Tuumasta toimeen

eli kuten edellisessä postauksessa ounastelin, purin kietsun helmaosan ja vöiden leveydestä yli puolet pois ja sitten neuloin helmaosan uudelleen. Kuvauksen kannalta tällä kertaa oli valoa paljon enemmän kuin viimeksi (ihana tämä kevään valo) mutta värinmääritys oli edelleen hankalaa. Luonnossa kietsu ja huivi ovat paremman väriset kuin kuvissa.


Ja kun aivottomalle neuleelle oli tilaus, kutaisin samasta langasta Baktuksen.


No, on se näin huomattavasti parempi. Kietsu valmistui jo viikko sitten mutten ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. En oikein tiedä olenko sittenkään tyytyväinen. Vatsan seutu pyöristyy oikein mukavasti jos liiviä käyttää housujen kanssa. Housun nappi, pusero ja kaksi kerrosta neuleen etuosaa vyöllä yläpuolelta kiristettynä saa aikaan koomisen efektin. Mahan koolla ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän asian kanssa :). Ehkä tämä toimisi mekon kanssa parhaiten. Nähtäväksi jää tuleeko tästä käyttöneule.

Ja tähän lopuksi vielä kaunis Konevitsan jumalanäiti ikoni, jonka sain lahjaksi työkaveriltani. Hän on maalannut sen itse.


Sain itse valita mieleiseni hänen kokoelmistaan ja tämä tuli valittua kun aihe oli niin kaunis ja värimaailma sointui meidän kammarin piironkiin.

Wanhalle uutta

Hehheh, oli ihan pakko laittaa moinen otsikko. Jäljenpänä selitys.

Pahoittelen heti alkuun kuvien laatua. Ne on otettu kiireessä ja vähässä valossa eli luvassa daideellisia otoksia. Uusia ei ehdi ottamaan vähään aikaan eli tyytyminen tähän.

Töissä olen huomannut, että melkeinpä käyttökelpoisin villavaate on joku kevyt liivi. Se ei ole liian kuuma ja lämmittää kuitenkin sopivasti. Pari minulla jo onkin mutta eipä yhtään kietaisuliiviä. No eikun tekemään vallankin kun tuli ostettua sopivan ohutta lankaa. Ja kun viidestoista päivä alkoi lähestyä niin ajattelin, että liivihän voisi sopia myös juhla-asusteeksi (sikälimikäli valmistuisi ajoissa), vallankin kun langan ja koltun väri sattumalta rimmasi niin hyvin.


Koska olin neulonut samaisesta langasta ennenkin, uskalsin ryhtyä toimeen ilman senkummempia laskelmia, periaatteella koko homma hatusta ja mututuntumalla. Vanhassa mustassa neuletakissa on kiva, pelkistetty pintaneule joka toimii molemmin puolin ja ajattelin tehdä tähän samoin. No mallineuleenkin kaivelin hatusta ja jossain vaiheessa huomasin ettei se mennytkään ihan samoin. No ei väliä, toimii näinkin.

Aloitin olkapäiltä, koska siten oli helpompi sovittaa neuletta sen edetessä. Kauluksen uurteet ja kädentiet onnistuivat hyvin, takana olevat kiilat myös, mutta


kietaisuvyöt ovat ehkä turhan leveät. Mietinkin tässä, josko purkaisin ja tekisin ne uudestaan. Se kylläkin edellyttää, että puran koko helmaosan sillä vyöt on neulottu työhön lisäämällä silmukoita. Neuleessa ei ole siis yhtään saumaa. Ja en ole aivan varma onko tämä nurjapuoli sittenkään kivan näköinen.

