-Antti, tsaarin armeijassa palvellut savolaismies.

Antinpäivää on aikoinaan pidetty talven taitteena ja niinpä kansanperinteessä onkin paljon säähän liittyviä sananparsia ja uskomuksia:

Jos antti kiristää, niin anna vetistää, mutta jos antti vetistää, niin kyllä anna kiristää. Tuusula

Antti turkin antaa, urpo sen orrelle kantaa. Kesälahti

Ja löytyypä meille villanystävillekin ohje:

Antinpäivänä ei saa kehrätä. Jos kehrää, tulevat lampaat pyörätautiin. Iitti

Lähteet: Vanhat merkkipäivät, toim. Jouko Hautala, SKS 1948
Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkuna, Otava 1994

Lauantai-illan ratoksi

Nypyköitä on näkynyt viime aikoina vähän siellä sun täällä ja mullakin on hautumassa yks nyppyjuttu. No, tulipa tuolla Solveigilla käydessä mieleen eräs toinenkin Nypykät, nimittäin bändi joka teki tämän hauskan biisin joskus 90-luvun alussa:



Meidän muksut ja äitinsä myös tykkäs tästä kovasti :)

Neulerintamalla hiljaista. Makasin eilen sohvalla ja katselin telkkua. Avokki ihmetteli moista ja kysyi olenko terve kun en neulo mitään. Jotenki kehtuuttaa. Jotain pientä sentään puikoilla.

Ruskie lippis, ruskie lippis

Olen huomannut, että mulla on taipumus tehdä samaa juttua useampaan kertaan. Voisko tätä nimittää ihan tuotekehittelyksi, hahaa :) vai jääkö vaan sama levy soimaan (tylsä neule siis)? No oli miten oli, tällainen tuli toisesta lippiksestä:

Malli kovasti muokattu versio Virkattu lippis, Ahkeraliisa 4/1968
Lanka Top Wool kaksinkertaisena, lipassa kolminkertaisena
Menekki 130 g
Koukku 4 ja 3,5 mm virkkuukoukut

Minulle virkkaaminen on vähän vieraampi juttu kuin neulominen eli termistö ei ole kovin hyvin hallussa. Yritän kuitenkin parhaani mukaan kertoa kuinka lippis syntyi

Edellinen lippis oli virkattu normaalisti kiintein silmukoin, tässä taas kiinteät silmukat on virkattu silmukan takareunaan. Aloitin päälaelta kaksinkertaisella langalla ja tein lisäyksiä ensin joka toiseen, sitten joka kolmanteen silmukkaan jne. kunnes halkaisija oli n. 23 cm. Edellisessä lippiksessä se tais olla n. 27 cm. Tein 4 välikerrosta ja sitten kavensin joka 9 s, välikrs, kavennus joka 6, välikrs, kavennus joka 7, välikrs. Kun päänympärys oli sopiva aloitin lipan virkkuun.

Lipan virkkasin kolminkertaisella langalla ja 3,5 mm koukulla tavallisin kiintein silmukoin. Oli aika tiukkaa koukuttelua mutta tulipahan jämäkkä jälkeä. Lipassa oli aluksi 32 silmukkaa ja kavensin sitä joka kerroksen alussa yhdellä silmukalla, että reunasta tulisi kaareva. Toisella kerroksella lisäsin 5 silmukkaa tasavälein eli 5 s, lisäys, 5 s, lisäys jne. Kolmannella kerroksella lisäsin 6 silmukkaa tasavälein edellisten lisäysten puoliväliin. Virkkasin vielä 5 kerrosta ilman lisäyksiä ja lopuksi jatkoin virkkaamista koko reunan ympäri.

Kummastako tykkään enemmän, tuosta edellisestä vai tästä? No, tämä uusi on ainakin mukavamman tuntuinen, saa sitten nähdä nyhjääntyykö kuten eräs villatakki. Tuo silmukan takareunaan virkkaaminen tekee jotenkin elävämmän pinnan. Edellisen lippiksen tein suljetuin kerroksin ja siitä jäi semmonen saumantyylinen rantu ja siksipä tein tämän sillain tavallisesti eli kerrokset jatkuu spiraalimaisesti. Paljon parempi näin.

