Villatakki kaverille

No niin, nyt sitten enemmän ja kuvien kera juttua paksusta villatakista. Työkaverini löysi Suuri Käsityö lehdestä 8/2010 mieleisensä villatakkimallin ja pyysi josko neuloisin sellaisen hänelle. No mikä ettei ja eikun tuumasta toimeen.


Minulla ei ole tapana seurata ohjeita orjallisesti ja niinpä nytkin säveltelin eli tein mm. kaarrokkeeseen lyhennettyjä kerroksia palmikkorinkuloiden risteyskohtiin. Ajattelin siten saavani kaarrokkeeseen hieman kaarevuutta, niinkuin saikin. Sitten iski uskonpuute, ohjeessa nääs sanottiin, että kaarrokkeessa pitää olla yhdeksän ehjää kuviota, jopa pienimmässä eli s-koossa, mutta sillä ilveellä kaarrokkeen pituus oli aivan valtava. Muutaman päivä pähkäilin, jotta uskonko ohjeeseen vai itseeni. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja purin kaarroketta sen verran, että ehjiä kuvioita jäi vain kahdeksan. Osoittautui myöhemmin hyväksi päätökseksi.


No siitä seurasi, ettei kaarrokkeen reunasta poimittujen silmukoiden määrä täsmännyt ihan ohjeen kanssa, mutta aika lähelle s-koon lukemia päästiin, vaikka meininki oli kyllä tehdä ämmän kokoinen takki. Minusta on ihan tyhmää tehdä neuleeseen turhia saumoja, varsinkin paksuun sellaiseen ja niitä välttääkseni neuloin takin alaosan yhtenä kappaleena ilman saumoja. Poimin siis kaarrokkeen alareunasta etukappaleiden, hihojen ja takakappaleen silmukat yhtäaikaa. Neuloin myös hihat pyörönä, joten takkiin ei tullut yhtään saumaa.

Omistajan toiveiden mukaan neuloin hihoihin ja helmaan enemmän pituutta kuin ohjeessa. No hihoista taisi tulla liiankin pitkät mutta lyheneehän ne kääntämälläkin kun en kerta saanut purkulupaa :). Myös nappien määrä on runsaampi kuin ohjeessa ja laskoksiin jätin yhden lisäyskerran tekemättä.


Malli Aconite by Marie Wallin (rav. link.), löytyy myös Suuri Käsityö lehdestä 8/2010
Lanka Rowan Renew ( 93% uusiovillaa, 7% polyamidia), menekki 1 kg
Puikot 6, 5 ja 4,5 mm pyöröpuikot
Muuta 8 nappia

Takista ei tullut yhtään liian kittana, pikemminkin aika väljä vaikka silmukoita oli vähemmän kuin s-koossa ja vaikka takin sisällä oleva henkilö on kokoa m. Itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen ja niin väitti saajakin tosin takin väri tuotti hänelle hieman harmia. Mielummin hän olisi ottanut sen värin, joka oli lehden mallissa mutta sitäpä ei Kuopion kaupoista löytynytkään. Ei minusta tuokaan väri ole huono. Tätä neuloessa kyllä totesin, että taidan olla enemmän ohutlankaneuloja, oli meinaan aika fyysistä välillä. Seuraavaksi teenkin jotain oikein pientä ja ohutta, jahka saan tuo yhden ikuisuusprojektin jonkinlaiseen päätökseen.

Ja lopuksi vielä kuva lohtulampaasta, jonka posti toi eilen. Siitä kaunis kiitos Eevalle :)

Me olimme kapakassa

tai oikeastaan ravintola Sampossa Kuopiossa. Menimme sinne kavereiden kanssa syömään muikkuja ja voi sentään kun pöydällä sattuikin olemaan soma pöytäliina.


Heti tuli Outi ja hänen kesäverhonsa mieleen ja ajattelin, että nytpä otan kuvan ja lähetän hänelle tällaisen kuvaterveisen, josta myös muut pääsevät osallisiksi.


Siis aivan mainio, positiivinen idea joka sai myös mielikuvituksen liikkeelle ja siinähän sitä muikkuja odotellessa suunniteltiin jo vaikka vallan minkälaisia kirjontoja. Jos olette Kuopiossa ja pidätte muikuista niin käykää ihmeessä Sampossa.

