Neuletakki Solveigin tapaan

Ja näin alkaa polkkaus täällä uudessa osoitteessa. Tarkoitus oli aloittaa jo eilen, että olisi tullut se hauska päivämääräkin mutta en ehtinyt koneelle. Toivottavasti tulemme hyvin juttuun, siis minä ja blogspot niin ja kaikki maailman ihmiset keskenään.

Minulla on ollut Solveig Hisdalin Kuviot silmukoiksi-kirja jo monta vuotta(suosittelen). Se on ollut inspiraationlähteenä monelle neuleelle mutta vasta nyt tein jotakin sen ohjeilla.

Kiilatakin ohje oli selkeä ja mallista tuli odotetunlainen. Takki neulottiin pystysuunnassa ja ainaoikeinneulos toimii tälläviisiin oikein hyvin. Pinnasta tuli jotenkin sametinoloinen ja se jopa tuntuu siltä, Bambu-lankahan on pehmeän ja mukavan tuntuista neulottuna, tosin neulomisen kannalta sen kanssa saa olla aika tarkkana kun se halkeilee helposti. Jopa herra Linssi huomio ja ihmetteli kuinka hieno pinta takissa on. Jos olisin neulonut takin talvisaikaan niin johan olis ollut tuska, musta on nimittäin tosi tumma väri (onko se edes väri?). Vaan onneksi on vielä paljon päivänvaloa. Lankaa jäi vajaa kaksi kerää ja niistä ajattelin kutaista kapean kaulahuivin, niin pitkän kuin lanka sallii, mallista ei vielä tietoa mutta kehitellän jotain.

Malli kiilatakki s. 128, Solveig Hisdal / Kuviot silmukoiksi
Lanka Novita Bambu-lanka 500 g
Koko S
Puikot 3 mm
Virkkuukoukku 2,5 mm
Muuta 9 nappia

Voi olla että napit menee vaihtoon, nämä nykyiset kun ovat sellaiset kannalliset ja ehkä napinlävet ovat hiukan liian suuret niiden kokoonnähden eli kiinnipysyvyys on epävarmaa, meinaavat nääs aueta. Ja jotenkin minusta näyttää, että napinlävet ovat liian kaukana reunasta. Voi olla, että se johtuu siitä, että tein raunavirkkauksen hieman toisin kuin ohjeessa ja kerroksen enemmän tai sitten reiän ja napin suhde on vaan väärä. Voi olla, että minä yleensäkin teen napinlävet hiukan liian lähelle reunaa (ja pituuden turhan naftiksi, heh). No nyt pituus on aika kohdallaan ja ehkä se vielä lisääntyy jonkin verran, sillä takki on aika painava, peräti puoli kiloa. En muuten kastellut valmista neuletta vaan painoin hihasaumat ja reunavirkkaukset raudalla.

Seuraavassa neuleessa (suunnitteilla, mielessä jo valmis) pituus ei taatusti ole liian lyhyt. Näkis vaan, sanoi kuopukseni ja naurahti. Ja sen tulee näkemään jahka löydän sopivan langan ynnä värin sekä aikaa neuleen toteuttamiseen. Tähän toivelistaan pitää vielä nöyrästi lisätä, että jospa kädet ja vallankin niiden nivelet toimisivat mallikkaasti, eivätkä kipeytyisi. On nähty sellaisiakin aikoja etten saa vedettyä sukkia jalkaan tai paloiteltua ruokaa tai aukaistua maitopurkkia tai kammattua tukkaa. Vaan nyt on mennyt pitkään tosi mukavasti, vuosi sitten leikattu rannekin on toiminut hyvin, eikä ole kipeä niinkuin ennen. Siis mikäpäs tässä neuloskellessa, se kun on niin mukavaakin.