Pehmeä häälahja

Saimme hääkutsun toissaviikonloppuna pidettyihin häihin hyvissä ajoin viime keväänä. Ja hyvä niin, sillä eipähän tarvinnut hoppuilla lahjaneulomusten suhteen.

En voinut vastustaa kiusausta neuloa pariskunnan pienelle tyttövauvalle jotain lämmikettä tulevaa talvea vasten unohtamatta tietenkään isää ja äitiä.

Mallit  Dropsin raitatakki ja housut sekä norjalainen myssy (Rav link)
Lanka  punainen Lanett, valkoinen Dropsin Baby Merino ja nutria Katia Laine Nylon
Menekki  jäi punnitsematta, mutta ehkä n. 300 g
Koko  3 kk
Puikot  2,5 mm
Muuta  7 nappia

Voi että oli mukava vaihteeksi neuloa näin pieniä neulomuksia. Mielestäni tuo lanka- ja väriyhdistelmä toimii hyvin, mutta koska Katia Laine oli paljon ohuempaa kuin nuo muut, niin sillä neulotut raidat piti tehdä ainaoikeaksi, jotta ne upposi paremmin neuleeseen.

Takkimalli oli ihan hyvä, mutta seuraavalla kerralla en jätä noiden raglankavennusten väliin kahta silmukkaa vaan yhden. En noudattanut ohjetta orjallisesti eli jätin mm. helmaresorin jälkeiset kavennukset pois, koska en ymmärrä mitä hyötyä siitä olisi ollut. Tuo norjalainen myssymalli on siinä mielessä mainio, ettei siinä ole saumoja, mutta suojanneeko perinteinen siksak myssy paremmin otsaa ja poskia? Täällä minun lähipiirissä ei ole pieniä vauvoja, joten en tiedä. Kun tämä tyttölapsi syntyi heinäkuussa, lähetin hänelle punaiset junasukat lahjaksi. Nyt neuloin sitten valkoiset sukat ja lapaset.

Hääparin sukat jäi kuvaamatta, (tai no pilkistäähän ne tuolta lahjapaketti kuvasta) mutta sulhasen veli- eli kummipojalleni tein samaan syssyyn ihan tavan perussukat ja tällä samalla mallilla ne muutkin oli neulottu.

Ja nämäkin jäi tietty punnitsematta, mutta alle sadalla grammalle valmistuivat 2,5 mm puikoilla.

Vähän jännätti josko vauvaneuleet olisivat oikean kokoiset, mutta onneksi ovat, huoh.

Sadonkorjuuta

Kesän neulesadon läpikäynnin väliin kiilasi uunituore sukkapari, joka valmistui eilissä iltana.

Jokohan tämä on neljäs vai viides kerta kun osallistun sukkasadon keruureen? No Heinäladossa kuiten ollaan.

Täytyy kyllä myöntää, että nyt meinaa vähän kehtuuttaa, kun on tullut neulottua noita sukkia koko kesän. Toisaalta sukantarvetta on aina, mutta jotta tämä ei alkaisi maistua puulle, neulon verkkaiseen tahtiin tai en neulo ollenkaan jos siltä tuntuu.

Viime maaliskuussa vertailin omien kokemusten pohjalta sukkalankojen kestävyyttä. Kiitos vielä näin jälkikäteenkin runsaasta, hyödyllisestä palautteesta jata sain postaukseeni. Joku taisi silloin mainita, että Fortissima Alpaka-lanka nyppyyntyisi helposti. No olin jo ostanuyt kyseistä lankaa siinä vaiheessa ja nyt päätin neuloa itselleni testisukat.

Malli  omasta päästä
Lanka Fortissima Alpaka (Schoeller & Stahl)
Menekki n. 70 g
Koko 38 (alussa 69 s, keskiosassa 63, kärjen sileässä osassa 60)
Puikot  2 mm sukkapuikot

Olen neulonut tuon tyylisiä sukkia jo aiemminkin ja nyt ajattelin kehitellä samaa ideaa. No, en nyt osaa olla kovin tyytyväinen eli ei tullut mitään heurekafiilistä. Mutta tulipahan lämpöiset sukat eli eikun testaamaan.

On sitä neulottukin

vakkei uskois viime aikaisten harvojen postausten perusteella. Mutta kiritäänpä menneet neuleet pikku hiljaa, jotta päästään tähän päivään. Vaan sitä ennen palataan tämän kukkakuvan myötä heinäkuun alkuun.

