Näitäkin on nähty

eli nyt on jäänyt jumi päälle. Tuutista tulee samanoloisia sukkia kuin aiemminkin.


Erona aiempiin on vain silmukkaluku ja resorin oikeat silmukat, jotka on neulottu takareunoistaan.


Mitenkä tästä sais kiskastua itsensä jonkun uuden pariin. Punainen villatakki odottaa tulemistaan. Malli on selvillä, mallitilkku odottaa laskijaa, excell-taulukko odottaa lukuja, puikot odottavat silmukoita ja mitä tekee hän? Neuloo vaan sukkia. Tässä velipojalle synttärisukat eli Onnea Tampeleelle!


Tässä on mukavan raukea olo parituntisen tanssin ja hyvän ruoan jälkeen. Mitäpä jos en tekiskään opiskeluhommia vaan ottaisin härkää (tässä tapauksessa kylläkin Hiirulaista) sarvista ja keskittyisin neulomiseen tai siis sen aloittamiseen. Ah, niin houkutteleva ajatus.

Kuin kaksi marjaa

Selailin torstaina uusinta Suuri Käsityölehteä (11-12/2010) ja yllätyin kovasti nähdessäni hyvin tutunoloisen sukkamallin. Sivulla 14 on Minna Metsäsen suunnittelemat tytön ja naisen pitsisukat, joista jälkimmäisen ulkonäkö ja mallikerta on just sama kuin vuonna 2007 suunnittelemissani Siiri-sukissa.


Tai no, lehden mallissa on kaksyhteen/langankierto kerrosten välillä yksi välikerros, kun taas minun mallissa niitä on kolme. Ja kärkikavennus näyttää olevan erilainen. Tuleekohan näistä se kuuluisa 10 % erilaisuus, jolloin malli tulkitaan uudeksi? Ohjetiedusteluihin vastaa, ylläriylläri Novita.

Tässä muutama vanha kuva tekemistäni Siiri-sukista, joiden ohje on ollut tuosta oikealla sivupalkissa jo useamman vuoden.


Että tämmöstä.

Vuodet kuluu

Tuntuu, että vuodet vierii paljon vikkelämmin näin vanhemmiten (noh, kulostaapa hassulta näin nuoren suusta :). Wiikon Wanhan tai oikeammin 20 vuotta vanhan kuvan siivittämänä lennätän lämpimät synttärionnittelut Tytölleni sinne opiskelukaupunkiin.


Kuva on otettu joulukuussa 1990. Hyvä Ystäväni tuli vauvoineen auttamaan minua ristiäisten järjestämisessä. Hän olikin mainio apu, minä sain ihan rauhassa leipoa ja touhuta vaikka kuinka, sillä tarpeen tullen hän imetti molemmat vauvelit. Voivoi, oli ne mukavia aikoja mutta tätä kuvaa katsellessa tulee suuri haikeus, sillä Hyvä Ystäväni (vasemmalla) kuoli yllättäen seitsemän vuotta sitten.

Kehtuuttaa

nimittäin tämä blogin päivittäminen. Ei näytä mitään ihmeellistä puikoilta tulostuvan ja mietityttää josko näistä tavansukista tahi huiveista viitsii edes blogata ja että ketä kiinnostaa.


Jonkin sortin väsymystä havaittavissa. Mutta tämä taitaa olla aivan tavallista. Onkohan kukaan muuten tehnyt tutkimusta tältä alalta, siis blogeista noin ylipäätään? Ja mikähän se on blogin keskimääräinen elinikä, kolme vuottako? No olenhan minä jo neljättä vuotta täällä puikkoja heilutellut ja itseppähän tuota päätän mihin suuntaa homma menee tai meneekö mihinkään vai jääneekö paikalleen vallan. No näistä sukista ei sen enempää kuin että ovat seiskaveikasta 3,5 mm sukkapuikoilla neulotut erinäisin kantapäin ja kärkikavennuksin.


Opiskelen parhaillaan työn ohessa ja joudun käymään Keravalla aika-ajoin lähipäivillä. Minulla on aina neule mukana niinkuin viimeksikin mutta voi sentään, lanka pääsi loppumaan heti ensimmäisenä päivänä. En onneton ollut kurkannut neulepussiin ennen reissuun lähtöä. No ei auttanut muu kuin etsiä lankakauppa Järvenpäästä, jossa maijailtiin ja kyllähän sieltä sellainen hauska pieni puoti löytyikin. Siellä oli tarjouksessa miellyttävän tuntuista Vickie Howell Graft lankaa, jonka koostumus on 65 % luomupuuvillaa ja 35 % maitokuitua.


