Mökillä muinoin

Tänä kesänä ei ole puikot paljon heiluneet. No, jotain tuolla on tuloillaan mutta ylen hitaasti eli ehkä täällä vielä joskus nähdään neuleitakin. Siihen asti mennään näillä Wiikon Wanhoilla. Tämän kertainen kuva on otettu meidän mökillä kainuussa 60-luvun puolivälissä. Kuvassa äiti, kummitäti, allekirjoittanut ja kummisetä.

Kummitätini oli armoitettu käsityöihminen. Muistan ihailleeni ja ihmetelleeni pienenä kuinka hän jaksoi neuloa ohuenohuesta langasta itselleen mekkoja, hameita ja puseroita. Pitääpäs näyttääkin joskus ihanat nukenlakanat, jotka olen joskus saanut häneltä synttärilahjaksi. Kummisetä oli menettänyt sodassa oikean käden kaikki muut sormet paitsi peukalon ja etusormen. Vaikka me asuttiin ihan naapureina, me sanottiin aina kohdatessa käsipäivää kun se tuntui niin hassulta.

Äiti ja varsinkin isä sairastelivat aika paljon kun olin lapsi. Se lienee aiheuttanut hieman epävarmuutta elämään. Muistan kun kerran kysyin äidiltä minne me veljen kanssa joudutaan jos he kuolevat. Äiti sanoi että meillä on hyvät kummit, kyllä he meistä huolehtisivat. Ajatus tuntui ihan hyvältä ja muistan jopa kuvitelleeni millaista se elämä voisi silloin olla. Kuvan kummit ovat jo edesmennet mutta Rovaniemellä on kummitäti eli sinne lämpimät terveiset ja kiitos mahtavista kirjoista :)