Niin että antaa vaan pakastaa. Täällä ainakin ollaan ihan valmiina. Viime yönä tais jo ollakin pakkasta kun ranta oli jäätynyt hauskasti. Ihan niinkuin luontoäidin sädekavennuksia.

KoeLippis

Minulla on ongelma. Mulle ei käy oikein minkäänlaiset päänlämmittimet ja se johtunee ihan vaan päästä/kallon muodosta/naamataulusta ja hiusmallista ja eritoten otsatukasta. Huivia käytin aikanaan paljonkin, mutta sitten eräs kohtelias pieni koulupoika esitti kysymyksen: Miksi sinä käytätä huivia? Se on ihan kaunis mutta tekee sinusta mummon näköisen. Hmm, taidatkos sen suoremmin sanoa :)

Baskerimalliset päähineet on aika hyviksi havaittu. Musta ja punainen ovat palvelleet useamman vuodet moitteettomasti vaan ihminenpä kaipaa vaihtelua. Tässä kerran vanhoja lehtiä selatessa eteeni tuli tavan lippis ja ajattelinpa kokeilla sitä.

En viitsinyt edes vartavasten ostaa lankoja vaan kaivelin varastoista jotain ja ruskea seiskaveikka kävi värinsä puolesta aiemmin neulomaani huiviin ja sitä sattui olemaan vielä sopiva määräkin. Ja tämmöinen tuli:

Malli Virkattu lippis, Ahkeraliisa 4/1968
Lanka Seiskaveikka kaksinkertaisena
Menekki 150 g
Koukku 4 mm virkkuukoukku

Olin ihan positiivisesti yllättynyt eli vois virkata toisenkin ja kunnon langalla. Senverran muuttaisin, että virkkaisin lipan kolmin tai nelinkertaisella langalla ettei se lörpöttäis. No ei se sitä nytkään tee mutta jos käytössä pehmenee niin sekin on mahdollista.

Kun tuota ihanaista Maisa Tikkasen lankaa jäi villatakista niin neuloin siitä Baktus-huivin.


Malli Lacy Baktus by Terhi Montonen
Lanka Maisa Tikkasen kuituvärjätty villa
Menekki !00 g
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot

Lankaa jäi vielä vähän mutta ei taida riittää lippikseen tai baskeriin, harmi.

Vanhasta uutta

Vielä kerran kiitos keltamekko kommenteista ja juu, en värjää en. Siinä ois sekin riski ettei tulis tasaista jälkeä ja sitten kyllä harmittais.

Minulla on neulekone, jolla neuloin kovastikin aikanaan. Myin sen kaverille, kun ei ole tullut käytettyä sitä aikoihin eikä fysiikka enää kestä sitä kelkan vetelyä. No silloin joskus neuloin mm. Maisa Tikkasen kuituvärjätystä villalangasta itselleni pitkän villatakin ja neulehameen sekä pelkkää neulosta, jonka huovutin koneessa. Lyhensin villatakin jokunen vuosi sitten, mutta eipä tuota tullut siltikään paljon käytettyä. Kuvassa takki ja vanha kukkamekko, jota käytin tuskin koskaan.


Sitten minulla oli villapusero, jonka olin tehnyt huovutetusta neuloksesta. Se oli turhan lämmin, hihat liian kapeat ja kaulus vääränlainen. Kuvasin senkin mutta minne lie kuva hävinnyt. No ikuistin sitten kasan tilkkuja. Tuosta sinivihertävästä tein neulekantilla reunustetun villapeiton poikavauvalle pari viikkoa sitten, mutta sepä jäi kokonaan kuvaamatta.


Ja eikun muokkaamaan hyllyntäytteestä käyttövaatetta siis villatakki ja paitapusero. Purin villatakin, kastelin, kuivatin ja kerin langat, leikkasin huovutetusta neuloksesta saumat auki ja mekon runsaasta helmaosasta leikkasin paitiksen osat.

