Marikko-sukat

Marikko sukkien tarina alkaa oikeastaan jo joulukuussa 2015. Tein silloin kuopukselle joululahjaksi harmaat sukat. Muokkasin mallia ja maaliskuussa 2016 neulomani sukat muistuttavat jo kovin lopullista versiota. Näitä lintumaisia sukkia tuli neulotua useampikin versio ja näköjään ohjettakin olin aikonut kirjoittaa. No nyt se sitten on kirjoitettu.

Koska Villasukkia Strömsöstä kirjaan toivottiin kirjoneulesukkia, kokeilin neuloa mallia monivärisenä. Ei oikein toiminut, joten päätin kirjoa kuviot jalkapöydän paneelissa oleviin hirtetyillä nurjilla silmukoilla reunustettuihin "aitauksiin". Turhaa työtä välttääkseni piti turvautua photoshopiin ja opetella ympyröitten eli marjojen muotoilua. Tämä olikin mainio tapa katsoa miltä lopputulos voisi näyttää. alla olevissa kuvissa muutama versio.

Oli oma vaikeutensa päättää mikä olisi lopullinen versio ja niinpä järjestin kotirintamalla äänestyksen. Marjaisin versio voitti ja eikun kirjomaan

Malli Marikko, kirjasta Villasukkia Strömsöstä (Minerva)
Lanka Pirkanmaan kotityön Kirjo-Pirkka
Menekki luonnonvalkoinen (47) n. 60 g, sininen (36) n. 10 g, punainen (45) n. 5 g
Koko 37-39
Puikot 2-2,5 mm sukkapuikot
Fiilis just hyvät

Kävimme kuvaamassa sukkia toukokuun lopulla Karvion kuohuvan kanavan varrella, mutta näistä ei tainnut yksikään päätyä kirjaan. Kirjan sukkia ovat kuvanneet niiden tekijät sekä kaksi pääkuvaajaa Anssi Toivanen ja Heikki Sarkala. Linssi alias Anssi on kuvannut kaikki minun sukat ja Heikki Sarkala kaikki kirjaan tuleet sukat. Niistä kirjan toimittaja  Tanja Majava ja kustantaja ovat sitten valinneet kirjaan päätyneet kuvat.

No pitihän se vielä kokeilla miltä tällainen vähämarjainen versio näyttäisi ja minusta näyttää kyllä hyvältä. Aijai, näistä ois mukava neuloa vaikka värisarja. 

  

Laittasinkohan seuraavaksi puikoille hillasukat :)

Hiljuska-sukat

Kirjaston kerhohuoneen seinällä on Leppävirta-raanu, jota olen ihaillut vuosia. Siitä lähti muhimaan raanuraitasukkaidea, mutta vasta kirjaprojektin sysäsi suunnitelmat liikkeelle.

Ensimmäiset sukat neuloin Regian 4 fädig -langasta kakkosen puikoilla. Pitkien sukkien raidoitus on melkolailla yksyhteen raanun raitojen kanssa. Toimii näinkin, mutta ei kovin omaperäistä.

Neuloin sukista myös lyhytvartisia versioita. Alla olevat kuvat otettiin yhtenä helmikuun pakkassunnuntaina Unnukan jäällä kun sattui kohille aivan mahdottoman kuvauksellinen sää. Muutama tämän kuvaussession kuva päätyi kirjaan.

Miksikähän talvikuvia näkyy aika vähän neulekirjoissa, varsinkin sukkakirjoissa? No ilmeisesti kesän valossa tai sisällä on vaan on helpompi ottaa kuvia. Jos tekisin joskus vielä neulekirjan, niin suosisin kyllä talvikuvia.

Aikani säädettyä ruutu- ja raitarivejä päädyin alla olevassa kuvassa olevaan Hiljuskan lopulliseen versioon, jotka on neulottu Pirkanmaan Kirjo-Pirkasta. Senjan sorjasääret päätyivät kirjaan samaisessa portaikossa otetussa kuvassa (ei tämä).

Malli Hiljuska, kirjasta Villasukkia Strömsöstä (Minerva)
Lanka Pirkanmaan kotityön Kirjo-Pirkka
Menekki sininen pohjaväri (36) n. 75 g, oranssi (46) n. 20 g, luonnonvalkoinen (47) n. 10 g, punainen (45) n. 5 g
Koko 37-38
Puikot 2-2,5 mm sukkapuikot
Fiilis no mikä ettei 

Neuloin nyt syksyllä vielä yhdet mustavalkoharmaat lyhytvartiset sukat eräälle maisterille valmistujaislahjaksi.

