Ja sitten ne sormikkaat

Takin neulomisesta ylijääneet langat vähenevät pikkuhiljaa ja muuan väri loppui jo vallan kesken. Meinasin nääs tehdä oranssit sormikkaat, mutta piti ottaa sininen, punainen ja vihreä avuksi jotta joka sormi pysyisi lämpimänä. Ja koska lopputulos näytti jotenkin hupaisalta, yritin pelastaa tilannetta kursimalla kuvioita kämmenselkään ja lopputulos on jotensakin hupsu mutta kelpaa kyllä mulle.

Ostin muutama vuosi sitten Haapsalusta ihanaisen Kirjatud teekond-kirjan, joka on täynnä todella kauniita neulottuja ja kirjottuja sormikkaita. Olen selaillut ja ihastellut sitä silloin tällöin ja nyt nyysin sieltä simppelin kirjonta-aiheen sormikkaisiini.

Olen kirjonut hyvin vähän ja piti muutaman kerran kokeilla ennenkuin sain kunnon jälkeä. En tiedä kuinka toimitaan oikeaoppisesti, mutta minun piti ottaa apuväline pingottamaan tuota kämmenselkää kirjonnan helpottamiseksi. Sattumoisin muovisen mehukannun kansi oli just sopiva tähän puuhaan ja jotta rinkulasta tulisi pyöreä, piti tehdä kaava.

Tuo huopalanka on kolmisäikeistä ja sellaisenaan liian paksua tähän kirjontaan, joten ohensin sitä erottamalla säikeitä toisistaan. Punainen rinkula on kirjottu kaksisäikeisellä ja ruksit yksisäikeisellä langalla. Hidasta puuhaa tällaiselle noviisille. Kävi mielessä, että nuo rinkulat olis ehkä voinu jättää täyttämättäkin ja jos siinä olis vielä ollut alekkain punainen, sininen ja vihreä rinkula niin ois voinu toimia niinkin.

Sormikkaat on neulottu kakspuolosen puikoilla ja samalla hyväksi havaitulla mallilla kuin aiemminkin ja sen ohjeistus löytyy kirjasta Villasta vilun varalle, jonka on kirjoittanut Anjariitta Reimi-Orsa (1969).

Luen parhaillaan Viktoria Hislopin kirjaa Elämänlanka, jonka yksi päähenkilö on Katerina, joka kolmetoistavuotiaana on niin taitava kirjoja, että kun hän on ollut kolme viikkoa ompelimossa töissä, kaikki vaikeimmat ja eniten tarkkuutta vaativat kirjontatyöt tuodaan hänelle. Höh, oikein harmitti niiden talossa olleiden ammattilaisten puolesta, jotka olivat tehneet niitä hommia kymmeniä vuosia, että eikö muka sellaisella kokemuksella ole merkitystä. No jaa, ei pitäisi niin tosikkona lukea, mutta minua jotenkin ärsyttää kun elämä kuvataan ihan satuna, että yhenäkin ollaan jossakin ihan huippuhyviä. Niin.

Ja nyt tämä lähtis neulomaan vaihteeksi sukkia. Hyvää viikonloppua kaikille.

Ja pipo kans

Edellisessä postauksessa jo vilahtikin tämä pipo, jonka tein takille kaveriksi.

No on siinä ehkä hiukan lapinlakin tyyliä, mutta vähän tais tulla sporttisempi versio :) Korvaläppiin ei tullut yhtään tuollaista veikeää kaarevuutta niinkuin aidoissa lapinlakeissa kuten alla olessa kuvassa pienellä tytölläni.

En myöskään laittanut nauhoja korvaläppiin. Jos viitsin, neulon toisen lakin ja muokkaan mallia. Korvaläpät sais varmaan ulospäin kaareviksi esim. virkkaamalla reunat tarkotuksella vähän syöttäen. Hmm, pitääpä kokeilla sillä lankojakin on vielä jonkin verran jäljellä. Tähän meni 65 grammaa 3 mm puikoilla neuloen.

Kehittelin aikanaan baskerimallia ja kirjoitin jopa ohjeet ylös (ei ollenkaan minun tapaista). Neuloin useammankin yksilön, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä, pakostikin kun olen niin laiskasaamaton piponneuloja. No nyt kun nuita lankoja oli sopivasti niin päätinpä kokeilla taas tuota baskerimallia. Se on kyllä niin simppeli, että varmasti joku muukin on neulonut juuri noilla silmukkamäärillä. Jollain pintaneuleella voisi saada ilmeikkäämmän loputuloksen eli voispa kokeilla joskus. Nyt tuli tällainen tavis versio.

