Syksyn väreissä

Täällä oli viikolla todella kauniita usva-aamuja pakkasöiden jälkeen ja niin oli onneksi tänäänkin. Heti seitsemän jälkeen suunnistimme Unnukan rantaan kuvailemaan ja voi miten olikin aivan ihana valo (ja kylymä). Innostuttiin vähän, niin että suokaa anteeksi tämä kuvapaljous :)

 

Aloitin tämän neuleen noin kuukausi sitten. Tein aluksi ihan mallitilkun ja kokeilin samalla miltä mallineule näyttää. No minä ihmettelemään kun ei näyttänyt oikein miltään vaikka kuin tein ohjeen mukaan. Sitten jossain vaiheessa älysin lukea ohjetta tarkemmin ja kun kerta olin jättänyt yhden pienen sanan (odd) huomioimatta niin eihän se pelittänyt vaan sittenpä rupes lyyti kirjoittamaan tai siis tässä tapauksesessa neulomaan.

Ohje on kirjoitettu puserolle, joka neulotaan ylhäältä alas ja se mikä erityisesti kiinnosti minua tässä mallissa oli kivan simppelin ulkonäön lisäksi kaarrokkeen yläosassa lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu istuvuus.

Halusin muuntaa puseron takiksi ja kun en saanut muuten niin mainiosti kirjoitetusta ohjeesta selvää mistä ohjeen kerros alkaa, otin yhteyttä suunnittelijaan ja sain pikapikaa vastauksen, jonka avulla oli helppo muuntaa ohje tasona neulottavaksi. Tein joitakin muokkauksia ohjeeseen kuten esim. lisäsin istuvuutta lyhennetyillä kerroksilla rinnan kohdalle.

Hihoista olikin juttua jo tuolla aiemmin. Purin sen ensimmäisen ohjeen mukaan neulotun hihan, koska siitä tuli liian leveä ja neuloin sen uudelleen kaventaen sitä reilusti enemmän ja hyvä niin. Pituutta olisi näköjään saanut olla sentti pari enemmän, jotta tuo mallineule olisi alkanut samalta kohtaa helman kans. Vaan eipä haittaa.

Mallineulettakin muokkasin hieman. Ohjeen mukaan neulottuna siitä olisi tullut hiukan muhkeamman oloinen, mutta tykästyin tähän omaan viritelmään.

 

Ohjeessa oli todella hauskasti tehty kaulus, jota voi muuntaa kiinnittämällä siihen nappien avulla pystykauluksen. Tuumin ettei se välttämättä toimisi villatakissa ja niinpä neuloin pelkästään pystykauluksen ja jottei siitä olisi tullut liian avara, vähensin kauluksen silmukoita ohjeeseen verrattuna.

Tein nappilistat virkkaamalla ja just sopivat napit löytyivät Kuopion Napista ja nauhasta kaverin avustuksella.

Malli Gaufres by Annamaria Ötvös (omilla muokkauksilla)
Lanka Louhittaren luolan Pohjan Akka (Vilja)
Menekki n. 660 g
Koko m
Puikot  4 ja 4,5 mm pyöröpuikot ja 4,5 mm sukkapuikot

Kotipihalla otetussa kuvassa näkyy kuinka mallineuletta voisi  käyttää kuinpäin vaan.

No mikäpä on tunnelma? Kaikesta tuskasta huolimatta olen todella tyytväväinen lopputulokseen. Tuskaa tuotti yhdistelmä kipeät kädet ja paksu lanka sekä mallineule, jossa ranteita joutui pyörittämään hiukan enemmän kuin tavallisesti. Takki istuu kuin nakutettu eikä se ole liian nafti niinkuin täällä yleensä ruukaa olla. Tuo väri ajattelutti aluksi, mutta alan tykästyä siihen enemmän ja enemmän. Ja tuosta simppelistä mallista tykkään. Tekisin ehkä toisenkin, mutta saas nähdä kestäiskö kädet sitä. Ei ainakaan vähään aikaan.