Hiljuska nimi on kunnianosoitus edesmenneelle isotädilleni, joka tietämättään jätti minulle mainion tekstiiliperinnön; innostuksen kaikenlaisiin käsitöihin. Nyt kun mietin, niin olisihan se nimi voinut olla joku muukin siis siinä mielessä, että tämä sukkamalli käy kaikille sukupuolille. Toisaalta onko nimellä väliä? Kyllä minä ainakin kehtaisin neuloa ja käyttää Kalle- tai Ville-sukkia jos oisivat hyvän näköiset :)

Leppis-sukat

Lähetin silloin aikanaan Leelle muokatun version perinteisessä Leppävirta-lapasessa olevasta leppäpuusta. Se ei päätynyt Suomi 100 -neulesettiin, mutta itse muokkailin sitä sukkiin ja rannekkeisiin jo ennenkuin kirjan tekemisestä oli mitään tietoa. Alla olevassa kuvassa oikealla ensimmäisiä versioita ja vasemmalla lopullinen versio.

Vaihdoin Nykälän langan aika karhean Sofian, josta yllä olevan kuvan sukat on neulottu, TeeTeen Pallakseen, jota sain Varkauden Taito-shopista. He lupautuvat ystävällisesti lankasponsorikseni ja ei tarvinnut tehdä kuin yksi reissu paikanpäälle sillä heillä oli juuri sopivat langat ja värit, joilla pääsin mallejani neulomaan. 

Sukkien kuvaaminen oli mieleistä hommaa ja oli mukava miettiä kuvauspaikkoja, kuvakulmia ja esillepanoa. Koska sattumoisin Leppis-sukkien värimaailma rimmasi just passelisti Leppävirran kansallispuvun kanssa, lainasin kaverin puvun hametta ja sitten kipaisimme laiturille kuvaamaan sukkia. 

Näistä heijastuskuvista tuli mielestäni todella kauniita ja niissä on vahva kotiseutuhenki; Leppävirran kansallispuvussa Leppävirralla, virran varrella Leppissukissa ja leppä sukissa, hah. 

Malli Leppis, kirjasta Villasukkia Strömsöstä (Minerva)
Lanka TeeTeen Pallas
Menekki vihreä pohjaväri (0024) n. 45 g, luonnonvalkoinen(0007) n. 25 g, sininen (0014) n. 7 g
Koko 37-38
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis no mikä ettei 

 Lainasimme kuvauksiin myös sorjasäärisen ystäväni Senjan jalkoja. Hän asuu miehensä kanssa viehättävässä rintamamiestalossa ja siellä ikuistetuissa kuvissa vilahtavat sukkien lisäksi heidän kauniit lautalattiat, portaikot ja kirjan kanteen päätynyt kapsäkki.

Olen tarkistanut ohjeitani neulomalla kustakin mallista toiset versiot. Halusin kokeilla kuinka Leppis-malli toimisi pitkävartisena versiona. Lyhytvartisten sukkien suussa on 5 mallikertaa ja pitkissä 6.

Hyvin toimii ja lopputulos on jotenkin nostalgisen oloinen. Vielä kun neuloisi pipon, huivin ja lapaset tähän settiin niin tulisipa oiva lisä hiihtoasuun.

Hiihtokelejä odotellessa.

Villasukkia Strömsöstä -kirjaprojekti

Ei sitä aina arvaa mitä jännää elämä tuo tullessaan. Tämä tarina alkaa reilun vuoden takaa. Silloin Lee Esselström kyseli kirjoneule-ehdotuksia suunnitellakseen Suomi 100 -neulesetin. Minäkin lähetin ehdotuksen ja kappas vain, sain muiden ehdotuksia lähettäneiden kanssa kutsun tulla neulomaan Strömsööhön ja sinnehän sitä mentiin. Neulesessio tuli ulos itsenäisyyspäivänä Kohti linnanjuhlia - ja myöhemmin myös Strömsö-ohjelmassa. No, sitten kävi niin, että muuan kustannustoimittaja oli nähnyt ohjelman ja ehdotti meille, josko haluaisimme tehdä neulekirjan. Halusimme juu.

