Rouva Harmaa

Olenpas tylsä tyyppi, harmaavarpunen vallan ja tuotokset sen mukaisia; värittömiä pieniä juttuja. Ja sitten on vielä sama levy juuttuu paikalleen.

Voiko olla tylsempää neulottavaa kuin mustat sormikkaat? Mutta kun oli tarve oli ja entiset taas kerran menneet minne lie, niin neulottavahan ne oli. Ei tätä nyt ihan pakkomielteeksi voi sanoa, mutta yritän saada mahdollisimman hyvin istuvat hanskat ja aina tuntuu olevan säätämistä, varsinkin sormien pituuden kanssa. Nyt tuli kyllä aika hyvät, vallankin sen jälkeen kun lyhensin pikkurilliä. Minä teen niin että neulon ensin pikkurillin ja sen jälkeen neulon pari kerrosta ennekuin neulon muut sormet. Kuinkas te teette? Vinkkejä otetaan vastaan.

Nämä kynsikkäät neuloin vävykokelaalle. Piti neuloman jo jouluksi, mutta kuopus epäili ettei J välitä neulotuista jutuista, joten ostin jotain muuta. No, jouluaatoiltana J tulee meille päässään suloinen harmaa tupsuvillapipo, jonka äitinsä oli neulonut joululahjaksi. Kylläpä siinä anoppikokelaan sydän läikähti lämpimästi; poika joka arvostaa neulottujakin lahjoja ja heti lupasin toimittaa kynsikkäät.

Molemmat on neulottu Nallelangasta 2,5 mm puikoilla ja 56 silmukalla. Sormikkaisiin meni n. 70 g ja kynsikkäisiin himpun vähemmän lankaa. Jokohan riittäis vähäksi aikaa, ainakin tuota samaa mallia.

Tahtoo väriä elämään!

Tapsa oli nopsana ja toimitti paketillisen ah, punaista ja punaruskeaa lankaa muutamassa päivässä (ja halvalla). Nyt tarttis vaan päättää mallit. Velipoika saa ruskean takin ja minä punaisen :)

Velipojalle kehittelen oman mallin mutta itselleni taidan valita jonkun valmiin mallin. Tuossa Kalevalaneuleet kirjassa olisi muutama malli, joita olen ihaillut jo ennenkin, tuo Ulriikka ja allemman kuvan Elämänpuu.

Eiköhän näitä ole neulonut kukaan, kun en löytänyt yhtään kuvaa? Räveltämössä on kyllä kyseinen kirja muttei oikein kuvia. On hirmu hyvä jos voi verrata muiden neulomuksia kirjan tai lehden mallikuviin, se vähän niinkuin helpottaisi päätöksen tekoa.

Jahas, aurinko paistaa. Taidammepa tästä lähteä katsomaan miltä koski näyttää pakkasella. Hei hei ja virkistävää viikonloppua itsekullekkin.

Haikeaa

Isän muistoksi valitsin Wiikon Wanhaksi tunnelmallisen valokuvan 60-luvulta.

Voi melkein kuulla taustalla soivan tangon.

Muisto 60-luvun lopulta; Olimme vieraina häissä, joita juhlittiin Ämmänsaaren työväentalolla. Jossain vaiheessa alettiin tanssimaan ja muistan kuinka isä kumarsi minulle ja haki tanssiin. Olin alle kymmenvuotias ja minua ujostutti, kun enhän minä nyt tanssia osannut ja sitten minua vielä nolotti kun isä oli jo siinä vaiheessa hieman reuman runtelema ja sitten minua hävetti se nolottaminen. Mutta niin me vain tanssittiin ja olin salaa hyvillään kun sain olla isän lähellä. Ja niinpähän vain minäkin opin tanssimaan, en ehkä ihan yhdellä kerralla mutta ajan kanssa. Tuo kuva ei ole kyseisistä häistä vaan vuosia aiemmin, jolloin isän askel oli vielä notkea.

Sitä sun tätä

Liityin Lankakomeron järjestämään yllärihuiviporukkaan ja tämähän on hauskaa. Eilen tuli toinen vihje ja heti piti päästä tikuttelemaan.

Kuvassa tosin vain eka vihjeen tulos muutaman päivän takaa. Olisin ottanut uuden kuvan, mutta kamera olikin lähtenyt töihin. No kuvataan se myöhemmin, sitten kun satutaan valoisan aikaan samaan osoitteeseen, siis kamera ja minä.

