tiistai 11. elokuuta 2009

Pikkaraisista vielä

sen verran, että ne olivat parasta mitä 3-vuotias esikoinen tiesi. Niinpä mummokin sai 50-vuotislahjaksi herra Pikkaraisen ja se näyttää olevan kuvassa Pojan kädessä.


Huomatkaa kuvan oikeassa laidassa kuinka keskittyneesti Pikkaraisia laitetaan ojennukseen kuvausta varten:


Tähän väliin tuli jotakin selkkausta; oliskohan Mummon Pikkarainen ollut väärissä käsissä tai jotain. Pidettiin pienet neuvottelut, jonka jälkeen synttärikuvaus jatkui, tosin toisilla hieman myrtynein ilmein.

Että semmosta elämää vuonna 1987.

Ja lopuksi vielä nimpparionnittelut esikoiselle ja kaikille muillekin asianomaisille :)

9 kommenttia:

  1. Niin paljon kertova ja ihana kuvasarja! Kertoi minullekin hieman noista pikkaraisista, joista en muista kuulleenikaan. Tuo vuosiluku sitten kertoi, miksi en tiennyt: omat lapseni olivat silloin jo teinejä.

    Kyselit, olenko pohjosen tyttöjä. En tietääkseni ole. Tosin isänisästä ei ole mitään tietoa, että... Ja olen isäni näköinen. ;)

    VastaaPoista
  2. Matleena: Niinhän se menee, että eri aikoina on eri suosikkilelut ja lastenohjelmat. Minä oon niistä nykyään ihan pihalla.

    Haa, tiiä vaikka oiski pohjosenverta :)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia. Teitä siinä lienee neljä polvea.
    En minäkään pikkaraisista tiennyt, mutta nytpä tiedän. Kivoja muistoja tuosta edellisen postauksen nukkekodista, siitähän tulee perinnelelu kunhan saat noita ihanimmista ihanimpia lapsenlapsia.

    VastaaPoista
  4. Marleena: Juu, siinä meitä on neljä polvea. Vanha-mummo ei ole enää joukossamme.

    Sinulla noita mummotettavia näkyykin jo olevan :) Jospa minullakin joskus, tai jos ei, niin ei. Molempi parempi.

    VastaaPoista
  5. Heipä hei. Tosi harvaan olen käynyt koneella, mutta ensinnäkin: meillä taitaa olla samannimiset tytöt. :)

    Ja toinen juttu tuonne alempana olevaan nukkekotikeskusteluun: Niitä pikkaraisia on tosiaan tullut uudestaan myyntiin, mutta Fabuland-Legoja voi ostaa vielä ihan järkevään hintaan Huuto.netistä. Ja jos kysytään, että kumpia haluaisin ennemmin, niin ihan varmasti Fabuja!

    VastaaPoista
  6. Pikkaraiset on kyllä niin ihania! Mulla ei niitä ollut, olin enemmän Fabulandin perään. Harmittaa kun omat legot on annettu eteenpäin, pari lempihahmoa on tallessa mutta ne on ihan haalistuneita raukkaparat :)

    VastaaPoista
  7. Solveig: No sattuipas kivasti :)

    Minusta ne Fabuland hahmot olivat kyllä mainioita ja kovasti lasten mieleen ja Legot ylipäätään. Minun ja veljen vanhat palikat olivat uusien mukana lasten leikeissä. Siellä oli mm. sellainen kapea mainoskyltti, jossa luki Tupakkaa :)

    Jatta: Minä onneton taas säästän vähän liikaakin ja äiti samanlainen. Pakkaa välillä olemaan säilytystilan puute, tai oikeastaan koko ajan :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kiitos, olen pitkään haeskellut sanaa, että mikä niiden pienten eläimien nimi oikein oli...Pikkaraiset! Nyt vain pitäis löytää omat, ne oli niin kivoja että toivottavasti on tallessa. Täälläkin siis lapsuus mielessä :)

    VastaaPoista
  9. Iirismaria: No kohtahan teillä on oma "pikkarainen" :)

    VastaaPoista