Tuo tupsu on huovutettu koneessa, mutta pitäisköhän laittaa uusinta kierrokselle, että huopus vähän enemmän. Hmm, en ole ihan varma jääkö se ylipäätään keikkumaan tuonne laelle.

Baskeri on neulottu kolmosen puikoilla, reunus kaks puolosilla ja lankaa kului 70 grammaa.

Ja huivihan se kans piti neuloa ja mikä muu kuin vanha kunnon Baktus. Hmm, tuolla ois vielä vihreää ja keltaista lankaa, pitäisköhän niistäkin... Ja nyt minä lähden tikuttelemaan oransseja sormikkaita joten hyvää lauantaiehtoota vaan teillekin.

Lapintakki

Nyt se on sitten kuvattu tämä minun muutama viikko sitten valmistunut neuleeni, jonka inspiraation lähde on maantieteellisesti, arvaattekos missä :)

Takin idea kuiskutteli ajatuksissa useamman vuoden ajan ja viime syksynä sain vihdoin ostettua langat siihen. Mulla oli ennestään Karen Jomppasen Lapin käsityöt ja ostin myös Sámi Duodji ry:n kustantaman Suomen saamelaispuvut kirjat, joita myös käytin idealähteinä.

Suomen saamelaispuvut kirjan lopussa on ihania vanhoja ja muutamia uusiakin kuvia paikallisista ihmisistä puvuissaan. Kirja on muutenkin todella upea teos, suosittelen.

Tarkoitus ei ollut kopioda suoraan mitään mallia, mutta kyllä tämä lopputulos taitaa aika hyvin kavaltaa lähteensä. Herra Linssi kysyikin jotta onko tuo joku protestitakki. Höh, mikkään rotesti.

Aloitin tekemisen etukappaleista, jotka neuloin samaan aikaan pyöröpuikoille, tulivat siis aivan varmasti samankokoisiksi :) Ja koska taskut on hyviksi havaittu, neuloin myös ne.

Olkapään silmukat jätin päättelemättä, sillä jahka takakappale olisi valmis, päättelisin ne kolmen puikon päättely. Valmiit kappaleet pingotin ja

laitoin kostumaan huuhteluaineessa lilluneiden harsojen alle. Tämä käsittely poistikin aika hyvin sähköisyyttä.

Ennen kuin poimin silmukat sivusaumoista neuloakseni takakappaleen, ompelin taskujen saumat ja ne olivatkin ainoat ompelukset tässä takissa. Aloitin neulomisen oikean puoleisen etukappaleen reunasta. Ajattelin, että pystyraidoituksen tekeminen käy kätevimmin neulomalla ne näin poikittain.

Takakappaleen korkeus oli takakaarrokkeen verran vajaa. Tein sivusaumojen viereen ja raitojen keskelle lyhenttyjä kerroksia saadakseni takkiin levenevän helman. Kun olin neulonut takakappaleen vasempaan reunaan asti, yhdistin reunat silmukoimalla. Mietin, josko olisi sittenkin pitänyt neuloa takakappale siten, että olisi edennyt molemmista reunoista ja silmukointi kohta olisi ollut tuo keskellä oleva vihreä raita, mutta epäilytti olisinko saanut siitä sittenkään tarpeeksi siistin. Nyt en ole varma vedättääkö takakappale suuntaan tai toiseen, vähän vaikuttaais että on vasemmalle kallellaan. No sen näkenee käytössä, paitsi etten minä sitä tieten näe, jos olen käyttäjä :)

Kun takakappale oli yhdistetty etukappaleisiin, poimin silmukat takakappaleen yläosasta takakaarrokketta varten ja neuloin raitaosuuden normaalisti. Olkasaumat päättelin kolmen puikon päättelyllä eli ei siis saumanompelua täälläkään. Seuraavaksi neuloin helman, etukaitaleet ja kauluksen (pariinkin otteeseen :), jonka jälkeen

poimin kädensuuaukosta silmukat hihaa varten ja neuloin ne kuten ennenkin ylhäältä alas. Kun aloitin toista hihaa, oli jo hieman haikea olo, että tässäkö tämä nyt oli, ei enää mitään säätämistä eikä funtsimista :)