Ja neulerintamallakin on tapahtunut edistystä. Paksu villatakki on valmis, on ollut jo muutaman päivän enkä malta olla vilauttamatta sitä,


mutta teen virallisen postauksen jahka saan kuvattua takin omistajansa päällä. Hyvää kevätsunnuntaita kaikille :)

Arvottu on

Kiitos kaikillle arvontaan osallistuneille. Valitsin tarkoituksella arvattavataviksi kuvia, jotka eivät välttämättä ihan heti paljasta aikaansa ja vastauksista päätellen taisin onnistua siinä aika hyvin, sillä täysosumaa ei ollut kellään. Hyi minua, mutta leikkiähän tämä vaan on. Sitä paitsi en ehkä osannut ottaa huomioon sitä, että vastaajista varmaan suurin osa on paljon nuorempia kuin minä, joka olen nähnyt kaikki kuvien vuosikymmenet 50-lukua lukuunottamatta. No pitemmittä puheitta käydäänpä kuvat ihan värien kanssa läpi.

Kuva 1) 60-luku (Ahkeraliisa 4/1969)

Suurin osa oli veikannut 70-lukua ja vain 3 arvasi oikein, mutta ihmekös tuo kun ollaan niin lähellä vuosikymmenten vaihdetta. Puserossa on muuten mukavan näköinen palmikkokuvio.

Kuva 2) 60-luku (Muotisorja 3/1969)

Tämän arvaus osui yli puolelta oikein mutta myös 70-luku sai ääniä varmaan samaisesta syystä kuin edellisessä tapauksessa (mitä lie arvonnan järjestäjä ajatellut, höh). Huomasitteko minne kuvassa kehoitetaan menemään lomalla :) Tohtisko tuonne tänä päivänä mennäkään.

Kuva 3) 90-luku (Novita 1/1995)

Tämä oli toiseksi helpoin arvattava, sillä reippaasti yli puolet tiesivät oikean vuosikymmenen. Tarkoituksella en ottanut niitä ireneusvasaloneuleita mukaan, kun kaikki ois heti arvannu. Nämä on sentään aikas tyylikkäitä neuleita.

Kuva4) 50-luku (Kodin pukimet 2/1956)

Ja tämä taas oli ehdottomasti kisan helpoin kuva ja se olikin melkein kaikilla oikein.

Kuva 5) 80-luku (Muoti+Kauneus 2/1982)

Tämä olisi varmaan värillisenä ollut helpompi arvattava, mutta mustavalkoisenakin yli puolet osui oikeaan. Eikös tuossa kannessa ole melkein ajankohtaiset värit? Ei sytytä kyllä meikäläistä enää :)

Kuva 6) 60-luku (Muotisorja 3/1967)

Tämän kuvan yhteydessä kaikki vuosikymmenet 90-lukua lukuunottamatta saivat ääniä. Kieltämättä niin kuva, malli kuin neulekin ovat jotenkin ajattomia. Minulla oli muuten pienenä hirmu hyvät tussit, parhaat ikinä ja niitähän tuli käytettyä. Muotisorjia oli oikein mukava väritellä, mutta en muista saiko lehtitaiteeni ymmärrystä, tokkopa :)

Kuva 7) 70-luku (Eevaneule 5/1974)

Tämänkin suhteen oli aika laaja hajonta, mutta siitä huolimatta eniten osumia sai oikea vuosikymmen. Neule on niin klassinen, että se voisi olla vaikka viime vuodelta. Korut on ehkä se, mikä tässä tapauksessa paljastaa aikansa.

Kuva 8) 70-luku (Eevaneule 1/1971)

Tätä veikattiin melkein yhtä paljon 60- kuin 70-luvunkin kuvaksi paittis että viimeksi mainittu sai kaksi ääntä enemmän. Oi, minä muistan nuo pitkät villaliivit, mikrohousut ja tuollaiset nahkavyöt. Tais löytyä omastakin vaatekaapista, tosin pienessä koossa (minkähän kokoisia sitä ollaan kymmenvuotiaina? ei muista enää).