Malli omasta päästä
Lanka Novita Florica
Menekki 200 g
Koko sopiva
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Virkkukoukku 3 mm

Liivi kyllä valmistui ajoissa, mutta kävi sitten niin, etten kuitenkaan laittanut tätä, enkä liion samanväristä kolttuakaan synttäreilleni, joita vietettiin viime lauantaina. Aiemmin mainittu vanha musta villatakki sai luvan lämmittää hartioita ja tunnelman lämpimyydestä vastasi satapäinen ystäväjoukko. Kiitos heille kaikille. Voi että oli lystiä, vieläkin hymyilyttää :)

Satuin vielä saamaan lahjaksi ystäväni tyttären tekemän huovutetun kaulanauhan ja sehän sopi tällaiselle villanystävälle kuin nenä päähän ja sai luvan heilui kaulalla koko illan. Ja kyllä se heiluikin. Kiitos Idalle :)

JK. Unohdin mainita, että sain toisenkin käsitöihin liittyvän lahjan. Tuossa alimmassa kuvassa olevat henkilöt plus herra R. (kiitos vielä kerran :) olivat porukalla kehränneet kultalangasta minulle tuollaisen kultalevyn ja niinkuin suuressa maailmassa tapana on, minäkin ripustin sen vessan seinälle :)

Wanhasta uutta

Niinkuin vuodenvaihteessa tapana on, täälläkin muistellaan hiukan menneitä. Tällä kertaa ei tehdä kaikenkattavaa katsausta koko viime vuoteen (se ehkä joskus myöhemmin) vaan keskitytään vuoden viimeiseksi valmistuneeseen neuleeseen.

Minulle tuli aikanaan Kotiteollisuus lehti (nykyään Taito). Noihin samoihin aikoihin meillä oli lampaita ja pääsin silloin tällöin toivioretkille eli vaihtamaan villoja langoiksi Hiirolaan Pirtin kehräämölle. Näiltä reissuilta mukaan tarttui mm. ihanaista silkkivillalankaa ja langalle sopiva malli löytyi Kotiteollisuuslehdestä vuodelta 1990 (nro 6):


eli huppuhuivi. Ohjeissa sanotaan ihanan suurpiirteisesti että langan ja värin voi valita mieleiseksi monien mahdollisuuksien joukosta. Neulo valitsemastasi langasta mallitilkku, josta voit laskea silmukka- ja kerrosmäärät. No niinhän minä tein ja tuloksena oli huppuhuivi, joka oli kyllä lämmin ja suojasi varsinkin korvia.


Ikävä kyllä se sai tällaisen pallopään näyttämään vieläkin isommalta, ihan melkein kuin Big Giant Head.


Koska huppuhuivia tuli käytettyä tosi harvoin, päätin purkaa sen ja neuloa jotain uutta, varsinkin kuin lanka oli säilynyt niin siistinä. Aikani pähkäiltyä päädyin Haapsalu sall kirjasta löytyneeseen Varisejalakiri malliin ja ajattelin tehdä huivista niin pitkän kuin lankaa riittäisi ja tähän se riitti:


kuvat otettu samassa kohtaa takapihalla kuin nuo edelliset, jotka otettiin vuosi sitten. Myö laiskurit ei jaksettu kauemmas vääntäytyä.


Malli Varisejalakiri Haapsalu Sall kirjasta (Siiri Reimann, Aime Edasi)
Lanka Pirtinkehräämön silkkivilla
Koko n. 47 cm x 1,60 cm
Puikot 5 mm pyöröpuikot

Huivia oli mukavan joutuisa neuloa ja pitsikuvion oppi nopeasti ulkoa.


Tämä valmistui jo joulun välipäivinä, mutta vasta nyt ehdittiin kuvaamaan. Valokuvaaja, valokuvattava ja valo satuivat tänään olemaan yhtäaikaa samassa paikassa.

Luulenpa että tätä tulee käytettyä paljon enemmän kuin tuota edellistä versiota. Tämä lämmittää oikein ihanasti hartioita ja on muutenkin mieleinen eli kannatti muokata. Hm, tuolla komerossa luuraa muuten yksi toinenkin silkkivillaneule, joka vaatisi käsittelyä.

Ja lopuksi toivottelen teille rakkaat ystävät oikein onnellista, neulerikasta uutta vuotta :)