Joulua odotellessa

Tähän aikaan vuodesta ei voi oikein julkaista neuleaiheisia postauksia kun ei tiedä ketä täällä oikein käy :) No onneksi on tuo r. paikka jonne voi laittaa muistiin tekemisiään.

Kymmenkunta vuotta sitten neuloin itselleni mustan huivin, jossa oli mielenkiintoinen pintaneule. Jostakin käsityölehdestä sen löysin mutten enää muista mistä. No, tutkin huivia ja sain kopsattua siitä mallin, jota sitten kehittelin edelleen.

Tavoitteena oli malli, jossa ei olisi selkeästi oikeaa ja nurjaa puolta, tyyliin molempi parempi ja sain jopa jotain aikaan. Mallineule on neulottu ihanaisella Malabrigo sukkalangasta. Alla olevassa kuvassa se vanha huivi.

Epäilen että tämäkin voisi olla haapsalu malleja vaikken löytänytkään sitä siitä Haapsalu Saal kirjasta. Tulipa vaan mieleen, että milloin sitä voi ruveta omimaan jotakin mallia, jos näin selkeästi kopio aiheet jostakin valmiista? Ja mistä sen tietää onko joku muu päätynyt just samaan lopputulokseen joskus jossakin? No eipähän tässä ole mitään tarvetta ruveta omimaan mitään.

Ja nyt tämä lähtis neulomaan kotikylän kirjolapasia. Notkeita neulomuksia teillekin :)

Lakkeja laumana

Minä vähän innostuin tästä hattumallista, kun kerrankin on sellainen joka jotenkin passaa tähän päähän. Muokkasin vähän molempia hattuja niin että alussa levensin tuota pantaa paljon loivemmin kuin ohjeessa ja tein päälaen loppukavennukset suuremmalla silmukkamäärällä. Silmukkaluvutkaan eivät olleet ihan ohjeen mukaiset, mutta kelpo päähineet tuli näistäkin.

En tiedä mitä lankaa tämä vaaleampi hattu on. Sain sen kaverilta eikä hänkään muistanut alkuperää. On varmaan täysvillaa kun oli semmosia heinänkorsia tai jotain mukana.

Mustaan hattuun neuloin tuommoiset nyppyjutut. Mallitilkussa ne näyttivät oikein kivoilta,

mutta mustalla ja hiukan ohuemmalla langalla neulottuna niistä ei tullut kovin kummoiset. Jos tekisin vielä yhden niin sommittelisin ne hiukan toisin, mutta nyt vähän kehtuuttaa.

Aloitin tämän mustan hatun pannan neljällä silmukalla kun ohjeessa se aloitetaan yhdeksällä. Levensin pantaa vielä loivemmin kuin tuossa vaaleammassa hatussa. Toimii oikein hyvin.

 

Tältä naapurin tammi näytti tänään. Edellisen postauksen kuvaan verrattuna väri on muuttunut ruskeammaksi.

 

Onkohan siinä viikon päästä lehtiä ollenkaan? 

Ja hattukin olla pitää

Kiitos edellisen postauksen kommenteista. Nehän lämmittävät niinkuin tämä takkikin. Ja nyt ei kuulkaa palele päätäkään.

Minulla on Alana Dakosin iki-ihana Botanical knits kirja, jossa on monta neulomisen arvoista mallia mm. tämä Oak trailia, jota olen katsellut sillä silmällä jo pidemmän aikaa. No nyt kun oli herkullista lankaa ja sattumoisin aikaa ynnä että kädetkin pelaa (jotenkuten) niin eikun neulomaan.

Vaikka seurasin ohjetta niin en kyllä saanut tuota poikittain neulotun pannan yhtymäkohtaa näyttämään samanlaiselta kuin ohjeen kuvissa. Heräsikin epäilys josko en ole ymmärtänyt oikein. No en antanut sen häiritä vaan jatkoin ja tein muutaman kavennuksen oman pään mukaan. Hämmästys olikin suuri, kun silmukkaluku täsmäsi ohjeen kans tuon otsapannan jälkeisessä sileässä osuudessa. Hyvä niin.

Malli Oak Trial by Alana Dakos
Lanka Louhittaren luolan Pohjan Akka (Vilja)
Menekki n. 70 g
Puikot  4 ja 3,5 mm pyörö- ja sukkapuikot

Hattu on just sopivan kokoinen ja pitää vielä kehua tuota lankaa, siis siinä on aivan ihana tuntu ja neulottavuus (siis jos kädet ois kunnossa) ja tieten väri. Sitä jäin vielä vähän, joten pitänee neuloa vaikka kädenlämmittimet seuraavaksi. Ja hmm, tuliskohan siitä vielä huivikin :)

Naapurin tontilla on tammi, joka pudottaa suurimman osan lehdistään meidän puolelle, mutta on se niin kaunis puu ettei haittaa. Siinä ne haravoituu senkin lehdet omien seassa, joita niitäkin kyllä piisaa (ks. ylimmät kuvat).

