Julkineulontaa

Sattuipas hauskasti, että juuri tänään oli KIP-päivä. Laiskana en viitsinyt lähteä Veljmiehen kuppeelle vaan jäin omalle kylälle. Oli siihen toinenkin syy; täällä on meneillään kyläpäivät ja niihin liittyen Unnukan rannassa järjestetään Blues Picnic tapahtuma. Avot, siellähän sitä yleisöä löytyi ja siihen oli helppo sulautua, eli kaksi kärpästä jne. Taisin tosin olla ainut kilkuttelija:

Puikoilla kaunis pitsihuivi.

Olipa hauska koittaa neuloa musiikin tahtiin. No siihenhän letkeä blues sopii oikein hyvin :) Ja nyt lähdetään maalaismaisemaan juhlimaan synttärisankareita. Heipparalaa ja hauskaa lauantaiehtoota :)

Kaappien kätköistä

Kehuinko minä joskus, ettei minulta muka löydy keskeneräisiä töitä kaapeista? No neuleita ei kyllä löydykään, mutta onneksi sentään jotain. Meillä on paikallisten taiteenharrastajien (kuulostaapa hienolta) kesänäyttely ihan kohta ja sinne pitäis saada joitain töitä esille. Tässä on ollut sellaista haipakkaa viimeaikoina, ettei oikein mitään ole ehtinyt tekemään. Meinasi jo stressi iskeä kunnes keksin ruveta penkomaan kaappeja ja löytyihän sieltä jotain.

Tein näitä pellavakangastauluja jo kymmenen vuotta sitten, mutta niissä ei ollut sitä jotain, turhan ykstotisia. Keksin yhdistää niihin vanhoja valokuvia ja nyt niissä niiku olis muka jotain. Vähän kyllä mietityttää vieläkin.


Valokuvat voisivat toimia ihan itsestäänkin.

Varsinkin tämä ihanainen sisaruskuva:

Täytyy kyllä kiittää avokkia väritysavusta. Homma toimii hyvin, kun toinen tietää mitä haluaa ja toinen osaa toteuttaa sen (paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin toinen :) No, minä olin vuorostani taittelemassa hänen valokuvataulujen kulmia kehystysvaiheessa, niin.

Kukahan se oli kun yhdisti mustavalkokuvia ja punaista lankaa? En löytänyt netistä eli jos joku tietää niin kertoisiko. Eli ei tämä mikään uusi idea siis ole, mutta voi kun rupes syntymään vaikka mitä ideoita ja versioita. Esittelen myöhemmin pikkuryijyjä, jotka ovat marinoituneet kaapissa jo muutaman vuoden.

Hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonalkua kaikille :)

Suvi Suloinen

Lauantaina lauleltiin eli veisattiin suvivirttä ja kyllä se vain onkin ollut suvi suloinen. Tällaista lisää kiitos! Ja kiitos juhlakalulle, että annoit aiheen juhlintaan, kiitos vieraille, jotka teitte juhlan ja ErityisKiitos tehokaksikolle (äiti ja tätsy), joka loihti taas kerran sellaiset herkut, ettei paremmasta väliä!


Juhlabooli on niin hyvää ettei meinattu keritä kuvaa ottaa. Tässä viimeiset tipat:


Laitan tähän ohjeen itselleni ja jos joku muukin haluaa kokeilla:

1 osa kirkasta viinaa (meillä Saunalahden viinaa)
2 osaa Lime Wichyä
3 osaa Louhisaaren juomaa (ohjeita on monenlaisia, omani löysin täältä)
sekaan jääpaloja ja pinnalle limeviipaleita ja mustaherukan lehtiä

Juoma ei ole liian väkevää vaan oikein virkistävää ja juotavaa :)

Kerrankin löysin jotain aivan ihanaa kirppikseltä (Varkauden Fida), tällaisen vintagemekon, joka saikin toimittaa juhlakoltun virkaa eilen.

Mekossa on jotain 60-70-luvun henkeä. Lapussa lukee Finnish design by Muoti-Tuote, LEONA. Netistä löytyi vain vähän tietoa, tosin mekko.fin sivuilla oli maininta muttei yhtään kuvaa.