Reunat meinasin huolitella alunperin i-cord päättelyllä, mutta päädyin kuitenkin virkkaukseen, sillä siten sain reunaraidasta suurinpiirtein saman levyisen kuin neulotusta raidasta. Alla oleva kuva paljastaa etten saa noita lyhennettyjen kerrosten vaihtumakohtia ihan näkymättömiksi, mutta tuskinpa kukaan ilkiää tulla ihan takalistoon kiinni niitä ihmettelemään :)

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, nappien kanssa ei tällä kertaa ollutkaan hirmu säätämistä, vaan kaikki kävi hyvin kivuttomasti. Olen niiiiin tyytyväinen näihin sarvinappeihin kuin olla voi.

Malli  omasta päästä
Lanka  Esito huopalanka
Menekki  n. 570 g (sininen 380, punainen 120, oranssi, keltainen ja vihreä kukin 20 g)
Koko  m
Puikot  3,5 ja 3  mm pyörö- ja sukkapuikot, 3 mm virkkukuoukku
Muuta 7 nappia

(tonttu savolaismetsässä)

Olenko tyytyväinen lopputulokseen? No sanotaanko, että olen yllättynyt kuinka vaivattomasti ja vähillä purkamisilla tästä tuli aika lailla se mitä olin kuvitellutkin. Olin valmistautunut purkuhommiin varsinkin tuon takakappaleen suhteen, mutta vain helman ja etulistat tein kahteen kertaan. Niin että kyllä olen tyytyväinen ellei tuo helma sitten ala veättämään. Sen huomasin tätä tehdessä, että melkeinpä se suunnittelu ja pähkäileminen tuovat enemmän iloa kuin itse valmis neule. Siis onko matka tärkeämpi kuin määränpää.

Viime aikoina olen käsitellyt kuvat pixlr.com ohjelmalla, jolla saa aika vaivatta ihan hyviä nettikokoisia kuvia. Eihän se nyt ihan photoshopin veroinen ole, mutta toimii ja voi miten kivoja efektejä saa tuolla pixlr-o-maticilla, jolla käsittelin esim. tämän postauksen ensimmäisen ja viimeisen kuvan. Tämä ei nyt sitten ole maksettu mainos vaan kerronpahan vaan kokemuksesta. Olisipa kiva tietää millä ohjelmalla te käsittelette kuvianne?

Yhteistyötä

Jokunen aika sitten sain yhteydenoton Taito-lehden toimittajalta liittyen Hailuotolaiseen perinneneuleeseen. Hän oli törmännyt puserosta tekemääni postaukseen ja tiedusteli, josko voisi käyttää kuviani lehtijutussa. Ihan mielelläni suostuin eikä pojallakaan ollut mitään sitä vastaan ja siellä ne nyt komeilee (oikea olkapää vähän vinksahtaneena :) Taito-lehdessä.

Lehdessä oli paljon hyvää luettavaa ja voi miten koskettava oli se tarina lapsuudenystävän neulomasta tikkuripaidasta, jota omistaja ei suostunut vaihtamaan mihinkään muuhun. Itsekin olen joskus lahjaneuletta neuloessa miettinyt miten siihen väkistenkin neuloo lämpimiä ajatuksiaan neuleen saajaa kohtaan, niinkuin nyt tähän pojan paitaankin.

Lehdessä mainitsin, että olen muuttanut kaulusta pojan toiveiden mukaiseksi ja koska asia on jäänyt postaamatta niin tehdäänpä se nyt. Jotta kaulus suojaisi ja lämmittäisi enemmän kaulaa, purin alkuperäisen taitoksen ja siihen virkatun nappilistan ja virkkasin nappilistan näin:

Napitettuna ja käännettynä kaulus näyttää tältä:

Hmm, tulipa tässä mieleeni, että tuonne kauluksen ylimmäisen napin taakse parin sentin päähän voisi lisätä vielä yhden napin. Jos haluais kauluksen asettuvan vähän napakammin kaulaa vasten, niin napittaisi sitten siihen. Hmm, pitääpä mallata jahka poika paitoineen tulee kotosalla käymään.

Olen ehkä kerran jos toisenkin valitellut täällä blogissa neuleisiin tulevien nappien valitsemisen ja ostamisen vaikeutta. Ilmeisesti joku tällainen valitusvirsi oli osunut nappikaupan pitäjän silmiin ja hänpä otti yhteyttä.

