Sininen villapaita

 Muutama vuosi sitten keksimme töissä (kirjastossa) laittaa asiakkaille lankakopan periaatteella tuo ja vie. Hyvin ovat langat liikkuneet ja muutaman kerran itsekin olen sieltä herkkuja löytänyt. Sellainen oli tämä vaaleansininen Dropsin Soft Tweed ja siitäpä sitten neulomaan.

Ensiksi neuloin lyhythihaisen, simppelin paidan, johon katsoin silmukkaluvut Meiju Knitsin Querencia-mallista. En tehnyt ohjeen mukaista kuviointia, vaan ripottelin sileälle pinnalle nurjia silmukoita. Turhaan, sillä eivät ne erottuneet neuleesta juuri yhtään. Lankaa jäi sen verran, että neuloin myös takin Käsityökekkereiden Voltti-neuleen ohjeella.

Neuleiden tuntu oli todella miellyttävä ja käytinkin niitä jonkin aikaa, varsinkin puseroa, mutta en ollut ihan tyytyväinen. Pusero oli hipun liian lyhyt ja takin kaulus ei istunut tai se nousi aivan liian ylös. Yllä olevasta kuvasta näkyy kauluksen liepeiden taitteet. Yritin sillä tavoin saada istuvuutta paremmaksi, vaan ei se oikein toiminut.

Mallin olkalinja oli kyllä kiva ja se istui oikein hyvin.

Pitkään punnitsin mitä tehdä. Tällaisenaan neuleista olisi tullut hyllyntäytettä, joten päätin purkaa neuletakin, jotta saisin pidennettyä puseron hihoja ja helmaa. Mietin sitäkin, että oisin purkanut puseron hihojen resorit, katkaissut takin hihat noin kainalon korkudelta ja silmikoinut ne puseron hihoihin kiinni. Mutta kun puseron hihojen neulepinnassa oli niitä nurjia silmukoita ja takin hihoissa ei, niin enpä sitten ryhtynyt moiseen. Ja toisaalta, tämä lanka oli joutuisaa neulottavaa, joten nyt on nurjia näkymättömiä silmukoita puseron pitkissä hihoissa.

Purin lankaa neueesta suoraan vyyhdinpuulle ja siitä sitten kerijällä pyöräytin kakut. Hmm, eipä tullut kokeiltua oisko keriminen onnistunut suoraan neuleesta. 

Kannatti väkertää, sillä paidasta tuli ehdottomasti yksi lempineuleista. Sekin on plussaa, että kerrankin tuli neule joka ei ole liian pieni.