Neuloin seuraavana päivänä baktushuivin ja kotimatkalla junassa toisesta huivista puolet. Kahteen suloisen pehmeään huiviin meni lankaa yhteensä 200 grammaa. Valkoisuus ja käsinpesu tosin ei ole kovin hyvä yhdistelmä huivissa mutta aattelin neuloa tuosta langanlopusta koetilkun ja katsoa mitä tapahtuu konepesussa. Tosin antaneeko tuo kovin luotettavaa tulosta, kun tulee niin pieni tilkku. Nähtäväksi jää.

Vuodet vierii

Äidinäidillä oli seitsemän lasta. Ensimmäinen syntyi 1935 ja viimeinen 15 vuotta myöhemmin. Molemmat eli enoni ja tätini viettävät synttäreitään tänä viikonloppuna. Sen kunniaksi Wiikon Wanhoina kuvia sankareista.

Tämä kuva on ehkä vuodelta 1938 ja siinä ovat äitini ja veljensä eli tämä sankari-eno todennäköisesti Kesäpaikan kentällä Inarin rannalla.


Tämä kuva taitaa olla vuodelta 1963 tai 64. Ei olla vielä kovin isoja isoveljen kanssa kun samaan vannaan mahdutaan. Vasemmalla päivänsankaritäti ja takana edesmennyt kummitätini.


Lämpimät onnentoivotukset molemmille!

Sunnuntaivierailulla

Suurin osa näistä Wiikon Wanha-kuvista on iso-enoni ottamia. Hän harrasti valokuvausta ja oli ilmeisesti myös kova kyläilemään sisarustensa kanssa, sillä tällaisia kylästelykuvia on paljon.


Tunnistan vain yhden henkilön kuvista, jotka on otettu joskus 20- tai 30-luvulla.

Nämä asetelmakuvat ovat aika hupaisia :)

No joo,

on tämäkin neuleblogi. Vanhoja valokuvia esitellään kuukausikaupalla ja sitten kun vihdoinkin olisi neuleen vuoro niin se on mikä on. Ja nyt tulee pettynyttä vuodatusta.

Kaikki alkoi viime keväänä kun kävin Tuulian Paitakurssilla ja innostuin hänen saumattomasta tekniikastaan. Sovelsin jo aiemmin oppimaani, tosin käänteisesti ja sain aikaan ihan siedettävän tuloksen. No, kun sitä ohutta puuvillalankaa jäi vielä vaikka kuinka, niin aattelinpa tekaista itselleni kesäpuseron. Homma alkoi ihan luonnikkaasti paitsi että taulukkoon oli lipsahtanut joku aivan järjetön luku ja hihapyöriön lisäyksiä neuloessani tuli uskon puute. No, onneksi Tuulia auttoi ja pari senttiä purettuani homma jatkui. Kesä kului ja hellettä piisasi. Neule eteni hitaasti. Helle jatkui ja jatkui ja neule eteni edelleen niin hitaasti ettei siitä kannattanut enää tehdä mitään kesäneuletta, pitkät hihat vaan ja kas, syksyneulehan se siinä. Ja nytpähän sitä tarvitaankin jo pitkähihaista kun syksyn viileys on saapunut. Mutta voi p..., pusero ei tunnu yhtään kivalta päällä.

Väärinkäsityksiä välttääkseni täytyy korostaa, ettei epäonnistumisen syynä ole tämä tekniikka, vaan muuan liian suureksi määritelty mitta (armhole circumference) ja se ettei neuloja älynnyt käyttää järkeään neuloessa. Kuvien perusteella voisi päätellä, että pusero on ihan OK, no ainakin tämän ensimmäisen

mutta näissä jo näkyy, kuinka liian laaja hiha-aukko vaikuttaa istuvuuteen.

Malli The Tailored Sweater by Tuulia
Lanka Ohutta puuvillaa, menekki 400 g
Koko M
Puikot 3 mm
Minä kuulun herkästi purkavaan koulukuntaan mutta nyt taitaa jäädä purkamatta. En oikein tiedä mitä tekisin. Ainut järkevä vaihtoehto lienee se, että leikkaan hihat pois ja huolitelen reunan jotenkin. Ehkä sitten joskus. Mutta tämä ei jää tähän. Jahka tästä toinnun, aloitan punaisen villatakin tällä samalla tekniikalla, niin.