Meidän kylällä on yksi kangaskauppa joka myy lähinnä verhokankaita ja siksikin nappitarjonta on hyvin pieni. Seuraavaksi lähin nappikauppa on 25 kilometrin ja paras 50 kilometrin päässä. Ja voi minua hassua kun en ole hoksannut netistä etsiä moisia. No minä nyt muutenkin vietän hyvin vähän aikaa koneella ja vallankin ostoksia tekemässä. En tiedä miten muilla, mutta minulla ainakin on tarve hypistellä lankoja ja kankaita ennen ostopäätöstä ja nappien kans on vähän sama, tai no niissä ei niinkään se tuntu ole oleellista vaan pikemminkin väri/sävy. Ja yksi asia mikä minusta on vähän hankalaa nettiostosten suhteen on juuri tuo väri. Kertooko kuva välttämättä värin oikein, miten paljon siihen vaikuttaa koneen väriasetukset tai kuvan laatu? Hmm, nämä joskus askarruttaa.

No tässä nappikaupassa (Napiton) asia meni hyvin vaikka pelattiinkin vain virtuaaliväreillä ja vaikka käyttämäni langan lankakartta ei ainakaan sinisen kohdalla pitänyt ihan paikkaansa. Sain kahdet neuleeseen sopivat napit ja toiset oli just passelit eli ihan kuin juuri tähän takkiin tehdyt, kiitos niistä
Susannalle. Takki on valmis ja napitettu, joten palaan asiaan jahka kuvat on otettu.

Hyvää lauantaiehtoota kaikille :)

Vanha niisivyö

Mulla on tuossa piirongin päällä vanha, sympaattinen lapinpukuun kuuluva niisi- eli lankavyö.

Sympaatiseksi sen tekee ei niin viimeistelty ulkonäkö. Taitaa olla arkivyö kun reunanauhatkaan eivät ole ihan symmetriset ja hups, lopussa toisessa reunassa se vaihtuu vallan toiseen nauhaan. Mutta ei sen niin väliä, ihan tolkun vyö se on tämäkin :)

Vyö ei taida kuitenkaan olla sama kuin kuvan nuorella neidolla eli mummollani.

Tämmöinen Wiikon Wanha tällä kertaa.

Vanha neulatyyny

Haa, tämäpä käy Wiikon Wanhasta joten olkoot sellainen. Minulla on ollut iät ja ajat käytössä äitini vanha 60-luvulla hommattu Aarikan neulatyyny. Alkuperäinen oranssi kangaspäällinen meni rikki joskus 90-luvulla ja koska neulatyyny oli muuten niin mainio, päällystin sen uudelleen. Minnekähän lienen jemmannut vai olenko pöljyyksissäni heittänyt menemään laitoja kiertäneet puuhelmet ja rinkulan. Löysin muuten kuvahaulla muutaman yksilön ja täältä löytyi just samanlainen. Eikö vaan olekkin tyylikkäitä :) No tästä minun yksilöstä tuli kaikkea muuta kuin tyylikäs. Uusi päällinen kesti kymmenkunta vuotta kunnes sekin reikiintyi eikä tuo alkuperäinen pehmikekkään enään oikein toiminut vaan pyöreäkärkiset neulat piti suurinpiirtein survoa tyynyyn saadakseen ne pysymään siellä.

Asialle piti siis tehdä jotain tuumin jo monta monta vuotta sitten ja aloin jemmaamaan hiusharjoihini tarttuneet irtohiuksen noin niinkuin tyynyn täytteeksi :) Eilen illalla aloin sitten hommiin. Täyte oli mutta mistä päällinen. Trikoota ei kannattanut laittaa kun se näköjään reikiintyi ja samoin kai se kävis kudotulle kankaallekin, mutta siitä huolimatta uhrasin vanhan kaunissidoksisen leivinliinan ja päällystin sillä tyynyn. Senkin puoleen se oli just hyvä, kun sain pohjassa laskostetun kankaan mahtumaan tuohon reikään niin että tuo oranssi puutappikin mahtui siihen. Alkuperäisessä tyynyssä tuo tappi oli varmuuden vuoki vielä liimattu niin että päällinen varmasti pysyi paikallaan. Minä en käyttänyt liimaa koska eihän sitä tiedä pitääkö taas parinkymmenen vuoden päästä korjata se :)

Pähkäilin aikani ja päätin sittenkin vuorata koko komeuden vielä tuollaisella huovutetulla neuloksella. Sen sai hyvin kiristettyä tyynyn päälle ja fanttilanka pitänee sen jämäkästi paikoillaan. En tiedä saisiko tuohon langan paikalle vaihdettua joskus sellaisen puuhelminauhan niinkuin alkuperäisessä tyynyssä oli, meinaan kun leikkasin tuon neuloksen reunat noin naftiksi? No olkoot nyt tuollaisena jonkun aikaa.