Minulla oli visio takista; yksinkertainen, hiukan helmava, yläosa huovutettua neulosta. Aloitin helmaosasta, jonka neuloin poikittain. Kellomaisuus syntyi ainaoikein osuuden neljällä lyhennetyllä kerroksella. Olipahan aika pitkäveteistä neulottavaa ja koska lanka oli hiukkasen huopunut, se ei luistanut kovin vikkelästi. Hihoja neuloin kolme kipaletta. Ensimmäinen, levenevä versio oli liian lyhyt eikä oikein toiminut muutenkaan ja sai purkutuomion. Huovutettua neulosta pyörittelin aikani ennenkuin uskalsin leikata. Käytin paitiksen kaavoja ja ompelin myös muotolaskokset, sillä halusin tyköistuvan yläosan. Niistä huolimatta varsinkin takakappale muka lörpötti vähän. No se ongelma poistui, kun lopuksi lisäsin tuon ainaoikein vyön tuohon ylä- ja alaosan yhtymäkohtaan.

Etukappaleen reunan huolittelin virkkaamalla ja ihme kyllä löysin oman kylän kaupasta just passelit napit. Kaulustakin pähkäilin aikani, kunnes päätin neuloa tuollaisen yksinkertaisen pystykauluksen, jonka sisäpuoli on sileää neuletta.


Malli Oma
Lanka Maisa Tikkasen kuituvärjätty villalanka vuosien takaa
Menekki n. 330 g
Puikot 3 mm pyöröpuikot
Koukku 2,5 mm virkkuukoukku
Muuta pala huovutettua neulosta ja 10 nappia

Ja paitiksesta tuli ihan käyttökelpoinen. Sen tekemisessä käytin samaa kaavaa kuin aiemminkin.

Ja viimeisessä kuvassa tönkköposeeraa erittäin tyytyväinen villatakin omistaja. On lämmin ja mukava ja varmasti tulee käytettyä :)

Avokki sanoi, että tästä tulee mieleen roomalainen sotilas, ei siis minusta vaan villatakista :)?

Villainen vintagemekko

Kävin tänään äidin luona lanka-asioissa ja siinä varastoja penkoessa löytyi tällainen aarre eli villamekko 1970-luvun alusta, siis Wiikon Wanha, ollos hyvä:

Äiti on neulonut tämän koneella parikymppiselle pikkusiskolleen ja hän palautti sen äskettäin takaisin (oli kuulemma käynyt pieneksi). Terveisiä Tätsylle :)

Olkapäillä ja hihoissa on kauniit virkkaukset ja voi tuota väriä, niiiin 70-lukua kuin olla voi :)

Aika viehko mekko ja todella hyvin säilynyt, on selvästikin neulottu laatulangasta eli tod.näk. Marimbasta. Tätä vois aivan hyvin käyttää vaikka tunikana mutta öh, ei ole kyllä ihan minun väri.

Tottuiskohan tähän vai uskaltaisko värjätä?

Sitä samaa

vaan tästä tuutista eli tossuja, tossuja, tossuja. Alkaa jo tuntua, että riittää kiitos mutta vielä ois muutamat pykästävä. Nyssäkät tosin käy jo vähiin.

Tässä on 370 gramman edestä pienehköjä tossuja, joista ainakin neljät menee lahjaksi ja koskapa en tiedä lahjansaajien tarkkaa jalan kokoa, piti neuloman eri vaihtoehtoja. Tänään oli tarkoitus mennä synttäreille ja viedä tossuja, mutta minen uskaltanutkaan lähteä. Sain nimittäin sikarokotuksen torstaina ja kyläpaikassa on ilmeisesti ollut kyseistä tautia. Voihan tämä olla hätävarjelun liioittelua mutta toisaalta taas.... No käynpähän myöhemmin kylässä ja sitä ennen pitäisi ehkä kehitellä jotain tuonne tossun pohjiin, ovat nimittäin aika liukkaat. Voiskohan sitä mattojen alle laitettavaa liukuestettä käyttää vai onko sitä myytävänä jossain toisessakin muodossa siis enemmän kankaan tyylisenä? Vai pitäiskö askarrella nappulahanskoista pohjallisia?

Tosin liukkaushan voi olla myös positiivinen ominaisuus. Muistan kun minulla oli nuorempana useammatkin nutukkaat ja ne jos mitkä oli liukkaat. En muistaa kertaakaan liukastuneeni  mutta voi veljet miten hyvän vauhdin niillä sai alamäissä. Silloin olikin kyllä lumisempia ja kylmempiä talvia kuin nyt. Parhaat talvikengät mitkä mulla on ikinä ollu, eikä muuten palellu varpaita.