Syksyn väreissä

Täällä oli viikolla todella kauniita usva-aamuja pakkasöiden jälkeen ja niin oli onneksi tänäänkin. Heti seitsemän jälkeen suunnistimme Unnukan rantaan kuvailemaan ja voi miten olikin aivan ihana valo (ja kylymä). Innostuttiin vähän, niin että suokaa anteeksi tämä kuvapaljous :)

 

Aloitin tämän neuleen noin kuukausi sitten. Tein aluksi ihan mallitilkun ja kokeilin samalla miltä mallineule näyttää. No minä ihmettelemään kun ei näyttänyt oikein miltään vaikka kuin tein ohjeen mukaan. Sitten jossain vaiheessa älysin lukea ohjetta tarkemmin ja kun kerta olin jättänyt yhden pienen sanan (odd) huomioimatta niin eihän se pelittänyt vaan sittenpä rupes lyyti kirjoittamaan tai siis tässä tapauksesessa neulomaan.

Ohje on kirjoitettu puserolle, joka neulotaan ylhäältä alas ja se mikä erityisesti kiinnosti minua tässä mallissa oli kivan simppelin ulkonäön lisäksi kaarrokkeen yläosassa lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu istuvuus.

Halusin muuntaa puseron takiksi ja kun en saanut muuten niin mainiosti kirjoitetusta ohjeesta selvää mistä ohjeen kerros alkaa, otin yhteyttä suunnittelijaan ja sain pikapikaa vastauksen, jonka avulla oli helppo muuntaa ohje tasona neulottavaksi. Tein joitakin muokkauksia ohjeeseen kuten esim. lisäsin istuvuutta lyhennetyillä kerroksilla rinnan kohdalle.

Hihoista olikin juttua jo tuolla aiemmin. Purin sen ensimmäisen ohjeen mukaan neulotun hihan, koska siitä tuli liian leveä ja neuloin sen uudelleen kaventaen sitä reilusti enemmän ja hyvä niin. Pituutta olisi näköjään saanut olla sentti pari enemmän, jotta tuo mallineule olisi alkanut samalta kohtaa helman kans. Vaan eipä haittaa.

Mallineulettakin muokkasin hieman. Ohjeen mukaan neulottuna siitä olisi tullut hiukan muhkeamman oloinen, mutta tykästyin tähän omaan viritelmään.

 

Ohjeessa oli todella hauskasti tehty kaulus, jota voi muuntaa kiinnittämällä siihen nappien avulla pystykauluksen. Tuumin ettei se välttämättä toimisi villatakissa ja niinpä neuloin pelkästään pystykauluksen ja jottei siitä olisi tullut liian avara, vähensin kauluksen silmukoita ohjeeseen verrattuna.

Tein nappilistat virkkaamalla ja just sopivat napit löytyivät Kuopion Napista ja nauhasta kaverin avustuksella.

Malli Gaufres by Annamaria Ötvös (omilla muokkauksilla)
Lanka Louhittaren luolan Pohjan Akka (Vilja)
Menekki n. 660 g
Koko m
Puikot  4 ja 4,5 mm pyöröpuikot ja 4,5 mm sukkapuikot

Kotipihalla otetussa kuvassa näkyy kuinka mallineuletta voisi  käyttää kuinpäin vaan.

No mikäpä on tunnelma? Kaikesta tuskasta huolimatta olen todella tyytväväinen lopputulokseen. Tuskaa tuotti yhdistelmä kipeät kädet ja paksu lanka sekä mallineule, jossa ranteita joutui pyörittämään hiukan enemmän kuin tavallisesti. Takki istuu kuin nakutettu eikä se ole liian nafti niinkuin täällä yleensä ruukaa olla. Tuo väri ajattelutti aluksi, mutta alan tykästyä siihen enemmän ja enemmän. Ja tuosta simppelistä mallista tykkään. Tekisin ehkä toisenkin, mutta saas nähdä kestäiskö kädet sitä. Ei ainakaan vähään aikaan.

Kun tuota Pohjan Akkaa jäi niin neuloinpa siitä vielä sukatkin tai siis sukan suut. Siinä on tuota samaista mallineuletta yksinkertaistettuna eli kolme kerrosta 1o, 1n ja yksi kerros nurjaa kolmepuolosilla puikoilla neulottuna. Muu osa sukkasta on neulottu kolmosilla Regian stripemania colorilla. Langanmenekki 30 g plus 70 g.

Vaan kyllä on hämähäkillä kadehdittavat kudontataidot

Niin ja näin

Edellisen postauksen ongelmat on ratkaistu (niistä enemmän jahka saadaan neule kuvattua), mutta uutta pukkaa. Vasen ranne vihottelee ja oikea olka oli niin jumissa ettei meinannu tulla mistään mitään. Maanantaina sain piikin siihen ja sairaslomaa.