Kun tuota Pohjan Akkaa jäi niin neuloinpa siitä vielä sukatkin tai siis sukan suut. Siinä on tuota samaista mallineuletta yksinkertaistettuna eli kolme kerrosta 1o, 1n ja yksi kerros nurjaa kolmepuolosilla puikoilla neulottuna. Muu osa sukkasta on neulottu kolmosilla Regian stripemania colorilla. Langanmenekki 30 g plus 70 g.

Vaan kyllä on hämähäkillä kadehdittavat kudontataidot

Niin ja näin

Edellisen postauksen ongelmat on ratkaistu (niistä enemmän jahka saadaan neule kuvattua), mutta uutta pukkaa. Vasen ranne vihottelee ja oikea olka oli niin jumissa ettei meinannu tulla mistään mitään. Maanantaina sain piikin siihen ja sairaslomaa.

Nyt tässä alkas jo elolle ehtyä ja aikaakin olis, mutta ei kärsi enää neuloa entiseen malliin. Että joo. Opetteluttaa.

Niin vai näin

Minulla on nyt neulepulma. Oikeastaan ihan pöhköä esitellä sitä täällä kun kuitenkin joudun itse tekemään päätöksen, mutta antaa mennä. Tilanne on tämä: Olen jo pidemmän aikaa etsiskellyt sellaista raglanhihasista mallia, jossa istuvuutta on parannettu lyhennetyin kerroksin. No löysin mieleisen mallin Ravelrystä eli tämän  Gaufresin. Langan ja värin pähkäily vei oman aikansa mutta löytyihän se mieleinen eli Louhittaren luolan Pohjan Akkan Vilja (tosin ois se Tiilikin voinut olla hyvä :)

Ohje on kirjoitettu selkeästi ja neule on edennyt suht joutuisaan paitsi että näin paksun langan neljäpuolosilla neulominen ei ole herkkua minun ranteille. Siksipä purkaminen ei nyt oikein houkuttais, mutta äh, sitä ei voine välttää. Ohjeesta poiketen neuloin hihan ennekuin aloitin helman mallineuleen. Halusin varmistaa, että mallineule alkaa molemmissa samalta korkeudelta ja koska ohjeessa on hiukan lyhyemmät hihat, ei tuijottanut sen mittoihin. Nyt kun tuota hihaa katsoo, niin langasta muodostuu tuollainen selkeä kierreraita eli se poikkeaa miehustan pinnasta. Hiha olisi ehkä kannattanut neuloa kahdelta kerältä, pari kerrosta toiselta ja pari toiselta. Tämä siis ensimmäinen pulma ja ratkaisukin siihen on tiedossa; purkaminen. Ja toinenkin pulma ratkeaisi sillä, meinaan kun tuo hihansuu on minusta turhan leveä. Se on vähän epäkäytännöllinen noin.

No sitten se suurin pulma. En ole ollenkaan varma kumpi puoli tuosta mallineuleesta olisi parempi. Tuossa alla olevassa kuvassa näkyy nurjapuoli ja siinä on jotenkin sellainen kudotun sidospinnan tuntu, joka miellyttää vanhan kutojan silmää :)

Ohjeessa mallikerta muodostuu neljästä kerroksesta, joista kaksi keskimmäistä on sellaisia, joissa jokatoinen silmukka otetaan neulomatta. Muutoin noudatin ohjetta, mutta neuloin toisen noista keskimmäisistä keroksista ilman noita neulomattomia silmukoita, siis neuloin ne. Siksi mallineuleen pinta ei ole ihan yks yhteen ohjeen kanssa, mutta aika lähelle kuiten. Selvimmin eron huomaa nurjalla puolen.

Nyt neule on siinä vaiheessa, että tarttis päättää kuin päin mallineule tulee. Päätänpä niin tai näin, purkuhommiin joudun jokatapauksessa kun tuota hihansuuta pitää kaventaa. Mutta purkaanko hihan kokonaan, kas siinäpä pulma. Että tämmöstä.