Sainpahan vihdoinkin heitettyä pois kaikki vääntyneet nuppineulat neulatyynystä. Ne oli just niitä, jotka takuuvarmasti tarttuivat aina ensimmäisenä käsiin kun tuli neulan tarve. Tulipa muuten mieleen, että ainakin esikoinen leikki pienenä neulatyynyllä. Neulat olivat ilmeisesti kuorolaisia ja hän järjesti ne hienosti omille paikoilleen :)

Minkälaisia neulatyynyjä teillä on?

Värikästä uutta vuotta

Vuoden ensimmäinen päivä. Ulkona sataa ja on harmaata. Oi kuinka ylentävää vaan toivotaanpa kovasti että tämä tästä valoisammaksi muuttuu, elämä sun muu. No joululahjasukissa sentään oli väriä.

Nämä pitkätossut menivät esikoiselle. Lankoina harmaa Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle, punainen Drops Fabel ja valkoinen Pirkanmaan sukkalanka kakkospuolosilla neulottuna. Jäi punnitsematta. Olivat saajalleen mieleiset.

Tytärpuolelle Pirkanmaan sukkalangoista niistä roosasellaisista kakspuolosilla neulotut polvisukat, joissa olis saanut olla pituutta muutama sentti lisää. Tekis mieli kutoa itsellekin samanmoiset, kun noista väreistä tuli niin nostalginen 60-luvun fiilis.

Näistä punaisista toiset eli tummemmat menivät kuopukselle. Olivatten neulotut Katia Laine nylonista. Saas nähdä kuinka kestävät, meinaan kun ne omani, jotka tein kesällä ja joita olen käyttänyt kovasti, ovat jo kuluneet aika hiutiksi ja niistä toissakesäisistä vikkelisukista meinaa tulla varpaat esiin.

Laatikon vasemmassa laidassa olevat siniset Regia 4-fädig unicolorista kakkosilla neulotut sukat menivät poijalleni. Jäi kuvaamatta muttei haitanne kun ovat ihan tavikset. Langasta ei omakohtaista kokemusta, mutta vaikuttaa hyvältä.

Olen joskus ostanut pari kerää kerää Pro Lanan Sockenwollen kirjolankaa joille en oikein ole löytänyt käyttöä. No ajattelin, että raitalankana saan sen upotettua johonkin ja tällaista jälkeä tuli kun yhdistelin sitä Pirkanmaan sukkalankoihin. En ollut ihan tyytyväinen ensimmäiseen eli vasemmanpuoleiseen versioon joten ne jäivät omaan käyttöön. Oikeanpuolimmaisiin sukkiin lisäsin pienen valkoisen raidat punaisten väliin ja johan kirkastui. Saas nähdä maltanko olla ottamatta omaan käyttöön vai jätänkö lahjalaariin odottamaan jotakin.

Myös vävypojalle neulotut sukat ovat tuota samaista Sockenwollea ja olipa yllätys miten nöyhtäisiltä sukat näyttivät kolmen käyttöpäivän jälkeen. Johtuneekohan siitä, että lanka on tunnultaan aika pehmeää?

Kuvan vasemassa laidasssaa pilkistää esikoisen lempisukat, jotka vetelevät viimeisiään. Ravelrystä on helppo tarkistaa milloin on tehnyt mitäkin, tosin viime aikoina arkistonpito ei ole ollut ihan aukotonta. No, nuo sukat kuiten löytyi; olivat vuodelta 2008 ja Nallesta neulotut joten kai ne jo saa ollakin tuon näköiset. En luvannut paikata vaan teenpä uudet, mutta mikä se nyt sitten olisi ohut, hyvä ja kestävä sukkalanka? Tuota harmaata Sockenwollea olisi mutta se ei nyt oikein vakuuttanut.

Kuopuksen pitkät raitasukat jäivät kokonaan kuvaamatta, joten tämä Joulusukkapostaus ei ole täydellinen, niinkuin ei elämäkään vaan näillä mennään. Hyvää neulerikasta uutta vuotta meille kaikille!