Lankana huivissa on Wool ja puikkoina 5 mm pyöröt. Ohuempi lanka olisi ollut varmaan parempi mutta kun sitä ei ollut ja tuota Woolia taas oli. Sain sen avokin tyttäreltä joululahjaksi eli kiitos Milja.

Tuolla aiemmin Kangaskasa kyseli Riikinkukko-sukan ohjetta. Se on melkein sama kuin Ison Gnun pitsisukkaohje (kuvan harmaa sukka), mutta laitetaanpas jokunen sana.

Nämä molemmat sukat on neulottu Nalle-langalla 2,5 mm puikoilla ja samalla silmukkamäärällä.

Luo 58 s (niistä 37 on 1 o, 1 n resoria ja 21 s mallikertaa).
Aloitus krs: 1.puikko: 19 s 1 o, 1 n(viimeinen s o).
2.puikko: 2 n, 9 o. (mallikerran silmukoita)
3.puikko: 8 o, 2 n. (mallikerran silmukoita)
4.puikko: 18 s 1 o, 1 n. Puikkojen silmukkalukua voi säätää mieleisekseen

Mallikerta:
1 krs: 2 n, 3 o, 2 o yht, 7 x (lk, 1 o) lk, 2 o takareunoista yht, 3 o, 2 n
2 krs: 2 n, 2 o, 2 o yht, 15 o, 2 o takareun. yht, 2 o, 2 n
3 krs: 2 n, 1 o, 2 o yht, 15 o, 2 o takareun. yht, 1 o, 2 n
4 krs: 2 n, 2 o yht, 15 o, 2 o takareun. yht, 2 n

Noita neljää kerrosta toistetaan 2. ja 3. puikoilla koko ajan. Kantapää ja kärkikavennus oman mielen mukaan. Mm. Ullasta löytyy hyviä ohjeita tekniikkapuoleen.

Kolmas asia. Sain Viron hahtuvaa vaihtokaupassa, kiitos Katja ja Janne. Kun olen neulonut Pirtin hahtuvasta kaksinkertaisena lapasia, niin olen ottanut hahtuvan sekä kiekon sisältä että ulkoreunasta ja väritys on mennyt mallikkaasti. Mutta kuinkas tässä tapauksessa kun väritys ei satukkaan kohakkain, käy niinkuin näiden tumppujen kans? No joo, toimiihan tuo sävytys noinkin, mutta näissä uusissa kiekoissa väritys on vähän toisenlainen.

Olis tietenkin helpointa jos ois kaksi samanlaista kiekkoa. Pitääköhän tässä keriä osa hahtuvasta omalle kerälleen? Vinkkejä otetaan vastaan.

Vanhaa ja tyylikästä

Mennäviikolla ei tullutkaan esiteltyä mitään vanhaa, joten laitetaan nyt kerralla kolme Wiikon Wanhaa samaan syssyyn (jos vaikka taas ens viikolla unohtuis).

Talvivarusteita pikkuväelle.

Syyspuseromme.

Ja jos joku oikein innostuu, niin tässäpä vielä puseron kaavat.

Tuolta vanhojen papereiden joukosta löytyy kaikenlaista kivaa mm. tällaisia lehdistä leikattuja vaatemalleja. Luultavasti nämä kaikki ovat Yhteishyvästä ja varmaankin 1920-luvulta. Jo aiemmin esiintyneet sisarukset Esteri, Saimi ja Hilja olivat ahkeria käsityöihmisiä. He kutoivat, kirjoivat ja ompelivat ja siksipä näitä lehtileikkeitäkin on kerätty ja onneksi osa on säilynyt. Joskus nuorempana likkana löysin kokonaisen muotilehden, mutta onneton menin irrottamaan sivut toisistaan tehdäkseni niistä tauluja. Eipä silti, tauluista tuli viehättäviä ja ne olivat pitkään seinällä. Pitääpäs esitellä nekin tässä joskus.

Minusta noissa 20-luvun vaatteissa on tyyliä. Olisipa se hauska siirtyä ajassa taaksepäin edes pieneksi hetkeksi, sais pukea jotain kaunista ylleen ja tanssahdella charlestonia.