Pienelle Ruusunnupulle

Työkaveri sai vauvan pari viikkoa sitten. No mehän tieten haluttiin onnitella häntä jollain pienellä ja yksi (arvaatte varmaan kuka) ehdotti jotain neulottua. Niinpä sitten neuloskelin Lanetista pienen neulesetin eli pipon, sukat ja lapaset.

Jaana-nukke on sitten kiitollinen kuvattava, kiltisti paikallaan istuu hän. Muuten tuo autokuvioinen trikooasu on 50-luvun lopulta ja kuului aikanaan veljelleni. Kai se oon minäkin sitä käyttänyt, pitääpä kysyä äidiltä kun en itse muista :)

Junasukat on neulottu sillä kuuluisalla ohjeella, tosin neuloin jalkapöydän hieman lyhyemmäksi kun saaja on vielä niin kovin pieni. Lapaset sävelsin sukkiin mätsääväksi.

Hatun ohjeen löysin jostain käsityölehdestä, tosin tämä on melkein just kuin se norjalainen malli. Ei taida erota muutoin kuin että kavennukset on tehty hieman toisin. Sama, hyvin istuva, saumaton lopputulos kuitenkin. Nauhat neuloin i-cordina (no kuulostaapas höpsöltä, liekö sillä suomalaista vastinetta?). Koko settiin meni lankaa vain 75 g.

Nyt on Ruusunnupun lämmikkeet laitettu lahjapakettiin. Toivottavasti ovat sopivat ja tarpeelliset.

Urheilusukat Piikkiöstä

Olen selaillut aina silloin tällöin Mary Oljen kirjaa Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä vähän sillä silmällä, jotta neuloisin jonkun mallin ja nyt sen sitten tein. 7-8 vuotiaan urheilusukat muuntuivat silmukoita lisäämällä täyskasvuisen naisen sukiksi.

Ohjeessa käskettiin luoda 69  silmukkaa paksulla langalla. Neuloin sukat ohuella langalla paksuille pohkeille sopivaksi ja niinpä loin 85 silmukkaa. En muutenkaan noudattanut ohjetta orjallisesti vaan muokkasin hieman kuviotakin. Ajattelin, että kuvio tulisi paremmin esille, jos neuloisin mallikerran ruuturivin kaksinkertaisena ja ehkäpä se auttoi hieman, tosin neuloessa kuviosta ei meinnut saada mitään selvää.

Ehkä silmukoita olisi voinut olla hiukan vähemmän, sillä pohjekavennukset jalkuivat melkein nilkkaan asti ja kun kavensin tuosta takasauman molemmin puolin niin lopputulos saa pohkeet näyttämään vielä pulskemmilta. Tekis mieli neuloa sama malli uudestaan hieman toisinlaisin kavennuksin, mutta saas nähdä viitsinkö.

Malli Urheilisukat Piikkiöläisen mallin mukaan (Mary Olki: Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä)
Lanka Drops Fabel
Menekki n. 114 g
Koko m
Puikot  2,5 mm

Kestävyyttä ajatellen neuloin neuloin kantapään vahvistettuna. Ihan tuli mukavat sukat ja varmasti käyttöä löytyy. Toivottavasti sukat pysyvät napakasti jaloissa, sillä en neulonut kuminauhakujaa sukan suuhun koska en pidä mistään kiristävästä.

Ja tässä yksi valopää, vai pyhimyskö lie palloilee pallin päällä.

Nyt tämä lähtis neulomaan jotain pientä ja ohutta, jotta pääsis viimeinkin aloittamaan yhtä villatakkiprojektia viljankeltaisesta herkkulangasta.

Toiset Kesäpaikkasukat

Neuloin serkkutytölle toistavuotta sitten sukat, joiden väritys rimmas edellisessäkin postauksessa esitellyn Kesäpaikan kesäiseen maisemaan. Silloin jo ajattelin neuloa itselleni samanmoiset. No joskus kesäkuussa aloitin ja meininki oli kuvata ne juurikin Kesäpaikassa, mutta eihän ne sukat mitä valmistunu. Olipahan vaan niin kuuma ettei hikisten puikkojen nitkuttelu oikein innostanut, ei sitten millään. Pohjosen reissu meni siis ihan lomaillessa ja hyvä niin, saipahan vähän ranteetkin lepoa.

