Pikkutikkuri

Tytär toivoili lapselleen yksivuotislahjaksi Hailuotolaista tikkuripaitaa ja arvaatte varmaan, että mummo oli enemmän kuin halukas toteuttamaan toiveen. Syttärit on vasta kolmen viikon päästä, mutten malttanut odottaa sinne asti lahjan antamista.

 Sain strategiset mitat pojalle sopivasta puserosta ja sen pohjalta lähdin sumplimaan silmukkamääriä, taisinpa tehdä oikein mallitilkunkin. Lankana oli Gjestalin Baby ull, menekki noin 150 g, resorit on neulottu kakspuolosilla ja muu osa kolmosilla, jolloin tiheydeksi tuli 28 s. 10 cm. Tein omalle pojalle muutama vuosi sitten luotolaisen ja samaa ohjetta sovelsin tähänkin eli Sydämen lämmittäjä ja tikkuripaita -kirjaa tarvittiin jälleen.

Neuloin puseron alhaalta ylös. Loin 168 silmukkaa ja kaksi oikein, kaksi nurin resorin jälkeen lisäsin kaksi silmukkaa (170), joilla jatkoin 4 o, 1 n mallineuletta pyörönä kainaloihin asti. Kainaloiden jälkeen neuloin taka- ja etuosan mukaillen ison puseron ohjetta, tosin jätin selkälevennyksen tekemättä. Olkapäille tuli 28 pääteltävää silmukkaa, joiden jälkeen virkkasin muutaman kerroksen kiinteitä ketjusilmukoita ja kauluksen neulomisen jälkeen (78 s) tein toiselle puolen nappilistaan neljä renksua. Hihan aukoista poimin 38 + 38 silmukkaa, joilla neuloin mallineuletta ja tein kavennuksia sisäsauman molemmin puolin jättäen neljä kerrosta väliin. Kokeilin kyllä tehdä kavennuksen kuten aikuisten paidassa, mutta se ei oikein onnistunut, siis siksi tuo tasainen kaventelu. Ranneresoreissa oli 48 silmukkaa ja ne päättelin islantilaisella joustavalla päättelyllä, jonka bongasin Helenan blogista.

Kylläpä vähän jänskätti, josko mitoitus olisi yhtään kohdillaan, mutta niinpä vain oli. Lapsenlapsi on sutjakka pieni mies ja paita istui kuin hansikas :)

Ennen pääsiäisvierailun loppua pidettiin pieni kuvaussessio takapihalla

 ja voi miten olikin suloiset mallit, lapsenlapsi enonsa kanssa :)

Ja siinä pienimies on äidin apurina pakkaamassa tavaroita kotimatkaa varteen ja arvatkaapa onko mummolla taas ikävä, huoh.

Lintumaisia sukkia taas

Nyt on jääny neulomiset vähemmälle, kun olen ahkeroinut niska vääränä kansallispuvun kimpussa. Ei oikein tohdi, tahi jaksa syventyä mihinkään suurempaan neuleeseen. No pienen luotolaisen sain tikuteltua, mutta siitä hieman myöhemmin. Nyt esiin astuvat vaihteeksi yhdet sukat. Oisko nämä nyt vaikka Kiirunat.

Nyt on jotenkin jäänyt päälle tämä yhen sorttinen malli. Tällä kertaa jalkapöydän raidat on neulottu hirtetyillä nurjilla silmukoilla, kaks kerrosta per raita. Samaisia silmukoita käytetään vikkelisukkien kuvioinnissa ja niillä saa aikaan kivaa pintaa.

Neuloin sukat 2,25 mm hiilikuitupuikoilla. Puikot olivat kyllä kevyet ja mukavat käsissä, mutta neuloessa sai olla tarkkana että puikko koukkasi koko langan eikä vain osaa siitä. En sitten tiedä olisiko tätä vaivaa ollut jos lanka olisi ollut ohuempaa kuin tämä Austermann Step. Vaaleata lankaa oli helppo neuloa tummilla puikoilla, mutta kuinkahan lie tumman langan kanssa. Olen tottunut neulomaan sukkia niin, että teen molempia yhtäaikaa eli mulla on tuplapuikot melkein kaikkia kokoja paitsi ei näitä hiilikuitupuikkoja enkä ole ihan varma hommaanko toiset. Tuo yhtäaikaa neulominen tai siis vuorotellenhan niitä neulotaan kun on harmillisesti vain kaksi kättä, jouduttaa valmistumista ja takaa, että sukista tulee samankokoiset.

Meinasin ohjetta rustata, mutta ehkäpä vieläkin viiraan mallia :)

Karkauspäivän hamepostaus

Olin nuorena likkana Helka-tytöissä ja niinpä minulle hommattiin kansallispuku. Siihen maailman aikaan eli 60-70-luvun vaihteessa melkein kaikilla pikkutytöillä oli Munsalan puku, mutta minulle ja parhaalle ystävälleni ostettiin keski-Suomen puvut. En muista tuliko sitä miten ahkerasti käytettyä, tuskinpa kovinkaan paljon. Kuvamuistojakaan ei ole kuin tämä yksi, joka on otettu vuonna 1972 tädin häissä Rovaniemellä.