Kustantajan toivomuksesta kirjassa olisi vain kirjoneulesukkia ja niitäpä sitten suunnittelemaan ja kirjaa tekemään. Aikataulusyistä johtuen kaikki neuleiltaan osallistuneet eivät voineet tulla mukaan kirjaprojektiin, mutta viiteen pekkaan (Lee Esselström, Tanja Majava, Eva-Maria Oksman, Marianne Wasberg ja minä) saimme suunniteltua kirjallisen verran malleja. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kirja on viimeistä silausta vaille valmis ja se ilmestyy ensi tammikuussa. Kirjan voi jo tilata Minerva kustantamon sivuilta ja muistakin nettikaupoista.

Koin aluksi hieman haasteellisena kirjoneuleiden suunnittelun, sillä melkeinpä kaikki aiemmat suunnitelmani neulemallit ovat olleet pintaneuleita. Epäilin myös kirjoneulekäsialani, että olisiko se tarpeeksi tasaista. Mutta oppia ikä kaikki ja mukavat fiilikset jäi koko prosessista, vaikka välillä olikin epäilyksen hetkiä.

Tämä kirjaprojekti on ollut kaikin puolin mielenkiintoinen, opettavainen kokemus ja haasteellinenkin siinä mielessä, että me tekijät emme tunteneet toisiamme ennestään. Asumme eri puolilla Suomea, joten yhteiset tapaamiset eivät onnistuneet. Nokakkain olisi moni asia ehkä selvinnyt joutuisammin, mutta toisaalta onnistuihan se yhteydenpito sähköisestikin.

Sain muuten lankasponsoriksi Varkauden Taito Shopin. Olipa ilo saada valita heidän hyvästä lankavalikoimasta mieleiset langat. Lämmin kiitos heille :)

Seuraavat viisi postausta ovat kirjaan tulleista sukistani.

Räsymattotakki

Koko vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän sukkapuuhissa, mutta niin vain sain takinkin neulottua.

Eipä tarvinnut lähteä lankakauppaan, sillä varaston jämälagat riittivät vallan mainiosti pitkään takkiin. Neuloin vuorotellen raitoja kahdella kirjolangalla ja siitähän syntyi kotoinen räsymattolook. Hihansuiden ja miehustan reunukset sekä kauluksen virkkasin ja neuloin yksivärisellä langalla ja

tsadaa, tyylikäs takkihan siitä syntyi.

Muutama viikko sitten kotiutunut kurvibarbi sai ensimmäisen neulevaatteensa juuri sopivasti ennen pakkasten alkua.

Kävimme kesällä Kansallismuseon Barbie näyttelyssä ja näin siellä tämän kaunottaren. En hupsu ostanut sitä silloin ja kun myöhemmin aloin etsimään nukkea, niin eihän sitä Suomesta edes löytynyt. No onneksi on netti eli eikun tilaamaan ja hups vaan, tyylikäs nukke rantautui Englannista saakka.

Mitenkä sitä sanotaan, leikkivä lapsi on terve tai jotain. Koskenee aikuisiakin :)

Punainen Hanna-huivi

Tässä yhtenä sunnuntaina laitoin huivin alulle, jotta maanantain koulutuksessa olisi neulottavaa, sillä eihän sitä nyt mitään opi jos käsillä ei ole tekemistä. Siinä kuunnellessa neuloskelin ja vilkaisin välillä ohjettakin. Hyvin eteni ja sain tosi paljon neulottua koulutuspäivän aikana. Illalla sitten pälkähti mieleen, että mitenkä tämä minun huivi ei muistuta ollenkaan työkaverin huivia joka on neulottu samalla ohjeella.

Olinpahan tieten lukenut ohjeet hiukan hätäisesti ja reikäriville tuli tuplamäärä reikiä. Vaan mitäpä tuosta, oikein on somat raitarivit nämäkin. Lyhennetyt kerroksetkin säveltelin vähän omaan malliin ja reunan tiheämmät raitarivit jätin suosiolla pois, sillä epäilin ettei lanka riitä ja oikeassa olin, ei olisi riittänyt.

Enpä muista olenko tätä ennen tehnyt päättelyä virkkaamalla, mutta tämän kokemuksen rohkaisemana käytän vastaisuudessakin tätä tekniikkaa. Mielestäni reunasta tuli todella kaunis pienine nypylöineen.

Malli Hanna-huivi by Hanna Tamminen  maustettuna omin muokkauksin
Lanka Drops Lace uni colour
Menekki n. 90 g
Koko lev n. 145 cm, pisin korkeus n. 27 cm
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Just mieleinen

Drops Lace oli todella joutuisaa ja mukavaa neulottavaa vaikkakin sai olla tarkkana että kaksinkertaisella langalla neuloessa silmukoihin tuli molemmat langat mukaan.