Täällä kotikulmilla sain sukat vihdoin valmiiksi ja käytiinpähän sitten Inarin puutteessa Sorsaveellä kuvailemassa niitä. Eipä silti, ihan on käymisen arvoinen ja kaunis järvi Sorsavesikin, mutta voi niitä pohjosen maisemia...

Sukat on neulottu kakspuolosilla Regiasta ja tuosta kirjavasta Austermann Stepistä, joka ei meinaa loppua, ei sitten millään. Pitäneeköhän se neuloa vielä yhet serkkutytölle kun edellisistä on kantapää kulunu aikapäiviä sitten puhki, tosin senverran osaava on serkkukin, että paikata on osannut :) Eipä taida tuo Katia Laine Nylon olla kovin kestävä lanka. Viime kesänä neulotut pitsisukat ovat olleet kovassa käytössä ja kantapäät ovat hiutuneet ja samoin vikkelisukkien pohja.

Lapsuuden kesistä muistan ettei me kovin paljon uitu Inarilla kun vesi oli aina niin kylymää, mutta voi ihme miten lämmintä se olikaan tänä kesänä. Olipa siellä soma uiskennella :)

Eräs on maka pukeutunut asiaankuuluvasti pohojosen maisemiin :)

Kirjallinen Wiikon Wanha

lainaus Pentti Haanpään kirjasta Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939:

JUHANNUSYÖ INARILLA

... Puolenyön hetkellä lähdettiin me kolme ja Viekkolan isäntä neljäntenä. Yö oli kaunis. Emaljimukia käsiteltiin ja silmäiltiin kiikarilla Inarin saaria, niemiä ja salmia.

Ajeltiin kapeata Mahlatin salmea ja poikettiin sen toisessa päässä olevaan Lapin taloon Nuora-Juhaniin. Paikka oli kaunis.

Ranta kallioinen aittoineen.

Asuinrakennus oli maalattu punaiseksi. Akkunasta näin joitakin lehtiä. Siis sivistystä täälläkin. Laajassa pirtissä makasi lappalaistyttö täysissä pukimissa, jotka kuitenkin olivat lantalaiset. 

Jatkettiin matkaa ja maisteltiin nelikulmaisen taimenen rasvaa. Sitten tuli näkyviin Ukonsaari, lappalaisten muinainen uhrauspaikka, korkeana ja kallioisena, muutamia mäntyjä laellaan...

Niin sitten alkoi paluu. Inarin kirkolla ei käyty. Nuora-Juhanissa käytiin jälleen. 

Tyttö keitteli kahvit Lapin takassa.

Katon rihmassa riippuvia lankarullia arvailtiin ja niitä sanottiin olevan yksi vaille puolestatoista sadasta.

Ja moottori kävi jälleen ja matka leikkaantui. Tuli Koppelon kylä ja Ransu ja ryyppyjä ja uinti ja hieman untakin ja hieman paluuta takaisin...

Ivalo 25.VI.30

Kuvat ovat tämän kesän lomareissulta ja juurikin kirjan mainitsemasta paikasta. Mitähän on mahtanut lappalaistytön eli mummoni mielessä liikkua kun maistissa olut miesporukka on keskellä yötä tullu kylään :). Tekstissä mainitut lantalaispukimet tarkoittavat tavallisia vaatteita, siis niitä joita lantalaiset eli pohjoissuomalaiset (ei saamelaiset) käyttivät. Lieneekö kirjailija hämmästynyt kun kaikki eivät olleetkaan lapintamineissa. Rihmassa riippuvia lankarullia on edelleen Nuoran Juhanin tuvassa, muttei enään niin paljoin kuin vuonna 1930. Nykyään tuo muistorikas, rakas paikka on serkkupojan omistuksessa ja voi miten siellä oli taas lystiä.