Jos ei mittään, niin tokhan jottain

eli ei ole kovin kummoisia tuotoksia valmistunut viime aikoina. Suuritöinen (onhan se kun purkaa ja neuloo, purkaa ja neuloo) villatakki odottelee tuolla hihoja. Jossain vaiheessa epäilykset neuleen onnistumisesta olivat aika masentavat, mutta eiköhän siitä jotain syntyne.

Kuvassa olevat kappaleet on jo koottu liiviksi, joka siis odottelee niitä hihoja. No, toivottavasti minä tällä viikolla pääse niiden kimppuun. Tekisi niin mieli aloittaa kevätneule vähän vaaleimmista langoista, mutta tuo on saatava ensin valmiiksi. Voipi kyllä olla, että napinmetsästykseen menee taas oma aikansa eli Kuopion reissu edessä.

Tässä joutoajalla, siis sillä mikä on jäänyt kun en ole tarttunut härkää eli hihoja sarvista, olen neulonut yhet kärjestä aloitetut tiimalasikantapäiset sukat

kakkosen puikoilla Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle langalla neuloen. Tästä samaisesta langasta neuloin joku aika sitten sormikkaat, joita olen käyttänyt ahkerasti. Ja sen kyllä huomaa. Lanka nöyhtääntyy hupaisasti ja nyt näyttää siltä niinkuin sormikkaisiin olisi alkanut muodostua harmaata homekasvustoa. Kaikki jotka ovat olleet joskus mansikkapellolla töissä tai muuten vaan poimimassa tietävät miltä sellainen näyttää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan homehtuvatko nämä sukatkin. Vuoden päästä vois taas tehdä sellaisen ennen/jälkeen postauksen näistä sukkalangoista.

Ja toinen joutoaikatekele on tämä suojapussukka/palli, jonka virkkasin ontelokuteesta palapelimattopaloille, jotka ostin neuleiden pingotusalustaksi täältä. On muuten kätevät palat, testattu on.

Kannen kiinnityssysteemi on vielä mietinnässä. Jahka ehtisin sinne nappikauppaan, niin hommaisin 9 suurta nappia, joilla saisin tuon kannen pingotettua paikoilleen, siksi nuo renksulatkin on tuossa. Vaan jos se ei toimi, niin ehkä sitten vetoketju. Olipa aika fyysistä vääntämistä tuo virkkaaminen. Taitaa jäädä meikäläiseltä tekemättä se suuri, pyöreä virkattu matto, josta olen haaveillut.

Kesäpaikkasukat

Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi käännämme katseen kohti pohjoista. Entivanhaan saamelaisilla oli tapana asua kesät ja talvet eri paikoissa. Kun istuu meidän suvun Kesäpaikan rappusilla eteen avautuu kapeahko nuoramainen kaitale Inarinjärveä ja sen takana Mahlatti eli Inarin suurin saari. Maisema on piirtynyt varmaan yhden jos toisenkin sukulaisen sielunsyvyyksiin. Niin minunkin.

Viimeksi kun vietimme siellä kaunista kesäiltaa, maisema oli niin maalauksellinen että pakkohan se oli yrittää ikuistaa valokuvaan ja hyvin siinä onnistuttiinkin. Kuva on ollut meidän seinällä jo vuosia ja nyt kun serkkutyttö täytti pyöreitä, teetin myös hänelle samanlaisen. Ja me kun olemme tällaista kylmäkoipista sukua, mukaan piti neuloman myös villasukat. Mielessä pyöri hienot suunnitelmat just kuvan värisitä sukista vaan eipä tältä kylältä löytynyt ihan sitä mistä haaveilin, mutta jotain sentään.

Ja ihanhan tuossa ois melkein samat värit ja raidat niinku; Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas, Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas...

Sukat on ihan perussellaiset resorivarsilla, neulottu kakkosen puikoilla Austermann Stepistä ja Katia Laine Nylonista. No enpä hoksannu punnita, mutta jotain 50-60 grammaa meni näihin 37-38 kokosiin sukkiin. Ja sitten tapahtui vielä tallainen arkipäivän neuleihme; tuli ihan vahingossa symmetrinen raidoitus molempiin sukkiin.

