Suvi Suloinen

Lauantaina lauleltiin eli veisattiin suvivirttä ja kyllä se vain onkin ollut suvi suloinen. Tällaista lisää kiitos! Ja kiitos juhlakalulle, että annoit aiheen juhlintaan, kiitos vieraille, jotka teitte juhlan ja ErityisKiitos tehokaksikolle (äiti ja tätsy), joka loihti taas kerran sellaiset herkut, ettei paremmasta väliä!


Juhlabooli on niin hyvää ettei meinattu keritä kuvaa ottaa. Tässä viimeiset tipat:


Laitan tähän ohjeen itselleni ja jos joku muukin haluaa kokeilla:

1 osa kirkasta viinaa (meillä Saunalahden viinaa)
2 osaa Lime Wichyä
3 osaa Louhisaaren juomaa (ohjeita on monenlaisia, omani löysin täältä)
sekaan jääpaloja ja pinnalle limeviipaleita ja mustaherukan lehtiä

Juoma ei ole liian väkevää vaan oikein virkistävää ja juotavaa :)

Kerrankin löysin jotain aivan ihanaa kirppikseltä (Varkauden Fida), tällaisen vintagemekon, joka saikin toimittaa juhlakoltun virkaa eilen.

Mekossa on jotain 60-70-luvun henkeä. Lapussa lukee Finnish design by Muoti-Tuote, LEONA. Netistä löytyi vain vähän tietoa, tosin mekko.fin sivuilla oli maininta muttei yhtään kuvaa.


Jos jollakin on tietoa kyseisetä firmasta tai muistoja tällaisesta mekosta, niin kuulisin mielellään.

Lämmintä, aurinkoista viikonalkua kaikille :)

Kiirusta pitää

kaiken muun paitsi neuleiden suhteen. Ei paranis ollenkaan notkua täällä koneella eikä neuloskella, sillä hitaana ihmisenä pitää ruveta jo valmistautumaan ens lauantain juhlia varten. Silloin meillä nääs vietetään lakkiaisia.

Myös Wiikon Wanhat on lakitettu ja kukitettu. Näemme Rembrantin taidetta vuoden 1928 Suomen Kuvalehden vappunumeron kannessa (onpas kuvaajalla kunnioitusta herättävä nimi). Kuvan alareunassa pilkistää tuleva valkolakki kymmenen vuotta sitten otetussa kuvassa, josta muokattiin kutsukortti. Vanhasta menee tämäkin.


Veikko-enon vanhasta albumista löytyi viehättävä ylioppilaskuva. Kuka lieneekään tämä vakavakatseinen nuori neito?


Myös ammattiin valmistuminen on ollut juhlimisen ja kuvaamossa käynnin arvoinen asia. Nämäkin tuntemattomat neidot löytyivät samaisesta albumista:



Onnea valkolakeille ja valmistuville sekä heidän vanhemmilleen. Ja onnea kaikille muillekin! Museo-täti vaikenee toviksi :)

Muistopäivää

Velipojan villatakki on vetoketjua vaille valmis, eli kyllä täällä tullaan vielä neuleitakin näkemään. Mutta sitä odotellessa päivän teemaan sopiva Wiikon Wanha.

Tänään vietetään kaatuneiden muistopäivää. Sillä ei varmaan ole niin suurta merkitystä meille nuoremmille sukupolville kuin niille, jotka menettivät lähimpiään sodassa. Näistä meidän vanhoista tavaroista löytyi mm. kirjekuori, joka oli täynnä kaatuneiden kuolinilmoituksia.

Suomessa kuoli n.92 000 henkilöä sodassa ja kaikki he olivat yksilöitä, joita jäi joku kaipaamaan. Surullista. Jo aiemmin mainittu Veikko-isoeno kaatui meidän suvusta.


Hän ei ollut naimisissa, joten valtiovallan lohdutukset osoitettiin hänen siskolleen.

Kuinkahan monta henkilöä oli palkattu tekstaamaan noita kaatuneiden omaisille lähetettyjä kirjeitä, siis muutenhan tuo on painettu, mutta nimet on kauniisti käsin tekstattu. Ja on siinä ehkä Mannerheimilläkin muutama tunti päivässä vierähtänyt allekirjoituksia rustaten.

Veikko-enoa on kiittäminen mm. näistä täällä esitellyistä vanhoista valokuvista, joista suurin osa on hänen ottamiaan. Todennäköisesti hän myös kehitti kuvia, sillä tuolla laatikoissa ja kansioissa on pienen pieniä hupaisia kuvia.

Äitienpäivää

Tämäkin taitaa mennä Wiikon Wanhasta. Kesällä 1987 istahdimme siivouksen lomassa penkille ja siinähän meitä on naisia neljässä polvessa.


Kuvan välityksellä onnea omalle rakkaalle äidilleni ja kaikille muillekin äideille ja sen mielisille. Aili-mummoa toivotukset eivät enää tavoita, mutta ajatuksissamme hän on mukana.

Lähtään likat laiturille

Moni asia on muuttunut helpommaksi aikojen saatossa. Onneksi esim. pyykinpesu ei ole enää niin vaivalloista kuin ennenmuinoin. Tosin laulun sanoista voisi päätellä, että homma on ollut oikeinkin mukavaa. Tämän kertaiset Wiikon Wanhat ovat siis pyykkikuvia menneiltä vuosikymmeniltä.

Huu, on mahtanut näppejä paleltaa kevätpyykillä. Ylempi kuva on todennäköisesti 30-luvulta ja ainakin yksi pyykkäri on isotätini. Alemmista kuvista en ole aivan varma, ne saattavat olla 40- tai 50-luvulta.

Takki-pusero-takki

Pari vuotta sitten neuloin takin, josta tulikin pusero. Olenkohan minä pulskistunut vai pusero kutistunut (veikkaisin vahvasti jälkimmästä :) kun se tuntui niin kittanalta eilissä päivänä. No minäpä päätin palata alkuperäissuunnitelmaan, sauma auki keskeltä ja muutama kerros virkkausta reunaan ja takkihan siitä tuli, kas näin tadaa:

ja sama takaa:

ja vielä istualtaan:

Voipi olla, että napit menee jossain vaiheessa vaihtoon, mutta puseroa tästä ei enää tule, senverran hyvin toimii takkina. Olen tyytyväinen :)

Ja olipas ihanan aurinkoinen viikonloppu. Tällaista lisää kiitos!