maanantai 25. toukokuuta 2015

Vanhasta uutta

Vuosi sitten kesäkuussa postasin tuluskukkarotunikasta, jonka matka lopulliseen muotoon oli pitkä; tyhmätunika, liian tyköistuva pusero, vähän siedettävämpi tunika. Kertaakaan en ole käyttänyt kyseistä neuletta ja niinpä päätin muuttaa sen muotoa vielä kerran. Nyt siitä tuli taas pusero. Enään en kyllä tee sille mitään.

 Sen pituinen se.

Hyllyntäytteenä oli monta vuotta myös yksi hupsu, kertakaikkiaan minulle malliltaan sopimaton pusero, jonka olin joskus muka halvalla ostanut Gudrundilta. Oisinko kerran käyttäny sitä ja silloinkin tais olla neulekuvauksista kyse. Että joo. No eihän sitä hyvää kangasta voi hukkaan heittää ja niinpä pähkäilin ja pähkäilin, jotta mitenkä sitä oikein muokkaisi sopivammaksi. Pusero siitä oli tuloillaan pitkän aikaa, olin jo ratkonut hihat irti ja leikannut niistä puseron etu- ja takaosat. Alkuperäisen puseron etu- ja takakappaleista oli tarkoitus tulla uuden puseron helma eli lopputulos olisi kenties ollut vähän tunikan tyylinen. Ongelmana oli ettei kangasta riittänyt hihoihin enkä oikein löytänyt mistään siihen tarkoitukseen sopivaa kangasta. Kyllästyin katselemaan leikattuja kappaleita ompeluhuoneen sängyllä ja niinpä päätinkin tehdä kankaasta hameen ja sehän kävi ihmeen supsikkaasti.

Oikeastaan ei tarvinnut kuin ommella kiilat hameen yläosan molemmille reunoille siihen kohtaan mistä olin purkanut hihat. Kangasta oli niin nippanappa että taskujen sisävara vai mikä se nyt on piti leikata toisesta kankaasta ja sopivasti oli hollilla vanhan hyvin palvelleen kesämekon rippeet, ne mitkä jäivät siitä onnettomasta pyöröpuikkojen säilytysviritelmästä. Vyötärönauhan kans sai pähkäillä tovin kunnes muistin, että mullahan on yks kirpparilta ostettu hassuhame, jota ei ole tullut käytettyä. Purin siitä vyötärönauhan ja ompelin sen sellaisenaan tuohon uuteen viritelmään. Tuo kankaiden kirjavuus ja yhteensopivuus hieman mietitytti mutta päätin olla rohkea ja aika hauskastihan ne rimmaa tai epärimmaa :). Tuo vyötärönauhahan muistuttaa vähän sitä minun lapinvyötä. Helmalle ei tarvinnut tehdä mitään kun siinä on alkuperäinen tiheällä tikillä tehty huolittelu. Kevyt, ilmava hame siitä tuli ja mikä parasta, vyötärönauhalla voi säätää leveyttä kun siinä on sellainen kietaisusysteemi.

6 kommenttia:

  1. Oon kyllä monta kertaa blogiasi lukiessa ihmetellyt sun hermoja ja sitkeyttä. Miten jaksatkin neuloa ja purkaa ja tehdä uudelleen kunnes lopputulos on hyvä. Tulee ainakin halvaksi sinun käsityöharrastus kun neulot langat niin moneen kertaan! :)
    Pusero ja hame näyttävät hyviltä ja istuvilta, jospa niiden lopullinen kohtalo olisi nyt tässä. Ja terveisiä sinne mökkipaikkakunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko mulla muka lehmän hermot, kenties :). Tämä kyseinen tunikapuserotekele oli kyllä omaa luokkaansa säätämisen suhteen, mutta onneksi lanka ei ollut moksiskaan moisesta vuovaamisesta.

      En minä pihiyttäni noita neuleita pura, mutta kyllä harmittaa jos on nähnyt neulomisen vaivan eikä sitten käytäkkään vaatetta ja jos on vielä kunnon langasta neulonut niin mielummin sille antaa uuden mahdollisuuden. Toisaalta, kannattais ehkä tarkemmin harkita mitä neuloo :)

      Poista
  2. Onpas onnistunut hametuunaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos. Tulis nyt vaan se kesä niin pääsis hamestelemaan :)

      Poista
  3. Ihan mahtavaa kierrätystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihan positiivisesti olen itsekin yllättynyt, erityisesti siitä etten luovuttanut :)

      Poista