Ei kahta ilman kolmatta

Muutama haaste on tupsahtanut tänne meille, osa jo syyskuun puolella. Olen ollut hieman alavireinen ja saamaton, mutta nytpä olen reipas ja otan kaikki käsittelyyn.

Lämmin kiitos Harmaalle arjelle, jolta sain tällaisen hauskan tunnustuksen ja haasteen. 

eli ehkäpä ei ole tullut vielä kerrottua, että

1. Olen hyvin tunteellinen. Sopiva elokuva, musiikki, kirja, tunnelma tms. saa minut kyyneliin ja viimeaikoina on ollut hyvin kosteaa. 
2. Minulla on dosetti ja siellä paljon popsittavaa.
3. Olen tanssinut Kauko Röyhkän kans Oulussa Rattorissa.
4. Teen joka aamu sudokun aamukahvia juodessa.
5. Inhoan kiirettä. 
6. Se mikä on olutta, on mennyttä.
   
7. Luen iltaisin kirjaa. Tänä iltana: Seitsämännen portaan enkeli, Frank McCourt.

Ja ovelana tyttönä jatkan sujuvasti Villa Lankalalta saamani haasteen. Lämmin kiitos myös tästä :)

Tässä pitää kertoa  peräti kymmenen totuuta itsestään. No tuossahan tulikin jo sopivasti  7 mainittua, eli jatketaan :

8.  Mulla on suruja ja murheita. Tarttis saada jostain vähän peppipitkätossu- tai airasamulinenergiaa.

9.  Tykkään dokumenteista. Kohta alkaakin se miten maapallo asutettiin.

10. En pidä tositeeveestä. En viitsi edes vaahdota asiasta, jätän vain katsomatta. No, täytyy kyllä tunnustaa, että muodin huipulle sarjaa on tullut seurattua. Eli kohtuudella kaikkea (pätee myös kohtaan 6).

Ja sitten vielä Kesän Lapselta tullut aistihaaste. Ja tästäkin Lämmin kiitos :)

Näkö: Talvinen tähtitaivas revontulineen.

Haju: Puhtaat valkeat lakanat, ulkona kuivatut

Tuntu: ks. edellinen

Kuulo: Hiljaisuus kauneita musiikkii on

Maku: Wiener nougat

Ja nyt se vaikein osuus eli tässähän tarttis haastaa peräti parikymmentä ihmistä, mutta kun oon muutenkin niin huono jatkamaan näitä, niin tyydytään vähempään periaatteella "ei se määrä, vaan se laatu"

Helena : Hauska, haasteita pelkäämätön kädentaitaja.

Tess: Taitava, analyyttinen neuloja.

Matleena: Ahkera, osaava lämminhenkinen tsemppaaja.

KesänLapsi: Kotoinen, taitava perheenäiti.

Olkaa hyvä, ottakaa yksi, kaksi tai vaikka kaikki kolme haastetta tai jättääkää ottamatta jos siltä tuntuu :)

Huhhuh, olipas siinä haastetta kerrakseen.

Haikeutta

Tämän kertainen Wiikon Wanha on lasten lorukirja Tanssi, nukke, tanssi vuodelta 1984 ja sieltä eräs tietty runo. Kirjan on kuvittanut Rie Cramer ja suomentanut Kaarina Helakisa.

Muistan kun luin seuraavaa runoa silloin aikanaan ja mietin, että joskus tämä on ehkä ajankohtainen mutta että ei vielä pitkään pitkään aikaan.

Kolme pikkuista lasta

istui vanhalla aidalla

vihreän pellon laidalla.

Sepä lystiä oli vasta

Kolme pikkuista lasta

puhelivat hiljakseen,

mistä- en tiedä tarkalleen

ehkä taivaasta avarasta.

Kolme pikkuista lasta

ehkä uneksivat itsekseen,

ehkä kertoivat satuja toisilleen

tai lauloivat maailmasta

Kolme pikkuista lasta

pois juoksivat aidalta...hiljeni.

Ja ne kasvoivat kerran suuriksi,

ne kolme pikkuista lasta.

Ja nyt kun kuopuskin lähtee maailmalle huomaa haikeana, että eräs vaihe elämässä on päättynyt. Kuinkas se aika menikään niin nopeaan?

Minun lapskullat