Kiitos tädille kuvasta :)

Tuossa kuvassa helma näyttää kovin lyhyeltä yksitoista vuotiaan päällä. Helmakäänne on ollut varmaan hirmu suuri. Alemmassa kuvassa puku siinä pituudessa missä se on uinunut vaatekaapissa kymmeniä vuosia. Nyt kun mietin niin ei tainneet minunkaan pikkutytöt pukua käyttää eli ihan on ollut hyljättynä ja unohdettuna koko puku. Silloin tällöin olen miettinyt sen myymistä, mutta onpahan jäänyt tekemättä ja hyvä niin.

Tässä on nyt havaittavissa hienoista kansallispukuinnostusta ja kun harrastuksen myötä on tullut hieman osaamista, niin uskaltauduin muokkaamaan pienestä puvusta hametta itselleni. Purin helmakäänteen, ratkoin liivin irti ja aukaisin hameen laskokset, pesin kankaan, pienensin laskoksia ja harsin ne, ompelin vyötärönauhan harrastuskaverilta saamallani sinisellä kankaalla, ompelin helmaan pellavaisen käännösvaran ja kiinnitin sen, tein nappirenksut pellavalangasta, ompelin napit ja siinäpä se, uusi uljas hamonen :)

 Alunperin oli tarkoitus tehdä sellainen Karkauspäivän hameen tyylinen hame, mutten raskinutkaan lyhentää helmaa. Kankaasta tulee jännästi mieleen lapinpuvun värit ja se vain passaa tämmöselle puoliveriselle :)

Kalevalanpäivän puuhat

No mitäpä sitä muuta ihminen voisi tehdä tällaisena päivänä kuin koristella kangasta etupistokirjonnalla? No vaikka mitä, mutta kyllä tällainen ikiaikainen kirjonta kruunaa koko päivän ja myönnettäköön, liikaa nautittuna myös jäykistää niskan.

Tekeillä on rannekkeet ja kauluskaitale perä-Pohjolan puvun puseroon. Aluksi tein kuvion alalaitaan tulevat raidat etupistoilla ja vaikka vois luulla, että helppo homma, niin voi vietävä miten sai olla tarkkana, että kirjontalanka meni just kuuden langat yli ja ali. Ilman suurentavaa lamppua en olis päässyt puusta pitkälle. Miten ihmeessä ne on ennenvanhaan selvinneet näistä hommista, ihmettelen vaan.

Kuvion rakentaminen valmiille raidoille olikin jo helpompi juttu, tosin aikansa vei ennenkuin hokasin taloudellisimman tavan viedä kuviota eteenpäin ilman turhia käännöksiä ja väännöksiä. Vielä uupuu kauluksesta muutama sentti ja toinen ranneke kokonaan, siispä lähden jatkamaan hommia ja toivottelen hyvää Kalevalanpäivää kaikelle kansalle.

Lintumaisia värejä

Viimeaikaiset sukkani ovat puolivahingossa alkaneet saada lintumaisia värejä. Jos ne aiemmat sukat olivat metsot niin nämä ovat sitten varmaan käpy- tai valkoselkätikat. Tämänhän vois ottaa vuuoden teemaksi :)

Nämä on kudottu kakspuolosilla Roosa nauha langoista, joita meni noin 70 grammaa kokoon 42. Tein vahvistetun kantapään, jotta kestäisivät miehistä kulutusta paremmin. Mielestäni tuo kirjolanka toimii oikein kivasti varressa punaisen langan kaverina.

Mallia laiskotti kovin, mutta sain nyt kuitenkin jonkinlaisen kuvan otettua :)

Tilasin Riikka-Piikasta hiilikuituiset 2,25 mm sukkapuikot ja heti piti päästä kokeilemaan neulomistuntumaa. Puikoille hyppäsi talvinen kiiruna ja kylläpä vain on kevyet heiluteltavat nämä puikot. Ainut miinus on tuo tumma väri. Näin vaalealla langalla neulottaessa sen ei niin väliä, mutta jos neulois mustalla niin vois olla hankalaa. Pitääkin testata. Mulla ei ole ennen ollut 15 centtisiä sukkapuikkoja ja aluksi ne tuntuivat vähän lyhyiltä, mutta hyvinpä niihin tottui. Ostin jokunen aika sitten kymmensenttiset sukkapuikot vai onko ne paremminkin sormikaspuikot. Niillä en tykkää neuloa yhtään, kun tuntuu että puikon toinen pää hukkuu kouraan.