Jos jollakin on tietoa kyseisetä firmasta tai muistoja tällaisesta mekosta, niin kuulisin mielellään.

Lämmintä, aurinkoista viikonalkua kaikille :)

Kiirusta pitää

kaiken muun paitsi neuleiden suhteen. Ei paranis ollenkaan notkua täällä koneella eikä neuloskella, sillä hitaana ihmisenä pitää ruveta jo valmistautumaan ens lauantain juhlia varten. Silloin meillä nääs vietetään lakkiaisia.

Myös Wiikon Wanhat on lakitettu ja kukitettu. Näemme Rembrantin taidetta vuoden 1928 Suomen Kuvalehden vappunumeron kannessa (onpas kuvaajalla kunnioitusta herättävä nimi). Kuvan alareunassa pilkistää tuleva valkolakki kymmenen vuotta sitten otetussa kuvassa, josta muokattiin kutsukortti. Vanhasta menee tämäkin.


Veikko-enon vanhasta albumista löytyi viehättävä ylioppilaskuva. Kuka lieneekään tämä vakavakatseinen nuori neito?


Myös ammattiin valmistuminen on ollut juhlimisen ja kuvaamossa käynnin arvoinen asia. Nämäkin tuntemattomat neidot löytyivät samaisesta albumista:



Onnea valkolakeille ja valmistuville sekä heidän vanhemmilleen. Ja onnea kaikille muillekin! Museo-täti vaikenee toviksi :)

Muistopäivää

Velipojan villatakki on vetoketjua vaille valmis, eli kyllä täällä tullaan vielä neuleitakin näkemään. Mutta sitä odotellessa päivän teemaan sopiva Wiikon Wanha.

Tänään vietetään kaatuneiden muistopäivää. Sillä ei varmaan ole niin suurta merkitystä meille nuoremmille sukupolville kuin niille, jotka menettivät lähimpiään sodassa. Näistä meidän vanhoista tavaroista löytyi mm. kirjekuori, joka oli täynnä kaatuneiden kuolinilmoituksia.

Suomessa kuoli n.92 000 henkilöä sodassa ja kaikki he olivat yksilöitä, joita jäi joku kaipaamaan. Surullista. Jo aiemmin mainittu Veikko-isoeno kaatui meidän suvusta.


Hän ei ollut naimisissa, joten valtiovallan lohdutukset osoitettiin hänen siskolleen.

Kuinkahan monta henkilöä oli palkattu tekstaamaan noita kaatuneiden omaisille lähetettyjä kirjeitä, siis muutenhan tuo on painettu, mutta nimet on kauniisti käsin tekstattu. Ja on siinä ehkä Mannerheimilläkin muutama tunti päivässä vierähtänyt allekirjoituksia rustaten.

Veikko-enoa on kiittäminen mm. näistä täällä esitellyistä vanhoista valokuvista, joista suurin osa on hänen ottamiaan. Todennäköisesti hän myös kehitti kuvia, sillä tuolla laatikoissa ja kansioissa on pienen pieniä hupaisia kuvia.

Äitienpäivää

Tämäkin taitaa mennä Wiikon Wanhasta. Kesällä 1987 istahdimme siivouksen lomassa penkille ja siinähän meitä on naisia neljässä polvessa.


Kuvan välityksellä onnea omalle rakkaalle äidilleni ja kaikille muillekin äideille ja sen mielisille. Aili-mummoa toivotukset eivät enää tavoita, mutta ajatuksissamme hän on mukana.

Lähtään likat laiturille

Moni asia on muuttunut helpommaksi aikojen saatossa. Onneksi esim. pyykinpesu ei ole enää niin vaivalloista kuin ennenmuinoin. Tosin laulun sanoista voisi päätellä, että homma on ollut oikeinkin mukavaa. Tämän kertaiset Wiikon Wanhat ovat siis pyykkikuvia menneiltä vuosikymmeniltä.

Huu, on mahtanut näppejä paleltaa kevätpyykillä. Ylempi kuva on todennäköisesti 30-luvulta ja ainakin yksi pyykkäri on isotätini. Alemmista kuvista en ole aivan varma, ne saattavat olla 40- tai 50-luvulta.