Meloni-huivi

Neulerintamalla on ollut vähän hiljaista. No, eilissä iltana kokoonnuttiin taas akkaporukalla ja kas vain, minäkin sain jotain aikaan kun ihan vartavasten istuttiin saman pöydän ääreen neulomaan. Me ajateltiin laajentaa repertuaaria viinin, juustojen ja piirakoiden maisteluiden sekä neuleiden lisäksi myös kirjoihin, eli vähän niinkuin lukupiiri samalla ja voishan sitä vaikka laulellakin, tosin kuorokilpailuun meistä ei taida olla lähtijöiksi, tai ei sen tiiä jos oikein treenataan :) Tai ehkä me vaan tyydytään kuuntelemaan musiikkia. Kiitos tytöt, oli kivaa :)

Ylläri, ylläri, on täällä sentään yksi neulomus syntynyt tämän vuoden puolella:

Malli Meloni-huivi VLT, Jane Sowerby, s 146
Lanka Austermann Defile (70% kidmohair, 10% merino wool, 20% polyamidi)
Menekki 75 g (n. 300 m)
Koko 30 x 140 cm
Puikot 5 mm pyöröpuikot

Minusta tuo malli on aivan ihana. Jätin reunapitsit tekemättä, koska halusin hyödyntää koko lankamäärän ja tehdä niin pitkän huivin kuin kolmesta kerästä syntyi. Ja mielestäni malli toimii oikein hyvin noinkin. Lanka on todella ihanaa, pehmeää ja suloista. Sain sen Elinalta arpajaisvoittona eli kiitos vielä kerran. Tämä menee lahjaksi, mutta aion neuloa itsellenikin samanlaisen ja eilisessä neuleilassa kävi ilmi, että koko akkakööri oli niin innoissaa huivista, että päätettiin seuraavalla kerralla aloittaa yhdessä huivin teko.

Nuo kuvat otettiin eilen illalla viiden hujakoilla katulampun alla. Ihmeen hyvin onnistuivat, mutta emme saaneet vangittua pensasaidan kaunista kimmellystä kovin hyvin kuvaan. Jäälläkin käytiin kokeilemaassa kuvaamista, mutta siellä oli jo aika hämärää. Rankasta photosoppailusta huolimatta sai aikaiseksi vain tällaisen taidepläjäyksen :)

Mä oon mikä oon

ja muuksi en muutu....No, toivottavasti kehitystä ja kasvua sentään tapahtuu, mielummin psyykkistä kuin fyysistä, kiitos.

Matleena haastoi minut jo jokin aika sitten kertomaan itsestäni kuusi asiaa. Ihan on pitänyt miettiä, että millainen sitä oikein onkaan ja mitkä olisivat ne oleellisimmat asiat. Vaikkapa tällaiset:

1. Neulon lapaset, sormikkaat, hihat ja sukat stereona (ei siis monosukkia, hehheh) eli molempia yhtäaikaa. Tuollaviisiin valmistuvat muka joutuisammin ja tulevat varmasti samankokoisiksi.

2. Mulla on korkeintaan kaksi, maksimissaan kolme neuletyötä keskeneräisenä. Joskus nuorempana olin niin tiukkis etten aloittanut uutta työtä ennenkuin edellinen oli valmis. Ei ole ufoja näkynyt meillä, paitsi kerran näin taivaalla sellaisen.

3. Minulla on hyvät unenlahjat. Parasta unilääketä on kun saa illalla lueskella niin pitkään kunnes silmät lupsaa, sitten Fludentti suuhun ja höyhensaarille. Niin ja tietysti villasukat jalkaan.

4. Olen kotikissa. Viihdyn kotona ja olen vähän laiska kyläilemään.

5. Olen tunteellinen. Viimeksi eilen illalla itkin lukiessani yhtä kirjaa. Siinä oli kuvattu isän kuolema niin koskettavasti ettei voinut mitään. Tais siinä tulla vähän surtua omaakin isää, joka kuoli yli 20 vuotta sitten ja näiden omien lasten onnetonta isää.

6. Rakastan kirjoja. Jos sais valita jonkun taidon, niin haluaisin kirjoittamisen lahjan.

Että tämmöistä. En taaskaan haasta ketään, mutta jos joku haluaa napata haasteen, niin ollos hyvä vaan.

Ja ettei postaus olisi vallan kuvaton, laitan eilen otetun otoksen tähän loppuun.


Sain Sarilta hienon kortin ja tornikankaanpalan. Tein kankaasta kirjanmerkin ja tällä hetkellä se seikkailee Kutturassa, ensi viikolla ehkä Kabulissa tai Visbyssä. Kiitos Sari :)

Nunnuja ja lentoja

Kylläpäs tämä joulunaika meni äkkiä. Mieli on vähän haikea, kun lapset lennähtivät taas maailmalle, mutta onneksi saatiin istua monta päivää saman pöydän ääressä, yhdessä ja lähekkäin.