Kannattaa muuten piipahtaa tuolla Riikka-Piikassa, joka on Joroisten Jari-Pekan yhteydessä ja on verkossakin. On oikein hyvä lankakauppa, ystävällinen palvelu ja mielenkiintoinen lankavalikoima. Tämä ei sitten ole maksettu mainos vaan tyytyväisen asiakkaan hyminää :)

Sormikkaat sormikkaat

Vajaat neljä vuotta sitten ostin Viron reissulta ihanaisen neulekirjan, joka on ollut inspiraation lähteenä aiemmin ja niin nytkin, mutta vieläkin nämä minun versiot ovat aika riisuttuja verrattuna kirjan kirjottuihin malleihin.

Ranteen mallineule oli helppo ja joutuisa neuloa. Mallikerrassa on joko 12 tai 14 silmukkaa ja vain kaksi erilaista kerrosta. Neuloin sormikkaat kakkosen puikoilla, 56 silmukalla ja langanmenekki oli noin 45 g. Punainen ja vihreä lanka ovat Regian sukkalankaa, orasssi raita Malabrigoa ja ruskea osuus Pirtin kehräämön ohutta karstalankaa.

Punasen värin säätö voi olla sitten vaikeaa, huoh.

Olen todella tyytyväinen sormikkaisiin ja luulenpa, että hyödynnän toistekin tätä mallia. Toivottavasti lanka kestää kulutusta paremmin kuin ohuet sukkalangat, joista olen neulonut muutamat sormikkaat. Ne on niin nyhrääntyneitä kämmenen puolelta, ettei niitä kehtaa käyttää kuin alussormikkaina tumppujen kanssa, tosin tärkeä virka se on sekin.

Nämä sormikkaat tein pariksi tuolle ruskealle huiville, josta on tullut tämän talven suosikki. Pirtin kehräämön ohut karstalanka on suloisen lämmin ja mukavan tuntuinen ihoa vasten. Saiskohan sitä vielä jonkilaisen pipon tuosta loppulangasta niin sittenpä olis kokonainen setti :)

Lapasia vaihteeksi

Täällä on ollu aika hurjat pakkaset jo kohta toista viikkoa vaan eipä haittaa. Ostin tosi lämpimät talvikengät, vähän semmoset huopikkaan tyyliset joihin mahtuu parit villasukat päällekkäin ja niitähän mulla piisaa. Nyt on tullut erityisen paljon käytettyä niitä pitkävartisia hillasukkia, jotka tikuttelin monta vuotta sitten. Toppahousut on kans kova sana. Ja kunnon lapaset tieten.

Kaivelin laatikoita ja löysin sieltä joskus ammoin ostettua Pirtin kehräämön hahtuvalankaa muutamia nöttösiä. Iki-ihanat käsityöaarteet kirjasta löysin lovikkaitten ohjeen ja sitä hieman mukaellen aloitin neulomisen kuutosen puikoilla. Toisen lapsen tehtyäni ihmettelin miksi se näyttää pienemmältä kuin ensimmäinen vaikka varmasti neuloin saman määrän kerroksia, kerrankin oikein laskin. No siinä vaiheessa sitten hoksasin että niillä lankanöttösillä oli paksuuseroja. No eikun neulomaan ohuemmalle tumpulle paria kerta sitä ohuempaa lankaa oli tarpeeksi. Nyt mulla oli kolme lapasta, yksi pari ja yksi paksumpi pariton. Melkein meinasin jättää tuon yhen parittomaksi vallankin kun tässä vaiheessa ei ollut enää paksua lankaa tarpeeksi, jotta siitä ois saanu koko lapasen. Vaan aattelinpa sitten, että jospa sen puuttuvan parin saisi muodostettua neulomalla ohutta ja paksua lankaa vuorokerroksin. Ja saihan sen, tosin on ne vähän eripariset, vaan kukapa ei olis :)

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa ne "ohuemmat" lapaset, joiden rannekkeisiin virittelin ruskeista ja valkoisista langoista kuvion. Tuolla hyisellä kuvausreissulla hoksasin, että ranteissa olisi saanut olla hieman lisää pituutta, muutoin kyllä lämmittivät käsiä vallan mainiosti, vallankin kun alla oli neulotut sormikkaat.

Kotona ratkaisin pituus- tai siis lyhyysongelman virkkaamalla muutaman väriraidan rannekkeen jatkoksi ja saman tein myös "paksumille" lapasille.

Sieltä laatikon pohjalta löytyivät myös esikoiselle joskus joululahjaksi neulotut lapaset, joista peukalot olivat kuluneet puhki ja kämmenselän kiekurat meinasivat irrota. Siellä ne olivat kiltisti odottaneet uutta tulemista muutaman vuoden. Onneksi lankaa jäi sen verran, että sain neulottua uudet peukut ja kiekurat kiinnitin uudelleen neulahuovuttamalla. Ja sieltä samaisesta laatikosta löytyi myös koiravillalankaa, jonka olen joskus voittanut jostakin blogista ja siitähän sitä vasta saiskin hyvät lovikkaat. Tekis mieli het ruveta neulomaan, mutta taidanpa tikutella ensin yhdet sukat.