WiikonWanha

Vuoden ensimmäinen WiikonWanha vai oisko KuukaudenWanha osuvampi nimitys kun pakkaavat niin laiskasti ilmestymään, no joka tapauksessa:

Nuorisoa Pohjois-Savon kansanopistolla vuonna 1929.

Vuosikatsaus

Jaa, kuinkahan sitä analysoisi menneen neulevuoden? Ei kovin ihmeellinen mutta pääasia, että neulominen on yhä mielekästä ja mukavaa.

Kuvakollaaseja tehdessä hokasin etten ole neulonut kuin yhdet sukat, tossuja kyllä senkin edestä. Ja vielä pitäs muutamat tekaista. Mulla on itselläni parit tossut ja ne ovat melkein koko ajan käytössä.


Vaatepuoli jäi määrällisesti vaatimattomaksi mutta ei haittaa. Tuosta pitsitunikasta tuli erityisen mieleinen. Varmasti teen jotain samantyylistä ensi kesäksikin. Ja tuo ruskea takki, voi että se on lämmin ja mukava samoin kuin oranssi takki ja niitä olen käyttänytkin paljon. Valkoisen takin annoin äidille.


Huiveista pitää erikseen mainita yllärihuivi. Osallistuin eka kertaa moiseen yhteisneulontaa ja sehän olikin hauskaa. Huivi on sittemmin vaihtanut väriä ja omistajaakin, terveisiä vaan tätsylle :) Miellityn huivi on ollut mieleinen ja ahkerassa käytössä. Haapsalu huivia oli kiva neuloa ja vielä kivempi oli kun sitä pääsi paikanpäälle kuvamaan ja kirjaostoksille. Nyt himottas aloittaa jotakin siitä kirjasta, eilen jo kovasti selailin. Baktushuivit ovat olleet eniten käytössä.

Ei ole näköjään yksiäkään lapasia tullut neulottua. Otin itselleni tavoitteeksi aikaansaada käteen hyvin istuvat hanskat ja mielestäni onnistuin aikas hyvin. Ja se näkyy olevan tosiasia, että ohuemmasta langasta saa istuvammat hanskat, mutta voi sitä tikuttamista ja pääteltävien lankojen määrää, huh. Lupailin ohjeen tynkää laittaa ja jospa tässä ehtis jokunen päivä sen laatia.

Ja onneksi tuli päänlämmittimiä tehtyä, sillä niitähän on vallankin viime aikoina tarvittu. Ei ole päätä paleltanut, ei, eikä liioin kiristänyt :)

Että semmosta. Saas nähdä mimmonen neulevuosi tästä nykyisestä tulee. Epäilen ettei kovin runsas sillä aikaa ei ole entiseen malliin. Ja nyt lähen saunaan.

Vuoden viimeiset

Niin vain joulunpyhät vierähti pelaillessa ettei tänne koneelle ole ehtinyt ollenkaan. Hirmuinen määrä blogeja olisi vierailtavana ja senpä tässä lähiaikoina ilolla teenkin. Mutta nyt, ennen vuoden vaihdetta bloggaan omat vaatimattomat jouluneulonnaiset.

Ylläripylläri, tossuja tuli jaettua yhteensä kahdeksan paria. Tässä muutamat.


Ja toinen yhtä suuri ylläri: Baktus-huivi:

Kahdet sormikaat (ja yksi jalka):

Poika ja Pipo:


Tyttö ja Tupsupipo:


Vaikkei kuvista uskoisi, pipot on neulottu samalla langalla. Otin ja käsittelin kuvat eri päivinä eli siksi ovat erilaisia, tosin hienoinen lumisade on yhteistä :) Onpahan vaan haasteellista saada mustan neuleen pinta näkyville näillä valon määrillä, siksi tuo huima vaalennus. Daideellista, eikö vaan.

Ja ihan viimetingassa pyöräytin muutaman villasydämen. Ohje löytyi Ravelrystä. Kuvan sydämistä osa on huovutettu koneessa ja osa ei.

