Mikähän lie laiskuus

iskenyt, kun blogia tulee päivitettyä kovin harvoin. Yksi syy lienee se, että päivitettävää eli neuleita valmistuu kovin verkkaisesti. Ja toinen on varmaan se laiskuus vai viihteryyden puutosko tuo lie. Huomasin tuossa, että tämän vuoden puolella ei ole ollut kuin yksi Wiikon Wanha, vaikka nimestä voisi päätellä paljon runsaampaa ilmestymistiheyttä. No, pitää lohduttautua sillä ettei tämä blogi ole mikään aikakauslehti, jonka tilaajat osaavat odottavaa tiettyjä juttuja viikottain. Siispä pitkästä aikaa Wiikon Wanha:


Arvaatteko/tiedättekö kuka esittelee näin viehkeästi nurjatonta neuletta olevaa puuvillalangasta neulottua kaksiosaista uimapukua Eevaneule-lehdessä 3/1976?

Lehtien kansikuvia samaiselta vuosikymmeneltä löytyy myös Ninnun mainiosta blogista.

Pientä kivaa

Muutaman viikon kuluttua kirjasto osallistuu kylän iltatori tapahtumaan siten, että kirjastoauto on paikalla ja siellä on mm. nukke- ja sorminukketeatteriesitys. Kasper ja Isoäiti olivat jo olemassa, mutta Nökö ja Hipsu piti hommata jostakin. Ja niinpä minä virkkasin sormihiiret. Mitään valmista ohjetta ei ollut vaan tein ne ihan mututuntumalla. Hiiret näyttivät vähän tylsiltä virkattuina, joten neulahuovutin villaa pintaan, tein hieman muotoilua sekä hännät ja tassut.


Silmiksi laitoin lyhyet nuppineulat ja niitä siirtämällä on helppo muuttaa hiiren ilmettä. Viiksinä on rikkaharjasta leikatut mustat harjakset. Häntiin pujotin ohutta rautalankaa, jotta niiden asentoa voi muuttaa. Käpäliinkin olisi kannattanut tehdä samoin, mutta kun ne on niin hentoisesti tikutettu, että rautalanka ei varmaan pysyisi niiden sisällä.


Kuopus sanoi, että nuo punaiset nenänpäät näyttävät siltä, kuin hiiret olisivat olleet tappelussa. Höh! No ehkä ne ois olleet vaaleanpunaisina vähän paremmat, mutta eipä sattunut olemaan kyseistä väriä varastossa.


Näitä oli tosi mukava tehdä, joten eiköhän homma jatku jossain muodossa.

Ja lisää pieniä juttuja. Neuloin kummitytön parikuiselle tyttövauvalle mekon ja hatun. Langat kaivoin lankalaatikosta ja suuntaa antavana mallina oli Dropsin liivihame, mutta loppujen lopuksi en katsonut siitä muuta kuin yläosan silmukkaluvut. Helmapitsi on Haapsalu sall kirjan vausabakiri 3. Aidon vauvan puuttuessa mallina sai toimia Jaana-nukke, joka on kylläkin pienempi kuin neuleiden saaja, mutta ihan mallikkaasti kuvaaminen kävi näinkin. Ainakin tämä malli pysyi liikkumatta :). Toivottavasti mekko ei ole aivan näin pitkä oikealla omistajalla.




Hattu (vai hilkkako tämä nyt on) oli hyvä kuvata Jaanan päässä. Vähän jännättää, että tuliko siitä sittenkin liian pieni. No se selvinnee lähipäivinä.


Tähän minulla ei ollut mitään valmista mallia vaan kehittelin sen omasta päästä. Päähineessä ei ole yhtään saumaa ja muotoilustakin tuli aika hyvä, mutta kehiteltävää jäi. Onneksi ainakin yksi vauva on tulossa lähipiiriin syksymmällä, joten jatkoa seuraa.


Malli vähän Dropsilta ja Haapsalu Sall kirjasta, loput omasta päästä
Koko hyvin pieni
Lanka muinainen Novita Butterfly, menekki mekkoon ja hattuun 100 g
Puikot 3 ja 3,5 mm pyöröpuikot
Muuta 5 nappia


Tyhjistä suklaarasioista saa muuten hyviä pakkausrasioita neulelahjoille.


Hyvää, aurinkoista kesää ja kesämieltä kaikille :)

Matkaneulesukat

Parin viikon sisään on mahtunut pari pidempää reissua ja nämä sukat tuli aloitettua ihan niitä silmällä pitäen. Ei se tieten ainut syy ollut joten sanotaanpa vaikka että ihan neulomisen riemusta neuloin.

Malli omasta päästä
Koko 38, silmukkaluku alussa 64, palmikon jälkeen 56
Lanka Austermann Step classic, yhteensä n. 62 g
puikot 2,5 mm

Ja mitä näistä nyt sitten sanois? Punaiset villasukat. Luulin keksineeni hauskankin kuvion, mutta se vaatii vielä jatkokehittelyä. Äh, en jaksa analysoida enempää.


Jokohan sitä tarttis ajaa nurmikko? Tosin tuommonen kukkaniittyhän vois olla aika hauska.

