Ja ihme kyllä oman kylän kaupasta löytyi oikean väristä satiininauhaakin.Sovitin Aino-paitaa Raijan aitassa käydessämme ja ihastuin kovin, niin malliin kuin kankaaseenkin. Kaavat löysin tähän kansanomaiseen puseroon kirjasta Helppoja kaavoja aikuisille, Leila Albala, 1985. Pöhkö lisäsin vähän leveyttä etu- ja takaosiin. Ei olis tarvinnut,
sillä nyt pusero on hiukan väljä
mutta aivan ihanan tuntuinen päällä, semmoinen lutunen. No onneksi on näinpäin, sillä kyllähän suuresta saa aina pienemmän.Puserosta tulee mieleen vanhat suomalaiset elokuvat heinälatoineen, rantakoivuineen ja ukkosineen (ja ah, Taunoineen). Ja vaikka me asutaan ihan maaseudun lähellä, ei täältä meinaa löytää heinäpeltoa seipäineen. Sellainen ois ollu niin oiva kuvauspaikka. Tosin taisipa muutama heinäseiväs vilahtaa Paukarlahdessa viitostien varrella, mutta kun ei viitsitty sinne asti lähteä, tyydyttiin lähi koivikkoon ja muutamaan rantakoivuun.
No siinäpä sitä maalaisromantiikkaa sitten :)Nytkin piti ommella koevedos ennen varsinaista puseroa. Vanha ohueksi kulunut pussilakana kehiin ja eikun leikkaamaan. Ja kävikin niin, että tuli ihan tuplana kaikki osaset. No eipä hätää, nyt on sitten kaksin kappalein vaikkapa pyjaman yläosia.
Olen jo aiemmin ommellut yöhousuja vanhoista valkoisista lakanoista eli tuossapa niille parit.Aurinkoista, heinän tuoksuista viikonloppua kaikille :)
Kaunis pusero
VastaaPoistaOi, aivan ihana :)
VastaaPoistaEi taida heinäseipäitä enää näkyä juuri missään. On ollut jo vuosia orpo-olo, kun heinäseipäät ovat kesäisin puuttuneet peltomaisemista. Surullista.
Tuollainen kelpaisi minullekin, pellava on kesähelteillä mainio kuitu. Tosin niitä helteitä vielä kaivattaisiin, toivottavasti vielä tänä kesänä tulee vielä oikein kunnon lämmin jakso.
VastaaPoistaIhanaa maalaisromantiikkaa, paita on tosi viehättävä! Vain Tauno puuttuu...
VastaaPoistaMari: Kiitos :)
VastaaPoistaTess: Niin, kyllä ne heinät seipäineen olivat paljon kauniimpia katsella kuin nämä isot valkoiset muovipallot. Mutta jos oisin maanviljelijä niin ehkä se tehokkuus ajais estetiikan edelle. Harmi silti.
Päivi: Toivotaan että helteitä piisaa vielä pitkäksi aikaa. Täällä on muuten ihan lämmintä parhaillaan.
Ei ihme, että pellavavaiset vaatteet ovat olleet myös heinämiesten ja naisten suosiossa.
Eila: No niin puuttuu, harmi :)
Pitääpä yrittää etsiä tuo kirja käsiin, sillä tuo pusero on ihan tasan tarkkaan minun tyyliseni! Ja vielä vilpoisen valkoisena, ihana!
VastaaPoistaVoi miten sieviä paitoja!!! Kuvat ovat ihanan kesäiset.
VastaaPoistaRomanttinen, ihana, harsomainen pellavapaita, oi, kaunis Suomen kesä!
VastaaPoistaSari
Kaunis on paitasi! Ja varmaan mukavan vilpoisa hellepäivinä. Ja nuo koekappaleet tosi mukavia yöasussa! Kuvat taas taattua annikaislaatua eli hyviä, vaikka heinäseipäät ja tauno puuttuvatkin. ;D
VastaaPoistaVillasukka: Kirjastosta minäkin tuon kirjan löysin, tosin siinä on kaavat sellaisina pienempinä ruutupiirroksina, mutta ihan hyvä niin.
