Uuttavuotta

Museotäti täällä esittelee taas kuvia eli vuoden viimeinen Wiikon Wanha, ollos hyvä:

Hyvää vuodenvaihdetta rakkaat lukijat ja kiitos menneestä vuodesta. Ilman teitä tämä bloggaus olisi yksinäistä puuhaa :)

Neuleita pukinkontista

Kiitos mieltä lämmittäneistä joulutervehdyksistä. Täällä olikin oikein mukava joulu; kiireetöntä yhdessäoloa, pelailua, hyvää ruokaa ja juomaa, suklaatia, laiskottelua, lueskelua jne.

En ehtinyt neuloa kovin kummoisia lahjaneuleita, mutta jotain kummiskin. Tyttärille villasukat:


Malli Pitsisukka Iso Gnun ohjeella
Lanka Nalle, menekki n. 70 g
Koko n. 36
Puikot 2,5 mm


Malli Riikinkukko-sukat
Lanka Nalle, menekki n. 70 g
Koko n. 36
Puikot 2,5 mm

Sain näiden valkoisten sukkien ohjeen Arja H:lta. Hänen äitinsä Aune oli oppinut kyseisen mallin opettajaltaan Elnalta 50-luvulla Varkaudessa ja Riikinkukko-sukkia on tehty siitä lähtien heidän suvussaan. Kiitos Arjalle mallista. Se poikkeaa Iso Gnun ohjeesta vain siten, että tässä jälkimmäisessä mallikerroksia on neljä viiden sijaan ja ensimmäinen mallirivi on erillainen. Kivan näköisiä molemmat ja taisivat olla mieleisiä tytöille.

Avokin tytär sai toivomansa pitsihuivin:


Malli Holvit-huivi by Pia Tuononen
Lanka Florica, menekki n. 130 g
Koko lev n. 190 cm, kärjen korkeus n. 80 cm
Puikot 4,5 mm

Huivista tuli aika iso mutta ei kuulemma haittaa. Kiva malli eli kiitos ohjeesta Pia.

Pojan toive oli kynsikkäät ja tällaiset löytyivät pukinkontista:


Malli oma
Lanka Nalle, menekki n. 60 g
Koko norm (56 s)
Puikot 2,5 mm

Olipa haasteellista kuvata mustaa neuletta pimeänä päivänä. Kynsikäs ei siis ole ruumiin kädessä vaikka siltä näyttääkin (piti vaalentaa kuvaa rutkasti että sai tuon kuvion näkyviin).

Myös äidin ystävä sai kynsikkäät. Ajattelin, että kala- ja metsämiehellä voisi olla käyttöä tällaisille. Toivottavasti.


Malli oma
Lanka Seiskaveikka, menekki n. 60 g
Koko norm (48 s)
Puikot 3 mm

Jospa sitä ensi vuonna osaisi aloittaa lahjojen neulomisen tarpeeksi ajoissa, että ennättäis kaiken aikomansa. Nyt loppui aika kesken mutta siitä huolimatta oli stressitön ja mukava joulu.

Nyt ei ole kuin yksi pieni neulomus aluillaan. Olen oikein herkutellut ajatuksella seuraavasta neuleesta, joka voisi olla vähän isompikin juttu kaikkien näiden pikkupiiperrysten jälkeen. Laatikossa on tummansinistä ohutta lankaa villatakin verran mutta kaipaan iloisempia värejä, punaista tekis mieli.

Joulua

Tämä blogi alkaa muistuttaa museota, kun viikottain esitellään vain vanhoja valokuvia. Niin tänäänkin, vuoden pimeimpänä päivänä eli Wiikon Wanha, ollos hyvä:


Kolmen tyylikkään hiihtäjätyttösen kera toivottelen lukijoilleni

Hyvää Joulua

Iltalypsyllä

Koska ei ole esitellä neuleita (tai ois, mutta niistä myöhemmin), katsellaan taas vanhoja kuvia, eli Wiikon Wanha olkaa hyvä.


Edellisen postauksen sisarukset Saimi ja Hilja ovat tässä iltalypsyllä kesällä 1943. On näköjään pitänyt laittaa lehmisavut itikoitten häätämiseksi. Taitavat muuten olla suomenkarjaa nuo luisevat lehmät. Mukava, että tällaisia arkisia työkuviakin on otettu eikä pelkästään juhlapukuposeerauksia.

Kuva on otettu sen talon pihapiirissä, jossa asuimme silloin joskus. Ilahduin kovasti, kun löysin siitä tutun kiven, meidän sammakkokiven(se oli sen mallinen) ja pystyin valon suunnasta päättelemään, että meneillään on iltalypsy. Kiven päällä oli kiva istuskella ja leikkiä. Kiven kupeessa kasvoi metsämansikoita ja niittykukkia ja sen juurelle oli haudattu pikkulintuja ja hiiriä. Ai niin, ja kuvassa taitaa olla sama soma lypsyjakkara, joka on minulla nykyään jalkapallina.


Tässä sammakkokivellä istuu kaksi muksuani ja vierellä ovat lapin mummo ja serkku. Vanha kuvahan se on tämäkin, oisko vuodelta 1988 tai 89. Niin se aika kuluu.

Kohta lähdemme neuleporukalla laulamaan kauneimpia joululauluja meidän kirkkoon. Tulkaa mukaan.

Kansallispukuisia neitoja

Juhlapäivän kunniaksi Wiikon Wanha on kuva itsenäisyytemme alkuajoilta.

Sisarukset Hilja Alina ja Saimi Erika (mummoni) ovat pukeutuneet Orimattilan kansallispukuun. Kuvan ja päivän äänimaailmaksi sopii Maria Kalaniemen kaunis musiikki.

Orimattilan puku oli hyvin suosittu noihin aikoihin eli 1920-luvun molemmin puolin, tosin virallisesti puku on koottu vasta 1930-luvulla, kerrottiin Kansallispukuja Suomesta kirjassa. En muista nähneeni kyseistä pukua nuorempana jolloin harrastin vähän runonlausuntaa ja kansantantsuja (äidin lievästä painostuksesta, tosin) ja näin enemmänkin kansallispukuisia ihmisiä. Siihen aikaan eli 60-70-luvuilla ainakin nuorten tyttöjen suosikki oli Munsalan puku. Koska en halunnut olla samanlainen kuin muut, minulle ostettiin Keski-Suomen puku, tosin aika suosittu sekin. Hupsista, kaapissanihan on kolme kansallispukua, tuo pieni edellämainittu, äidiltä saatu Perä-pohjolan puku ja tädiltä saatu Kuortaneen puku, josta en löytänyt kuvaa. Täytyykin kuvata se, jahka pienennän puvun itselleni sopivaksi. Harvoinpa niitä on tullut käytettyä. No viimeistään sitten kun minusta tulee vanha ja arvokas, jos tulee.

Kansallispuvuista kiinnostuneiden kannattaa käydä täällä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille.