Vuodenvaihteessa

on tapana kerrata menneitä, mutta koska analysointi kehtuuttaa, annan kuvan puhua puolestaan. Kollaasissa kaikki menneen vuoden neulomukset:

Kovin oli sukkavaltaista. Ei valmistunut hailuotolainen viime vuonna, mutta jospa tänä vuonna kumminkin. Toiveissa/suunnitelmissa myös itselle villatakki Virosta ostetuista herkkulangoista sekä ohuenohut pitsihuivi ja toki paljon muutakin, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Huhhuijaa

olipas joulu! Tuli koettua tunteiden koko skaala ja nyt on hieman voipunut olo.

 Mutta kuusi oli kaunis, ruoka hyvää, vieraat odotettuja ja lautapeliseura mainiota.

Aloitin joululahjojen teon hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta yhdet sukat ja yhdet lapaset jäivät kesken. Niin ja yksi onneton koiruus. Mutta laitetaan tähän alkuun parit sukat.

Tico ticosta neulotut Lindsayt päätyivät kuopuksen pakettiin. Nämä, niinkuin ne edellisetkin samalla ohjeella neulotut sukat on hieman muokattu.

Näistä tuli niin kivat, että meinasin neuloa esikoisellekin samanlaiset. 

Mutta sitten yritin olla vähemmän tylsä tyyppi ja valitsin hänelle toisen eli Pomatomus-mallin. Yhdistelmä ohut lanka, ohuet puikot, tiukka käsiala ja kierretyt silmukat saivat aikaan sen, etteivät sukat valmistuneetkaan ajoissa. No ei hätää, laitoinpa niiden sijaan pakettiin Siiri-sukat. Ja vävypojalle neuloin harmaat Herrasmiehen sukat.

Tein myös kolmet tossut pukinkonttiin, mutta niistä en ottanut edes kuvia (kun tulivat niin tylsännäköiset). Tässä talossa on käynyt niin, että kaikki joutonöttöset on aikaa sitten neulottu tossuiksi ja niinpä on havaittavissa lievää materiaalin puutetta. No saahan sitä tietty kaupasta lankaa, mutta nytkin kävi niin, että ostin sitten mahdollisimman paksua lankaa ja ei sellaisesta tule niin kivaa jälkeä kuin useamman langan yhdistelmästä.

Ja sitten se onneton koira. Kirjastoon tuli jokunen aika sitten hauska neulekirja Muotovaliot, neulo oma koira (Sally Muir & Joanna Osborne). Ajattelin ilahduttaa kärsivällistä ja ihanaa ohjaajaani, joka sattumoisin on koiraihminen, neulomalla hänelle kannessa olevan suloisen länsiylämaan terrierin. 

Olisin kaivannut ohjeisiin hieman enemmän selkeyttä, sillä välillä niissä oli aikalailla tulkinnanvaraisuutta (tai sitten olen huono ohjeidenlukija, tunnustan). Mielestäni ompelin vatsakappaleenkin ihan ohjeiden mukaan, mutta koiran takapää ja rinnus näyttävät tosi kummallisilta, päästä puhumattakaan, joka on kuin eri kaliperiä. Koira näyttää länsiylämaan terrierin ja lassien yhdistelmältä :)

Otus oli niin koominen, etten ilennyt antaa sitä lahjaksi. Uutta en ehtisi neuloa, joten tein sitten hätäratkaisun; otin pään pois ja liimasin sen puukeppiin ja kas, siitähän tuli koirapäinen kukkakeppi. Sellofaaniin kääritystä lahjapakkauskuvasta ei aamuhämärissä tullut kovin kummoista.

Lahjan saajaa nauratti kovin (toivottavasti positiivisessa hengessä :). Minulle jäi siis päätön koira ja koska sillä ei tee mitään, päätin neuloa sille suuremman ja paremman pään.

No, tulihan se pää, mutta vieläkin liian pieni eli ei tule muotovaliota, ei tekemälläkään. Ajattelin, että tilanteen voisi vielä pelastaa neulahuovuttamalla villaa koiran ympärille, vaan eipähän tältä kylältä vaaleaa villaa löytynyt ja itsellänikin on vain harmaata ja värillistä. Niinpä tämä silmätön, nenätön hurttayksilö jää odottamaan uutta tulemistaan laatikon kätköihin.

Hyvää Joulua

Kotiliesi N:o 24, 1927

"Viime aikoina on erilaisten villalankatöitten valmistus kotitarpeiksi tullut yhä enemmän käytäntöön ja samalla virinnyt erityinen vanhojen mallien harrastus. Kansanomaisena mallina esitän erään lapasen mallin Leppävirran sydänmaalta.

Luulen jokaisen voivan mallia seuraten neuloa lapasen, sillä se on helppoa kuvan mukaan.

Tällaiset somat lapaset ehtii nytkin vielä ennen joulua valmistaa.

Nykyjäänhän urheillaan ja jokainen niitä tarvitsee.

On niistä sekin etu, että voimme käyttää lankojemme tähteitä lapasien neulomiseen. Varsinkin kotikehruisesta villasta tulee lämpimät ja kestävät. Olga Tepponen "

Muikistellen

Nyt on tämän tytön naama varmaan yhtä muikea kuin joskus 60-luvulla ja syystäkin.

Parin vuoden opiskelu ja näyttökoe onnellisesti ohi eli olen viittä (lue todistusta) vaille valmis kirjastovirkailija. Tässä juhlin itseäni kuunnellen cool jazzia ja juoden lasillisen viiniä. Yes!

Menköön tämäkin kuva Wiikon Wanhasta. Huomaa hieno Batman-merkki puserossani (onkohan mulla muuten herne nenässä?).

Sukkaputki

ei näytä loppuvan kutomallakaan. Villatakkilangat ja suunnitelmat kuiskivat houkuttelevasti, mutta en näytä saavan niistä otetta, sukkapuikoista vain. No, haitanneeko tuo jos lahjavakan sisältö onkin hieman yksipuolinen.

Hmm, taidankin laittaa tiedot vain sinne yhteen r-paikkaan, kun täällä voi käydä niitä lahjansaajia :)

Vaihteeksi Wiikon Wanha

Isänpäivän ja velipojan syntymäpäivän kunniaksi Wiikon Wanhana valokuva isästä ja pojasta. Kuva voi olla vuodelta 1958, mutta todennäköisemmin keväältä 1959.

Onnea ja halaus velipojalle Tampereelle ja isälle tuonpuoleiseen.