Nyt tässä alkas jo elolle ehtyä ja aikaakin olis, mutta ei kärsi enää neuloa entiseen malliin. Että joo. Opetteluttaa.

Niin vai näin

Minulla on nyt neulepulma. Oikeastaan ihan pöhköä esitellä sitä täällä kun kuitenkin joudun itse tekemään päätöksen, mutta antaa mennä. Tilanne on tämä: Olen jo pidemmän aikaa etsiskellyt sellaista raglanhihasista mallia, jossa istuvuutta on parannettu lyhennetyin kerroksin. No löysin mieleisen mallin Ravelrystä eli tämän  Gaufresin. Langan ja värin pähkäily vei oman aikansa mutta löytyihän se mieleinen eli Louhittaren luolan Pohjan Akkan Vilja (tosin ois se Tiilikin voinut olla hyvä :)

Ohje on kirjoitettu selkeästi ja neule on edennyt suht joutuisaan paitsi että näin paksun langan neljäpuolosilla neulominen ei ole herkkua minun ranteille. Siksipä purkaminen ei nyt oikein houkuttais, mutta äh, sitä ei voine välttää. Ohjeesta poiketen neuloin hihan ennekuin aloitin helman mallineuleen. Halusin varmistaa, että mallineule alkaa molemmissa samalta korkeudelta ja koska ohjeessa on hiukan lyhyemmät hihat, ei tuijottanut sen mittoihin. Nyt kun tuota hihaa katsoo, niin langasta muodostuu tuollainen selkeä kierreraita eli se poikkeaa miehustan pinnasta. Hiha olisi ehkä kannattanut neuloa kahdelta kerältä, pari kerrosta toiselta ja pari toiselta. Tämä siis ensimmäinen pulma ja ratkaisukin siihen on tiedossa; purkaminen. Ja toinenkin pulma ratkeaisi sillä, meinaan kun tuo hihansuu on minusta turhan leveä. Se on vähän epäkäytännöllinen noin.

No sitten se suurin pulma. En ole ollenkaan varma kumpi puoli tuosta mallineuleesta olisi parempi. Tuossa alla olevassa kuvassa näkyy nurjapuoli ja siinä on jotenkin sellainen kudotun sidospinnan tuntu, joka miellyttää vanhan kutojan silmää :)

Ohjeessa mallikerta muodostuu neljästä kerroksesta, joista kaksi keskimmäistä on sellaisia, joissa jokatoinen silmukka otetaan neulomatta. Muutoin noudatin ohjetta, mutta neuloin toisen noista keskimmäisistä keroksista ilman noita neulomattomia silmukoita, siis neuloin ne. Siksi mallineuleen pinta ei ole ihan yks yhteen ohjeen kanssa, mutta aika lähelle kuiten. Selvimmin eron huomaa nurjalla puolen.

Nyt neule on siinä vaiheessa, että tarttis päättää kuin päin mallineule tulee. Päätänpä niin tai näin, purkuhommiin joudun jokatapauksessa kun tuota hihansuuta pitää kaventaa. Mutta purkaanko hihan kokonaan, kas siinäpä pulma. Että tämmöstä.

Pienelle Ruusunnupulle

Työkaveri sai vauvan pari viikkoa sitten. No mehän tieten haluttiin onnitella häntä jollain pienellä ja yksi (arvaatte varmaan kuka) ehdotti jotain neulottua. Niinpä sitten neuloskelin Lanetista pienen neulesetin eli pipon, sukat ja lapaset.

Jaana-nukke on sitten kiitollinen kuvattava, kiltisti paikallaan istuu hän. Muuten tuo autokuvioinen trikooasu on 50-luvun lopulta ja kuului aikanaan veljelleni. Kai se oon minäkin sitä käyttänyt, pitääpä kysyä äidiltä kun en itse muista :)

Junasukat on neulottu sillä kuuluisalla ohjeella, tosin neuloin jalkapöydän hieman lyhyemmäksi kun saaja on vielä niin kovin pieni. Lapaset sävelsin sukkiin mätsääväksi.

Hatun ohjeen löysin jostain käsityölehdestä, tosin tämä on melkein just kuin se norjalainen malli. Ei taida erota muutoin kuin että kavennukset on tehty hieman toisin. Sama, hyvin istuva, saumaton lopputulos kuitenkin. Nauhat neuloin i-cordina (no kuulostaapas höpsöltä, liekö sillä suomalaista vastinetta?). Koko settiin meni lankaa vain 75 g.

Nyt on Ruusunnupun lämmikkeet laitettu lahjapakettiin. Toivottavasti ovat sopivat ja tarpeelliset.