Tällä kertaa Wiikon Wanha on lastenkirja vuodelta 1966.

Kirja on Oili Tannisen Rudolf Koivu-palkinnon vuonna 1967 saanut Nunnu lentää. Otava on näköjään tehnyt kolmesta Nunnu- kirjasta uusintapainoksen vuonna 2007.

Kirja on jotenkin niin kuuskytlukulainen, raikkaat värit, hupsu tarina ja hauska muotokieli. Muistan kyllä lukeneeni tai siis katselleeni kirjaa paljonkin, mutta ei se suosikkini ollut, niistä joskus myöhemmin. Tämä kirja valikoitui Viikon Vanhaksi ihan toisesta syystä. Sain nimittäin joululahjaksi tädiltäni Naisenääni-nimisen cd:n ja heti tuli mieleen Nunnu-kirja. Katsokaahan kuinka hauskasti mätsäävät:

Levyllä laulavat mm. Johanna Iivanainen, Emma Salokoski, Laura Sippola jne. Aivan ihanaa kuunneltavaa eli suosittelen lämpimästi muillekin naisille ja miehille kans ja mikäettei lapsillekin. Kiitokset Eevalle rutistusten kera :)

Kohta meille tulee kummityttöni Sonja leikkaamaan hiuksia (minä saan polkkatukan, lallallaa). Meidän Sanni sanoi häntä pienenä Nunnuksi kun Sonja tuntui niin vaikealta. Monta vuotta hän kulkikin Nunnuna muttei sentään oppinut lentämään :)

Puikkoja olen heilutellut hyvin hillitysti, kädet kun tuntuvat ärtyvän niin helposti. Tyhmää kun ei voi ahnehtia vaan on jarruteltava ja paussattava, pöh. Mutta ehkä huomenna kaikki on toisin.

Vuosikatsaus

Mitähän sitä osaisi sanoa menneestä vuodesta noinniinkuinyleensä? No, se oli ehkä jotenkin laimea, arkinen eikä mitenkään hohdokas, joten tervetuloa vaan uusi vuosi. Sovitaanko, että toiveet ja toivotukset käyvät toteen? Eli ensi vuodesta tulee hyvä, iloinen, onnellinen, riemukas, ihanainen ja vieläpä neulerikas. Sovittu! Siis kaikille meille kaikkea tuota, kiitos!

Neuleiden puolesta vuodessa oli myös ilonaiheita. Olen oppinut uusia tekniikoita mm. sukan kantapäitä ja kärjestä aloittamisen ja sain kuin sainkin kirjoitettua sukkaa suuremman neuleohjeen, tosin se on vielä kääntämättä englanniksi, värjäilin koolaideilla, sain selkoa englanninkielisistä ohjeista, olin mukana sukka- ja lapastempauksissa jne. Eli ei turha vuosi ollenkaan.

Menneen vuoden neuleet ryhmittelin kuvakollaaseihin teemoittain. Sukkia on näköjään tullut tehtyä eniten ja päähineitä ei sitten lainkaan.

Suurin osa sukista on omasta päästä mutta tein myös suositut Kertut, pitsi-, juna- ja supervauvansukat. Sukkasato pisti selvästikin puhtia puikkoihin. Siis ensi vuonna uudestaan.

Lapaskuun innoittamana sain vihdoinkin tehtyä mm. Leppävirtalapaset ja kyllä ovatkin mieleiset. Sormikkaita olis tarvinnut mutta niitä tehdään toivottavasti tänä vuonna.

En ole aikoihin tehnyt näin paljon puuvillaneuleita kuin mennävuonna. Niitä on vähän tylsempi neuloa kuin villaisia, mutta käyttöneuleina ovat miellyttäviä. Brunelliin olen tyytyväinen, mutta voi tuota lankaa, äh.

Huivisaldo on tosi vaatimaton mutta ei haittaa, ensi, eikun siis tänä vuonna enemmän.

Olen erittäin iloinen, että sain näinkin paljon neulottua, sillä se ei ole itsestäänselvyys tässä tapauksessa. Onneksi kädet ovat ollet kunnossa, kopkopkop. Käyn jossain toisessa postauksessa läpi ruusut ja risut, nyt en enää jaksa.

Notkeita neulomuksia ja iloista mieltä :)