Ja noin kello kuusi paikallista aikaa karvainen käsi eli valokuvaaja Linssi vetäisi hatusta, jossa oli kaikkien osallistuneiden nimilaput, voittajan, joka on


Kristiina S eli paljon onnea Kristiina! Posti tuo sinulle lähiaikoina jotain pientä :)


Vielä kerran paljon kiitoksia kaikille osanottajille ja hyvää, aurinkoista kevättä kaikelle kansalle.

Jaahas,

taas on yksi blogivuosi takana eli tässä ollaan neljättä vuotta kehissä. Ja kuten tavaksi on vuosien varrella tullut, järjestetään nytkin pienet arvonnat vai voiskohan tätä ihan tietokilpailuksi kutsua.

Otin kuvia viime vuosisadan puolelta olevista neulelehdistä ja nyt saa arpoa miltä vuosikymmeneltä ne on, tarkkaa vuosilukua ei tarvitse mainita, riittää vuosikymmen. Ikävä kyllä, minulla ei ole lehtiä joka vuosikymmeneltä ja saattaapa olla, että samalta kymmenluvulta on useampi kuva. Ja jotta värimaailma ei kavaltaisi aikakautta, käsittelin kaikki kuvat mustavalkoisiksi. Kuvan yläpuolella on sen numero eli eikun arvailemaan tai tietäilemään :)

Kuva nro 1:

Kuva nro 2:

Kuva nro 3:

Kuva nro 4:

Kuva nro 5:

Kuva nro 6:

Kuva nro 7:

Kuva nro 8:

Arvonta suoritetaan muutaman viikon kuluttua. Hyvää Minna Canthin päivää kaikille!

Pikkuinen välityö

Tein viime viikolla kolmen päivän lähiopiskelureissun ja koska siihen sisältyi junassa ja tunnilla istumista, mukaan piti saada pieni neule. Olen joskus haaveillut että saisin neulottua joka huivin pariksi samanväriset sormikkaat. No nyt on ainakin valkoisella huivilla pari.


Sovelsin jo aiemmin hyväksi havaittua sormikasmallia, joka löytyi jostain vanhasta neulekirjasta. Lanka on Virosta tuotua täyttä villaa, mutta merkkiä en tiedä kun sain langan suurena keränä. Vähän karhealta tuntui neulottaessa, mutta muuttui miellytävän tuntuiseksi huuhteluainekylvyn jälkeen.


Lankaa jäi vaikka kuinka eli nyt taitaa olla huivin vuoro ja piponkin voisi neuloa ja toiset sormikkaat ja ....


Malli Ohje jostain vanhasta käsityökirjasta (51 silmukkaa)
Lanka ohutta Viron villaa, menekki n. 50 g
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Minulla on missio saada aikaan mahdollisimman hyvin istuvat sormikkaat joku kaunis päivä. Näistä tuli aika hyvät, mutta yhä edelleen pikkurillissä on hiukan liikaa pituutta. Voishan sen tietty purkaa, mutta katsotaan nyt josko se vaikka kutistuisi. Eli istuvuuden metsästys jatkuu.

Mitä tästä opimme

vai opimmeko mitään?

Tässä eräänä päivänä avokki vaihtoi lakanat ja sitä ennen tietenkin otti entiset pois ja pisti koneeseen pyörimään. Pyykkiä kuivumaan laittaessaan hän löysi lakanan mutkasta yhden kummallisen värisen villasukan, puhtaan sellaisen. Mitä tästä opimme? Kannattaako unisukkia jättää peitonmutkaan ja kannattaako unisukkia ylipäätään neuloa mehulla värjätystä langasta? Ei kannata.


Kannattaisko pieni reiän alku korjata ajoissa eikä vasta pesun jälkeen kun se on suurentunut ja kun ei enää ole saman väristä paikkauslankaa (tuo kellertävä viiru oikean sukan reunassa)? Kannattaisi.


Onneksi sukasta lähtenyt väri ei tarttunut pestyihin lakanoihin eli kai se tuo toinenkin sukka on laitettava kuudenkympin lakanapesuun että siitä tulis samanvärinen. On muuten lämpöiset ja hyvin säilyneet sukat, vaikka ovat jo kolmatta vuotta vanhat. Tosin enpä ole käyttänyt näitä kuin unisukkina.