En millään muotoa yrittänyt moista, mutta niin vain kävi. Melkein tekis mieli itsellekin neuloa samanmoiset, jotta näkis voiko ihme toistua ja muutenkin. Oishan se kiva haaveilla pohjosen reissusta Kesäpaikkasukissa, sillä edellisestä kerrasta on jo kovin pitkä aika. Kuinka ne vuodet niin joutuin menee..

Joko on yö puolessa, nälkä suolessa?

kysyy karhu Heikinpäivänä eli tänään Kesälahtelaisten mukaan. Ympäri maata on uskottu, että Heikki talven selän katkaisee ja sehän sopii. Joten tämä olis niinku Wiikon Wanha pitkästä aikaa ja kun kerta Heikistä on puhe, niin Heikistä tieten kuvakin.

Ensimmäinen kuva(t) on vuodelta 1986. Olemme tulleet muutama päivä sitten poikavauvan kans synnytyssairaalasta kotiin. Rupesin ottamaan kuvaa vauvasta ja isosisko toimi innokkaana assarina. Hän järjesteli viltille pikkuveljen viereen väriin sopivia pehmoleluja ja kun homma näytti hyvältä aloin näpsimään kuvia, mutta siskopa nosti viltin reunat ylös ja ikäänkuin paketoi pikkuveljen :)

Mitähän lie ollut mielessä. Ehkä hieman mustasukkaisuutta mutta ei kyllä kovin, sillä heistä tuli oikein sopuisia sisaruksia. Kuvassa näkyy uusi matto, jonka kudoin Heikkiä odottaessani. Asunto on vaihtunut nuista ajoista muutaman kerran, mutta kuten eilispäivänä otetusta kuvasta näkyy, matto on edelleen meidän lattialla.

Kuvista voisi päätellä, että värit on vaalenneet (harmaat ja haalenneet) mutta se on vain harhaa tai sanottasko kuvaajan taitamattomuutta. En siis saanut säädettyä kuvan värejä kohdilleen. Matto on kudottu mummovainaan ja äidin leikkaamista räsykuteista ja mahdollisesti myös omaleikkaamista. Minulta se homma ei kyllä käynyt niin näpsäkästi kuin tuolta tehokaksikolta.

Hyvää Heikinpäivää kaikille ja eritoten Heikeille, sille omalle varsinkin!

Myssykkä

Minulla on ongelma. Tykkään neulotuista pipoista, mutten millään meinaa löytää mieleistä mallia ja siksipä pipovarasto on hyvin pieni. No tässä muutama päivi sitten oli tilanne ettei puikoilla ollut mitään neuletta ja kun en vielä viitsi aloittaa villatakkia (tarttis tehrä ensin se kuuluisa mallitilkku) niin ajattelin pyöräyttää pipon vallankin kun löysin mielenkiintoisen mallin pukilta lahjaksi saamastani Ingalill Johansonin ja Ewa K. Andinssonin ihanaista Luonnonkauniit neuleet-kirjasta. Voi juku kun siinä on kauniita kuvia, tosin malleja katsellessa palelee, niin vähin vaattein on toiset laitettu pakkaseen.

Eihän mulla tietenkään ollut ohjeessa mainittua lankaa, muttei se ole ennekään minua hidastanut. Varastosta löytyi just talvitakin väristä Lanettia ja kun sitä neuloi kaksinkertaisena, sain suurinpiirtein samaa paksuusluokkaa olevaa lankaa. Ja kun ei löytynyt tarpeeksi lyhyitä viiden ja puolen pyöröpuikkoja, käytin neljäpuolosia. Ohjeessa käskettiin neuloa myssy nurinpäin eli nurjilla silmukoilla ja sen teikin ensimmäisiin laskoksiin asti, joka jälkeen käänsin työn ja jatkoin neulomista oikeilla silmukoilla, koska en nähnyt mitään estettä moiselle. Ja homma hoitui näinikkäästi paljon joutuisammin. En tehnyt laskoksia enkä kavennuksiakaan ihan ohjeen mukaan, vaan muokkasin mallia oman pään mukaan :) Myssymalli oli niin koukuttava että ahnehdin neulomisen kans niin että käpälissä tuntui.