Niin se vain tämäkin vuosi vierähti. Kiitos teille rakkaat Ystävät vierailuista ja kommenteista. Ilman teitä tämä neulominen ei olisi ollenkaan niin antoisaa puuhaa kuin se nyt on.

Hyvää, Neulerikasta Uutta Vuotta!

Hyvä Tuomas joulun tuopi

Neitokaiset ovat ryhtyneet lumileikkeihin laturetken päätteksi. Rakkaat Ystävät, toivotan teille iloista, lumivalkoista ja

Hyvää Joulua

Pipo päässä pakkasella

Näytöstää siltä, että nuo vanhat kansanviisaudet pitävät yhä paikkansa, ainakin täällä ja ainakin tänä vuonna. Nimittäin Antina vetisti ja Annasta lähtien on kiristänyt. Ihana kun on pakkasta ja villavaatteet ovat tarpeen ja tulee tunne ettei noita villalippiksiäkään tullut turhaan tehtyä. Ja luonto on niin kaunis.

Virkkasin parille kaverillekin lippikset hiukka samaan malliin kuin omani, tosin käytin viitosen koukkua ja lipan tein kolminkertaisella langalla.

Näihin molempiin meni noin 200 g lankaa (seiskaveikkaa) eli enemmän kuin omaani. Olivat aika koppuroita, mutta pesu pehmensi niitä mukavasti.

Sitten kokeilin josko minulle kävisi piippalakin tyylinen päähine. Lainasin kaverin lakkia, josta hahmottelin kaavat. Takkiin käyttämästäni huovutettusta villapaidasta jäi hihat jäljelle ja niistäpä sai just ja just leikattua lakin osat.

Lipan tein kaksinkertaisesta neuloksesta, jotka ompelin koneella yhteen. Osat ompelin käsin ja koska piposta tuli vähän väljä, nakkasin sen kuudenkympin pyykkiin ja kyllähän se kutistui. Harmi vaan, että kutistuminen oli suurempaa pituus kuin leveyssuunnassa. Ois saanu käydä just toisinpäin.

Ja koska pipo oli vieläkin väljä, ompelin takasauman uudelleen. Neuloin i-cord nauhan, jonka ompelin huovuttamisen jälkeen reunaan, ajatuksena että senkin avulla saisin hieman kireyttä pipoon.

No, en tiedä olenko vieläkään ihan tyytyväinen. Pipoon vois ommella vuoren ja noihin korvaläppiin vois laittaa nauhat tai nappisydeemin kiinnitystä varten. Mutta minusta tulee tosi koomisen näköinen jos korvaläpät on leuan alla kiinni. Että joo, kehitellään jotain. Tai sitten ei.

Mutta eihän se sekään ole hyvä jos pipo kiristää :)

Iltapukuja

Itsenäisyyspäivän kunniaksi Wiikon Wanhana iltapukuja menneiltä vuosikymmeniltä.

Tämä Lumikki-tyylinen iltapuku on Merry Finn mallistoa 60-luvun puolivälistä.


Lähikuva hihasta, jossa kankaan kiiltävät langat tulevat kauniisti esiin.

Täyspitkän lurexlangasta neulotun iltapuvun äiti teki 70-luvun alussa. Se on hyvin, hyvin tyköistuva ja kapealinjainen. Otimme siitä äsken kuvia minun päällä mutta, öh, ne ei mene sensuurin läpi. Onneksi mekko tuli kuvattua joskus aiemmin sorjempi vartaloisen esikon päällä.

Toisella olkapäällä on kauniit virkatut napit.

Eli täällä ollaan valmiina jos tulee kutsu linnanjuhliin :)

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Lauantai-illan ratoksi, osa 2

Tämä rallatus kuuluu vähän samaan sarjaan kuin tuo edellinenkin, mutta mihinkäs sen oikein lokerois? Oisko lapsille ja sen mielisille :)

Vaikka biisin nimi on Helle, siinä on jotain hyvin ajankohtaista.



Jos tekee mieli yhtyä lauluun, sanat löytyy täältä ja muuta tietoa täältä.