Tässä viime vuosina on tullut neulottua noita tossuja aikalailla ja nyt voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, ettei langan paksuus takaa tossun tahi sukan kestävyyttä. Olen kuluttanut muutamat tossut ihan puhki ja laiskana paikkaajana olen heittänyt ne menemään. Melkein samassa ajassa kun kursin suurta reikää, neulon uudet tossut. No yhdet tossut paikkasin ja toisiin laitoin jossain vaiheessa liukuesteet. Kannattako tehdä liukuesteet vanhoista nappulahanskoista?


Kuten kuvasta näkee, ei kannata. Se on liian ohutta, ehkä estää hiukan liukkautta mutta kuluu ihan ohueksi eikä juuri paranna pohjan kestävyyttä. Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä kunnon pohjalliset vaikkapa vanhasta vanutetusta villapaidasta ja ommella ne jonkinsortin pistoilla tossun pohjiin.


Näillä tämän talven pakkasilla nämä tossukat ovat olleet taivaallisen lämpimät. Kestävyyttä ja toimivuutta testataan edelleen.

No mitähän tässä olisi vielä opittu? Ehkä on vielä liian aikaista mennä sanomaan, mutta voi olla että päin mäntyäkin menneestä työstä voi vielä kehkeytyä jotakin. Ainakin usko ja yritys on, jos nyt ei aivan hirmuinen niin yritys kuitenkin.


Ehkä tästä vielä joskus tai sitten en hiisku sanaakaan.

Olen neulomassa kaverille villatakkia, jonka ohje löytyy muistaakseni jostain viime vuoden Suuresta Käsityölehdestä. Lehdessä neule on Kaarroketakki nimellä, mutta kun etsiskelin Ravelrystä sitä, niin sieltä ja muualtakin se löytyi nimellä Aconite. Miksihän kyseisessä lehdessä ei ole käytetty tuota nimeä kun kerta malli ja suunnittelija on sama? Olen neulonut kaarrokepalmikon ohjeen mukaan ja nyt tuli uskonpuute.


Tuo kaarroke vaikuttaa ihan älyttömän pitkältä vaikka tekisin sen pienimmän mitoituksen mukaan. Olen tässä pari päivää pähkäillyt, että mitä teen? Luotanko itseeni ja lyhennän kaarroketta ja muokkaan ohjetta vai uskonko painettuun sanaan?

Ja lopuksi jotain ihmeellistä, ei ehkä muualla mutta tässä talossa ainakin. Vähän huonolla hoidolla ollut orkidea yllätti ja innostui kukkimaan.


Mitä tästä opimme? Luonto on ihmeellinen ja kukat voivat olla todella sinnikkäitä.

Buerre beaivi 3

eli vuosi ja toinenkin on taas vierähtänyt edellisistä saman nimisestä postauksista. Wiikon Wanha kunnioittaa saamelaisten kansallispäivää muutamalla "alkuperäiskansakuvalla", jotka sattuivat löytymään laatikoista.

Näistä Nili-Ailin tekemistä nukeista oli juttua vuosi sitten. Tämän kuvan on ottanut tädin ex-mies jostakin Sodankylässä olleesta näyttelystä. Ihan on niinkuin sukulainen näille meidän nukeille.


Ja tässä kuvassa itse nukentekijä Nili-Aili eli Aili Mattus.


Ai kun olisi aikaa ja taitoa niin kokeilisin itsekin nukentekoa. Muutama idea on pyörinyt päässä mutta saa nähdä toteutuuko koskaan.

Meinasin leipoa kampanisuja päivän kunniaksi mutta taitaa jäädä haaveeksi. Ja nyt vasta hokasin, että pakkasessa olis ollut poronlihaa (synttärilahja enolta, kiitos sinne Ivaloon :), josta olis voinut tehdä poronkäristystä, njam. No, joku toinen päivä. Illalla kannattaa muuten katsoa Yle ykköseltä dokumentti Suomi tuli saamenmaahan.