Kiitos Marelolle, täällä ollaan nyt suu makiana.
Sitten sain vielä tällaisen kivan tunnustuksen Tiinalta. Ihania kesäisiä perhosia liihotteli tähän harmauteen. Lämmin kiitos Tiina.
Neuleita ei ole nyt esitellä. Jotain on kyllä valimistunut, mutta niistä voi näyttää vain tällaisia kurkistuskuvia:
Pääosassa näyttääkin olevan vanha räsymatto. No niin, muistellaanpas taas. Kävin kotiteollisuuskoulua (ihanan vanhahtava nimi. Voi jos se kaima-bändi soittas vähän kuultavampaa musiikkia niin diggaisin sitä pelkän nimen perusteella) joskus 80-luvun alkupuolella. Meidän koulu oli aikanaan siirtynyt Sortavalasta sotaa pakoon tänne Savoon. Monet kangaspuut olivat vielä niiltä ajoilta ja joskus tuntui että opetuskin. Me nimittäin aloitettiin klassisesti pellavapyyhkeillä ja ne piti vielä nimikoida, hohhoijaa (on muuten vieläkin käytössä). Alkuajan töitä oli myös matto, joka piti olla nimenomaan räsymatto. No se vain passas, meillä kun oli mummo joka leikkas himona kuteita, eli se puoli oli hoidossa. Ja onpahan tuo hyvä, kun on räsymaton alkeet opiskeltu, näin ne perinteiset tavat siirtyvät polvelta toiselle. Maton reunat huoliteltiin siten, että hapsut pujoteltiin maton sisään. Varmaankin siitä johtuen matto on kestänyt todella hyvin, missään ei ole mitään rispaantumisia, vaikka se on ollut kovassa käytössä.
Kukahan leikkasi matonkuteita nykyään? Tuntuu olevan niin työlästä hommaa, mutta vanhoista vaatteista saisi parasta kudetta.
VastaaPoistaRäsymatot on ihan parhaita mattoja. Itsekin kaksi pienehköä kudoin yläasteella valinnaisissa käsitöissä, mutta niitä(kään) ei voi tällä hetkellä käyttää. Vanhempi kissaneitomme (14 v.) kun kuvittelee kaikkien maassa lojuvien kankaiden, mukaan lukien matot, olevan hänen pissapaikkojaan. Ollaan sitten viime vuodet elelty matottomasti.
VastaaPoistaMinäkin olen käynyt kotiteollisuuskoulua (80-luvun lopulla), tosin lopetin puolen vuoden jälkeen. Minullakin on tuolta ajalta käytössä puoli tusinaa pellavapyyhkeitä. Räsymattoa en ehtinyt kutomaan.. ;oDD
VastaaPoistaTäällä yksi kotiteollisuuskoululainen lisää, aloitin vuonna 1983. Pellavapyyhkeet on kanssa kudottu, myös kylpypyyhekokoisina ja matot myös. Mullakin oli mummon ja äidin leikkaamia kuteita säkkikaupalla, vaan nyt ei enää viitsi kukaan kuteita meillä leikata, valitettavaa kyllä.
VastaaPoistaTesa: Niin, onhan se leikkuu aika työlästä ja hidasta. Kyllä räsyistä saa paljon napakamman maton kuin pelkästään trikoosta. Niiden yhdistelmä toimii ihan hyvin.
VastaaPoistaMaria: No voi sentään, mitenkäs se kisuli nyt niin. No teillä on sitten kuin uudet matot, jahka saatte ne joskus lattialle :)
Pirjo-Riitta: Hyvä että pyyhkeet ovat käytössä. Mitä niitä nyt hyllyssä säilömään, vaivalla tehtyjä :)
Pirjo: Meitähän on siis monta :)
Sama homma täälä kuteiden suhteen. Me on kyllä äidin kans saatu aika hyvin kulutettua räsykudevarastot. Ja eipähän minusta enää matonkutojaksi oiskaan, harmi. Jotain kevyempää vois kokeilla, jahka sais puut pystyyn.
Meidänkin mummu leikkasi himona matonkuteita ja kutoi myös. Eli mummulassa tuli opittua matonkutomisen alkeet ihan alusta asti. Meillä on siellä vielä isin koulussa tekemät kangaspuutkin.
VastaaPoistaSari: Me ollaan varmaan sitä sukupolvea, jolla on kutovia mummoja. Toisaalta, onpahan minunkin lapsilla kutovia mummoja ja jos minusta joskus tulee mummo niin samaan kategoriaan menee :) Niin ja jos neulominen lasketaan kutomiseksi niin kyllähän se sitten näyttää hyvältä :)
VastaaPoistaRäsykuteen leikkaajat voi olla kyllä vähissä.
Jaana: Täällä yksi matonkuteiden leikkaaja ja räsymatonkutoja ilmoittautuu. Mikä on sen hauskempaa kauniina kesäpäivänä, kuin valita ensin ihanan värisiä vanhoja vaatteita ja sitten vain leikkaamaan. Minäkin kävin kotiteollisuuskoulun 80-luvulla ja pellavapyyhkeillä aloitettiin. Sitten oli villahuopa ja pukukangas. Ekan kokonaisen mattoni (12,5 m) tein 12 ikäisenä. Kutomahimo vain yltyy, aika vain on rajoittava tekijä. Googlasin just, löytyisikö jotain kivoja malleja ja tämä blogi tuli vastaan. Löytyykö lisää räsymaton ystäviä?
VastaaPoista