VastaaPoistaKL: Kiitos :) On se kiva kun kesä ja valoa.
Sari: Tämä on aivan ihana ihoa vasten, aivan kuin ei olisi mitään päällä. Ja kesä on kyllä parhaimmillaan. Vaikka on ilta niin silti on lämmintä ja valoisaa.
Matleena: Ei harmita yhtään, että vahingossa tuli kaksin kappalein koepaitoja. Nekin on ihan silkkisen tuntuisia kun puuvilla on pehmentynyt vuosien varrella, tosin eivät varmaan ole kovin pitkäikäisiä.
VastaaPoistaAnnikaislaatua :)Kiitos :)
Kaunis pusero.
VastaaPoistaOlet ahkeroinut paljon muutakin kaunista.
Tosi romanttinen. Pitsi ja satiininauha ovat aivan täydellisiä!
VastaaPoistaOo, tuo on minunkin mieleeni.
VastaaPoistaOn totta, että heinäseipäitä ei varsinaisessa käytössään paljoa enää näe. Mutta kun nyt kaivelen muistilokeroita, niin tuli mieleen, että ei siitä ole kuin pari vuotta aikaa, kun viimeksi olen itse ollut mättämässä heinää seipäälle.
Kaunis onpaita ja pitskikon kuin nenä päähän. Tuo Raijan Aitta on myös minun matkankohteena, saas nähdä mitä mukaan tarttuu!
VastaaPoistaTeSa: Kiitos. Nyt on ollut sopivassa suhteessa aikaa ja innostusta :)
VastaaPoistaLime: Kiitos. No joo, sellainen maalaisromanttinen :)
Anne K-R: Ja jokunen vuosi sitten minunkin lapset olivat keräämässä heinäpaaleja, niitä jotka edelsivät näitä suuria valkoisia palloja. Minäkin olin lapsena heinätöissä mutta vain hyppimässä kuorman päällä ja heinäladossa ja sitten kuumeessa :)
Soile: Oli kyllä mäihä että satuin löytämään tuota pellavalankaa.
Siellä Raijan aitassa oli kankaita myynnissä, paitsi ei juuri tätä puserokangasta, mutta kun kysyin, niin myyjä haki sitä jostain. Tähän puseroon meni 1,10 m.
Voi että miten ihana paita!
VastaaPoistaVoi, kuinka kaunis paita ja varmasti mieleinen päällä.
VastaaPoistaKivat pyjamatkin! :-D
Kaunis pusero ja varmaan aivan ihanan pehmoiset pyjaman paidat! Itse en meinaa millään raaskia luopua vanhoista puuvillaisista pussilakanoista, vaikka ovat melkein puhki kuluneet. Ne on niin pehmeät myös petivaatteina, melkein kuin satiinia.
VastaaPoistaHilja: On se, kiitos vaan :)
VastaaPoistaMarleena: Pusero on ollut koko viikonlopun päällä ja pyjamatkin ovat jo käytössä ja hyviksi havaittu :)
Helena: Sama vika täällä. Jännä miten jotku 70-luvun lakanat ovat niin kestäviä, että vieläkin äidillä on muutama käytössä. Nämä nykyiset finlaysonit kestävät keskimäärin 10 vuotta. Mutta kai sitä rahalla sais kestävämpää laatua.
Ihana paitanen pitseineen ja nauhoineen!
VastaaPoistaVilma: On se, holeton ja mukava kesävaate :)
VastaaPoistaIhana paita, näyttääkin siltä, että se on todella mukava päällä. Minuunkin on pellavahulluus iskenyt, ehtisi vain toteuttaakin jotain.
VastaaPoistaArpaonni suosi sinua blogissani, laitan spostia osoitetta varten.
on hyvää vahti kuva
VastaaPoista