Muutamat sukat

Voi kuinka sukkien kutominen osaakin olla mukavaa ja rentouttavaa. Sekin hyvä puoli ettei siinä ainakaan kovin helposti voi mennä ihan päin mäntyä (vert. ed. neuleproj. :). Olen yleensä yhden neuleen ihminen eli en aloita uutta ennenkuin meneillään oleva neule on valmis, mutta aina silloin tällöin pitää aloittaa sukat ihan vaan sen takia, että on a) telkkarineule ja b) tarpeeksi pieni neule mukaanotettavaksi. Tähän viimeinittuun vaihtoehtoon lukeutuu maaliskuussa aloittamani sukat. Olin lähdössä kuuntelemaan Markku Pölösen luentoa ja mikään ei ole niin mukavaa kuin kuunnella ja neuloa yhtäaikaa, joten ei kun sukat alulle.


Malli omasta päästä
Koko 38, silmukkaluku alussa 64, palmikon jälkeen 56
Lanka Drops Fabel ja Austermann Step classic, yhteensä n. 70 g
puikot 2,5 mm

Kuten olen jo varmaan moneen kertaan maininnut, pidän sukista, joiden varret ovat napakat, siis eivät löpötä, siksi taas resoria. Malli on aika simppeli ja niin kehityskelpoinen (vaikkei se oikein näykkään tuossa kuvassa), että aloitinkin perjantaina uuden sukkaversion (matkaneuletarve). Raidoitukseen en ole ihan tyytyväinen paitsi siinä mielessä, että sain upotettua harmaata lankaa, jota oli jemmassa senverran vähän, ettei niistä yksivärisiä sukkia saa millään. Jäi niitä silti vielä vähän. Ja nuo kirjolangat, huokaus. Ei usko pieni ihminen että vaikka ne kerällä on kuinka houkuttelevan näköisiä niin ei välttämättä neulottuna. No, oisko nuo niiko jäkälä ja kaverva.

Jokunen viikko sitten tuli kutsu serkkupojan viiskymppisille ja eikun lahjasukkia neulomaan. Ja taas haksahdin kirjolankaan. Malliksi valikoitui yksi Knitting Vintage Sokcs kirjan malleista ja tällaiset niistä tuli


Malli Gentleman's fancy sokcs, Nancy Bush (rav link)
Koko 45
Lanka Austermann Step, menekki n. 100 g
Puikot 2,5 mm

En ole tuntenut tarvetta käyttää sukkamuottia ennen tätä työtä. Nämä sukat näyttivät valmiina niin hassunkurisilta, hirmu kapeilta ja pitkiltä että mietin jo josko sittenkin ois menty päin mäntyä. Kastelin sukat ja puolikuivina pujotin ne pahvista tehtyihin sukkamuotteihin, vai miksi niitä virallisesti kutsutaankaan. No rupesi näyttämään jo paljon paremmalta, helpottunut huokaus. Eilen sitten oltiin synttäreillä, hauskaa oli eli kiitos vaan E. ja kumppanit.

No joo, osa 3

ja toivottavasti myös viimeinen osa tästä pitkäksi venähtäneestä projektista. Tässä on taas ehtinyt tapahtua yhtä sun toista edellisen postauksen jälkeen, mutta nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa kohkata koko asiasta joten ihan lyhyesti totean vaan, että

a) uudet hihat tuli neulottua
b) vanhat jäi hyödyntämättä
c) tulipahan neulottua lyhkäshihainen pusero
d) tulipahan uudelleen värjättyä eräs lyhkäshihainen pusero, valkoinen puuvillatakki ja punaiset pellavahousut, jotka eivät suostu vaihtamaan väriään, ei sitten millään

Puseron väri on melkein kuin Brunbergin tumma suklaa ja takki kuin Maraboun maitosuklaa. Uskon että takkia tulee käytettyä enemmän ruskeana kuin valkoisena. Alla olevassa kuvassa myös pilkahdus punaisista pellavahousuista, joista tuli asteen verran tummemmat kuin aiemmin, mutta ois saanu tulla vieläkin tummemmat.

Ja ehkä tätä puseroakin tulee käytettyä, vaikka siitä tulikin vähän lyhyenläntä. Uudet hihat eivät kiristä yhtään, melkeinpä tuli liikaakin leveyttä ja siitä johtuen hihoja joutui syöttämään aikalailla istutus vaiheessa. Napit eivät ole oikeasti noin kiiltävät kuin tuossa kuvassa, vaan enemmänkin pronssin väriset.


Ja tässä jo hieman kyseiseen rojektiin kyllästynyt neuloja poistuu näyttämöltä


eikä aio sittenkään tehdä sitä kuuluisaa tuluskukkaroa.

Ja vielä ehtii toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja sen mielisille!

No joo, osa 2

Ennen neuleasiaa pitää todeta että kylläpäs oli mainiot ilman pääsiäisenä, niin mainiot että ulkona on tullut pelattua, kahviteltua, ruokailtua, muuten vaan touhuttua ja tietenkin neulottua.