Malli  Laskoskuvioinen myssy Ingalill Johansson (Luonnonkauniit neuleet kirjasta)
Lanka  Sandnes Garn Lanett kaksinkertaisena
Menekki  n. 84 g
Koko  isoon päähän
Puikot  4,5  mm pyörö- ja sukkapuikot

Olipa muuten mielenkiintoinen kuvauskeli tänään. Aamulla satoi melkein vettä ja puoliltapäivin kosteaa lunta. Mutta kun sisällä ei valo riitä, niin uloshan se oli mentävä. No nuista rannalla otetuista kuvista ei saa juuri selvää, kun lumi kerkis kuoruttaa kuvauskohteen. Niinpä piti yrittää saada kuva katoksen alla, mutta voi juku tätä valonpuutetta. No saa tuosta nyt jotenkin selville nuo myssyn laskokset.

Tuntuu ihan siltä että tästä voisi tulla mieleinen myssy. Se on sopivan löysä eikä siis paina otsatukkaa lyttyyn ja tuntuu muutenkin mukavalta. Jos tekisin toisen niin lisäisin lyhennettyjen kerrosten määrää kahdesta useampaan, jotta saisin myssyyn vähän sellaista kakskytluvun muotoa.

Lankaa jäi vain 50 g eikä siitä saa kummoista huivia, mutta pienen baktuksen kuiten ja sitäpä tässä lähdenkin neulomaan.

Kiitos edellisen postauksen kommenteista ja eikun hyvää vuoden jatkoa meille kaikille!

Vuoden saldo

Tein blogikierroksen ja ihastelin monien bloggaajien vuosikatsauksia. Itsestäni tuntui, etten ole saanut aikaan juuri mitään, mutta kollaasia kootessani huomasin, että onhan noita. Ja mitä jäi tekemättä, tehdään tänä tai ens vuonna. Jos luoja suo.

Hyvää neulerikasta uutta vuotta kaikille!

Joulua

Kas näin sisko ja sen veli valmistautuivat jouluun joskus 60-luvun lopulla. Elettiin aikaa ennen sähkökynttilöitä  (sähkö sentään oli keksitty :) ja niinpä kuusessa on oikeat kynttilät. Kuvan välityksellä toivotan teille kaikille oikein

Hyvää Joulua!

Sormikkaat

Hups, onpas vierähtynyt aikaa edellisestä postauksesta. Sehän ei toki tarkoita ettenkö olisi neulonut, olen kyllä, mutta perin verkkaisesti. Taitaa tulla kiire jos meinaan pukinkonttiin vielä jotain nitkuttaa.

Minulla on ollut ruskeiden sormikkaiden tarve jo pitemmän aikaa joten piti neuloa ruskeat sormikkaat. Nämä on tehty samoin kuin ne harmaat kämmekkäät tosin sormilla maustettuna. Ostin näitä varten lyhyet sormikaspuikot ajatellen, että homma luonnistuisi jotenkin joutuisammin,

mutta ei se ihan sitä tuntunut. Luulenpa, että 15 cm pitkät puikot toimisivat paremmin meikäläisellä, sillä nämä kymmensenttiset painoivat varsinkin vesemman käden kouraa.

No, pitänee kokeilla vielä toisenkin kerran josko homma alkaisi luistaa paremmin. Eikä meinannut valokuvauskaan onnistua tällä valon määrällä.

Malli  Ison Gnun pitsimalli omilla mausteilla istutettuna käsiin (55 silm.)
Lanka  Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle
Menekki  n. 45 g
Koko  aikuisen naisen kädet :)
Puikot  2  mm

Tuo resori, joka jatkuu pikkurilliin ja etusomeen tekee niistä hupaisalla tavalla pulskan näköisiä, mutta ei haitanne. Hyvin lämmittävät käsiä ja mätsäävät huiviin ja pipoon.

Saas nähdä kuinka tuo lanka kestää kulutusta. Vähän epäilyttää, sillä suunnilleen samanlaisella lankakoostumuksella eli Austermann Step Classiclla neulotut sormikkaat ovat nöyhtääntyneet kovasti kämmenen puolelta. No mikä on kämmenselän vastakohta? Onko se koura? Siis sieltä on nöyhtääntynyt.

Eksyin tässä yhtenä päivänä Mattin sivuille ja sieltä löytyi hauska lumihiutaleen ohje. Ja eikun kokeilemaan.

Tuli vähän erinäköinen kuin Mattilla, muttei sekään haittaa.