Heinäkuussahan juhlittiin esikoiseni häitä. Juhlia varten neuloin sekä tyttärelleni että itselleni bolerot ihan siltä varalta, että sattuisi olemaan viileää, mutta luoja järjestikin meille kesän kauneimmat ja lämpimimmät päivät juhlien ajaksi, joten moelmmat bolerot jäivät käyttämättä. No, meidän juhla-asut toimivat kyllä oikein mainiosti ilman boleroitakin, minulla tähän tyyliin:

Ja tässä bolero kuvattuna juhlien jälkeen:

Malli  omasta päästä
Lanka Novita Tennessee
Menekki n. 300 g
Koko m
Puikot  3,5 mm ja 3 mm virkkuukoukku 
Muuta  6 nappia 

Neuloin boleron ylhäältä alas, tein rintalaskokset lyhennetyin kerroksin, hihat neuloin poimimalla silmukat kädentieaukoista ja reunat viimeistelin virkkaamalla tuommoista aaltomaista virkkuuta. Napinläpiä ei tarvinnut tehdä erikseen, sillä tuohon virkkuuseen tuli automaattisesti napin mentäviä aukkoja. Heinä-elokuun ajan bolerossa oli lyhyet hihat jo edessä kolme nappia. Pitkään pähkäiltyäni päätin kuitenkin pidentää hihoja ja nappittaa koko etureunan. 

Viikko sitten juhlittiin serkkupojan häitä lahden takana ja nyt oli jo ilmakin niin viileä, että pidempi hihaiselle bolerolle oli tarvetta.

Ai että olikin mukavat häät ja hulppea ympäristö. 

Seuraavana aamuna otettu bolerokuva.

Tunnelma oli kyllä paljon valoisampi kuin harmaa kuva antaa ymmärtää :)

Mirja Tissarin painokankaita osa 3

Tarkoitus oli tehdä vain pari postausta näistä Tissarin painokankaista, mutta kun olin laittamassa näyttelystä purkamiani kangasnäytteitä pakkauslaatikkoon, löysin sieltä malllikansion ja en kyllä malta olla näyttämättä mitä sieltä löytyi.

Ensi kerralla ehkä neuleitakin :)

Mirja Tissarin painokankaita osa 2

Ilmeisesti suurin osa ellei peräti kaikki näistä ja edellisen postauksen painokankaista on suuniteltu vuosina 1959-65 Finlaysonille. Ensimmäisissä kuvissa oleva Marjatta-kangas on kuulemma ollut todella suosittu Ruotsissa.

Voi että kun ottaisivat osan näistä kankaista uudestaan tuotantoon. Varmasti olisi menekkiä.

1980-luvulla Mirja Tissari ryhtyi tekemään taidatekstiilejä. Näyttelyssäkin on esillä useita täkänätekniikalla kudottuja pellavaisia seinätekstiilejä. Alla olevassa kuvassa Aurinko nousee-niminen teos. Sen sidoksessa on käytetty pellavan lisäksi rautalankaa, joka mahdollistaa tekstiilin taittelun kolmiulotteiseen muotoon. Teos on ikäänkuin laskoksilla, tosin se ei taida tulla kovin selvästi esille kuvasta.

Viime maanantaina kirjastoon tuli vanhahko mies, joka huokaisi; Vieläkö nuo rätit roikkuu seinillä. Silimiin koskoo kun niitä kahtoo. Ilmeiseti hän tarkoitti nimenomaan tätä Kaupunki-teosta.

No, lohduttelin, että 15. päivä purkavat näyttelyn.

Mirja Tissarin painokankaita osa 1

Meillä Joroisten kirjastossa on tekstiilitaiteilija Mirja Tissarin (1929-2007) muistonäyttely. Ornamon tiedotteessa nro 5 sivulla 13 on tietoa taiteilijasta.

Otin kuvia ihanista, nostalgisista painokankaista eli tällaista meillä:

Viikko sitten

juhlittiin esikoiseni häitä eli nyt tulee ihan oikea Wiikon Wanha:

Lauantaiaamuna kävin poimimassa aamupalaksi metsämansikoita morsiamelle ja pikkusiskolleen eli kaasolle.

Sitten kävimme sukulaisten kanssa poimimassa kukkia juhlapöytien somistukseksi

ja niitä sitten porukalla sommiteltiin pilttipurkkeihin, jotka toimittivat kukkavaasin virkaa.

Taisi unohtua pöytien kuvaus siinä juhlahumussa, mutta tässäpä kuva juhlien jälkeiseltä aamulta, jolloin pöydät oli jo tyhjennetty.

Voi että osasikin olla kaikin puolin ikimuistoisat juhlat. Oijoi, mielessä on vaikka mitä, mutta tiivistetään tunnelmat toteamukseen että olipahan kaunis Morsian ja sainpahan Hyvän vävypojan :)

Niin, ja mikä tärkeintä, tyttäreni sai hyvän siipan :)

No, laitetaanpa tänne loppuun vielä neuleasiaakin kun se ikäänkuin liittyy aiheeseen. Kylmien säiden varalta neuloin tyttärelleni hääpukuun sopivan boleron, mutta eihän sille ollut tarvetta, kun oli niin ihanan lämmin ilma kuin vain olla voi. No, bolero kuvattiin sitten häiden jälkeisenä aamuna Rouvan päällä;

Näihin tunnelmiin