Sopivan simppeli malli, passeli koko, hyvä istuvuus, taivaallinen tuntuma ja punainen väri. Mitäpä sitä muuta huivilta toivoisikaan eli ihan varmasti tästä tulee yksi lempihuiveistani. 

Uusi lankatuttavuus

Jokunen aika sitten kävin tiirailemassa lankoja Varkauden Taito shopissa ja sain kokeiltavaksi minulle uutta sukkalankaa nimeltään Lana Grossa Meilenweit Polar 1:1. Lanka on ohutta villasekoitetta (80% villa, 20% polyamidia) ja värivaihtoehdot olivat hillittyjä, maanläheisiä, murrettuja kirjolankayhdistelmiä. Olipa hankala valita mieleistä kun mikä vaan olisi käynyt, mutta päädyin lopulta väriin 402.

Poika oli jossain vaiheessa maininnut kaipailevansa kynsikkäitä entisten kuluneiden tilalle ja tämä uusi lanka kotuitui juuri kun oli aika aloittaa kynsikkäiden neulominen, poika oli nääs piakkoin lähdössä metsäreissulle Lappiin.

Langan puikkosuositus on 2,5-3 mm, mutta kun olen tämmönen tiukkis niin neuloin kynsikkäät 2,25 mm puikoilla. Silmukoita oli 56 eli 14 puikollaan. Varsi on yks oikein, yks nurin resoria, kämmenselkä kolme oikein, yks nurin ja koura sileää neuletta. Lankaa kynsikkäihin meni n. 40 g.

Aloitin molemmat kerät sisältä kuten aina ja raidoitus sattui menemään aika lailla symmetrisesti. Teen sormikkaat ja kynsikkäät niin, että kun tulen sormiin asti, teen ensin pikkurillin ja sen jälkeen neulon pari kerrosta ennenkuin alan neulomaan muita sormia. Tästä johtuen kirjolangan värinvaihto osuu jotenkin hassusti tuohon sormien kohdalle, tuli semmonen pieni raita, mutta ei kuulemma haitannut poikaa. Eriväriset sormet on kyllä aika vekkulin näköiset, eipä sen puoleen.

Neuloin aikanaan itselleni muutamatkin sormikkaat sukkalangasta ja ne ovat menneet niin nyppysiksi ettei kehtaa käyttää kuin lapasten sisällä, täysvillaiset sormikkaat sen sijaan ovat kestäneet kulutusta hyvin. Saapa nähdä kuinka näiden kynsikkäiden käy. 

En ehtinyt edes kuvata kynsikkäitä, mutta onneksi reissulla oli myös pojan serkku, joka lupasi ikustaa neuleet ja hyvin ikuistikin (nuo kaksi ylintä kuvaa). Serkulla on kyllä visuaalista silmää ja kivoja kuvausideoita eli kiitosta vaan  kovasti Anniina Kinnunen :)

Lankaa jäi kynsikkäiden jälkeen n. 60 g. Se olisi mahdollisesti riittänyt sukkiin, mutta kun en ollut varma, otin rinnalle toisen kirjolangan ja samalla sain pienennettyä lankavarastoa taas muutaman gramman. 

Sukat on ihan tavikset eli kaks oikein, kaks nurin resorivarret ja jalkaosa sileää. Varsien alussa on kolme senttiä jämälankaa, 4 krs Lana Grossaa ja 4 krs jämälankaa. Kantapäähän asti neuloin Lana Grossalla, kantapään jämälangalla ja loput taas Lana Grossalla. Meinasin tehdä varpaankärjetkin jämälangalla, mutta koska raidoitus meni niin kivasti ja lankaa näytti riittävän niin pösöttelin Lana Grossalla loppuun asti.

Ja koska molempia lankoja jäi vielä pikkuisen, neuloin lapsenlapsellekin pienet sukat. Ne on neulottu 4 krs raidoituksella ja ihan tuli sukan näköiset.

Näitä isompia sukkia en laita pukinkonttiin vaan otan omaan käyttöön, jotta näen miten ne kestävät kulutusta ja kuinka lanka käyttäytyy.

Ja nyt siirryn taas sukkien pariin. Ei taida tänä vuonna paljon muuta syntyäkkään.