Huonosti istuvan puuvillapuseron tuunaus on edennyt vaiheeseen. Suunnitelma oli seuraavanlainen; a) otan hihat pois huonosti istuvasta puserosta, b) neulon kädentiekaitaleet ja kiinnitän ne hihattomaan puseroon eli saan liivin, c) neulon hihoille uuden takin ja d) värjään neuleet ruskeaksi.

Kaikki tuo on nyt tehty. Neuloin hihoille takin, laitoin lankaa vyyhdelle ja pistin sen neuleiden kanssa koneeseen värjäytymään. Se onnistuikin mainiosti Nitor koneväreillä, jälki on todella tasaista ja tykkään väristä. Leikkasin hihat puserosta huoliteltuani sitä ennen reunat muutamalla kolmipistosiksakkierroksella. Neuloin kädentiekaitaleet ja kiinnitin ne hihattomaan puseroon koneompeleella


ja liivihän siitä tuli


mutta vähän nörttisellainen :)


No ehkä alla olevaa puseroa vaihtamalla saa muka vähän lievemmän nörttivaikutelman. Saas nähdä tuleeko käytettyä.

Mutta voivoi, ne hihat ei istu, ei sitten millään. Ja hihoille neulotusta takista tuli ylläri ylläri aika nafti ja lyhyenläntä. Harsin hihat takkiin nähdäkseni miltä näyttää


vain todetakseni että ei hyvältä. Mutta minähän en näin vähällä luovuta. Aloitin päivällä neulomaan uusia hihoja ja teen noista vanhoista vaikka ne kuuluisat tuluskukkarot, jos en muuta keksi.

Villatakki kaverille

No niin, nyt sitten enemmän ja kuvien kera juttua paksusta villatakista. Työkaverini löysi Suuri Käsityö lehdestä 8/2010 mieleisensä villatakkimallin ja pyysi josko neuloisin sellaisen hänelle. No mikä ettei ja eikun tuumasta toimeen.


Minulla ei ole tapana seurata ohjeita orjallisesti ja niinpä nytkin säveltelin eli tein mm. kaarrokkeeseen lyhennettyjä kerroksia palmikkorinkuloiden risteyskohtiin. Ajattelin siten saavani kaarrokkeeseen hieman kaarevuutta, niinkuin saikin. Sitten iski uskonpuute, ohjeessa nääs sanottiin, että kaarrokkeessa pitää olla yhdeksän ehjää kuviota, jopa pienimmässä eli s-koossa, mutta sillä ilveellä kaarrokkeen pituus oli aivan valtava. Muutaman päivä pähkäilin, jotta uskonko ohjeeseen vai itseeni. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja purin kaarroketta sen verran, että ehjiä kuvioita jäi vain kahdeksan. Osoittautui myöhemmin hyväksi päätökseksi.


No siitä seurasi, ettei kaarrokkeen reunasta poimittujen silmukoiden määrä täsmännyt ihan ohjeen kanssa, mutta aika lähelle s-koon lukemia päästiin, vaikka meininki oli kyllä tehdä ämmän kokoinen takki. Minusta on ihan tyhmää tehdä neuleeseen turhia saumoja, varsinkin paksuun sellaiseen ja niitä välttääkseni neuloin takin alaosan yhtenä kappaleena ilman saumoja. Poimin siis kaarrokkeen alareunasta etukappaleiden, hihojen ja takakappaleen silmukat yhtäaikaa. Neuloin myös hihat pyörönä, joten takkiin ei tullut yhtään saumaa.

Omistajan toiveiden mukaan neuloin hihoihin ja helmaan enemmän pituutta kuin ohjeessa. No hihoista taisi tulla liiankin pitkät mutta lyheneehän ne kääntämälläkin kun en kerta saanut purkulupaa :). Myös nappien määrä on runsaampi kuin ohjeessa ja laskoksiin jätin yhden lisäyskerran tekemättä.


Malli Aconite by Marie Wallin (rav. link.), löytyy myös Suuri Käsityö lehdestä 8/2010
Lanka Rowan Renew ( 93% uusiovillaa, 7% polyamidia), menekki 1 kg
Puikot 6, 5 ja 4,5 mm pyöröpuikot
Muuta 8 nappia

Takista ei tullut yhtään liian kittana, pikemminkin aika väljä vaikka silmukoita oli vähemmän kuin s-koossa ja vaikka takin sisällä oleva henkilö on kokoa m. Itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen ja niin väitti saajakin tosin takin väri tuotti hänelle hieman harmia. Mielummin hän olisi ottanut sen värin, joka oli lehden mallissa mutta sitäpä ei Kuopion kaupoista löytynytkään. Ei minusta tuokaan väri ole huono. Tätä neuloessa kyllä totesin, että taidan olla enemmän ohutlankaneuloja, oli meinaan aika fyysistä välillä. Seuraavaksi teenkin jotain oikein pientä ja ohutta, jahka saan tuo yhden ikuisuusprojektin jonkinlaiseen päätökseen.

Ja lopuksi vielä kuva lohtulampaasta, jonka posti toi eilen. Siitä kaunis kiitos Eevalle :)