Jumii

Tämä tyttö se aloitti yllärihuivin neulomisen sellaisella tohinalla ettei malttanut edes ohjeita kunnolla lukea. Siellä oli mainittu sellainen oleellinen tieto, jotta paljonko tarvitaan lankaa jos meinaa saada kaikki vihjeet neulotuksi.

Neljäs vihje on muutamaa riviä vaille valmis ja lanka loppui, harmitus. En tiedä mistä lanka on ostettu, kun sain sen lahjaksi ja meidän kylän kolmesta mahdollisesta kaupasta ainakaan kahdessa tätä ei ollut, harmitus2. Saas nähdä onko kolmannessakaan. No huomenissa se selvinnee.

Muutenkaan neuleet eivät oikein etene, ihan kuin ois käsjarru jääny päälle. No vähän sentään villoja pyörittelin eilen käsissäni.

Ja hupsista, syntyi vähän jouluista kamaa.
Eikös se Elviskin laulele näistä ... 'Cause I have a Woolen heart, titididititii......

Arvattu on

Kiitos kaikille kuva-arvoitukseen osallistuneille. Olipas hauska lueskella arvailujanne :) Tein vähän yhteenvetoa ja vastaukset jakautuivat aika jännästi siten, että 25 liitti kuosin tekstiileihin (kankaat, verhot, matot jne.) ja 20 paperiin (tapetti, servetti, kirjekuoret jne.) ja lisäksi oli vielä kumpparit, sadetakki, tiskirätti ja magneetti :) Joukosta löytyi myös kolme aivan oikeaa vastausta. Mutta koska nämä ovat arpajaiset eivätkä tietokilpailu, niin kaikkien osallistujien nimet päätyivät hattuun ja sieltä virallinen valvoja eli valokuvaaja Linssi vetäisi kolme lappua.

Rummunpärinää... ja voittajat ovat Valokki, affen ja Pitsineule, joista viimeksi mainittu myös ratkaisi arvoituksen oikein! Olkkaapa ystävälliset ja lähettäkää minulle osoitteenne, jotta voin laittaa teille palkinnot tulemaan :)

Onneksi olkoon ja aploodeja :)

Ja missä/mikä tämä kaunis kuosi sitten on? Se voisi kyllä olla kaikkea tuota mitä ehdotitte ja minäkin näen sen sieluni silmin kankaan painokuosina, mutta mutta se on kuin onkin paperia eli kirjan kannen sisälehti:

WSOY näkyy käyttäneen tällaista paperia ainakin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Tämä kirja-aarre on Z. Topeliuksen Talwi-Iltain tarinoita, toinen jakso vuodelta 1886. Kirjan sisäkanteen on kauniilla käsialalla kirjoitettu Sorsakosken oppilaskirjasto. Ostin tämän ja paljon muitakin vanhoja kirjoja meidän kylän kirjaston poistomyynnistä. Niistä saakin monta tarinaa vaikkapa tuleviin Viikon Vanhoihin.

Täytyy vielä mainita, että myös Heidi ja Silmukatti ratkaisivat arvoituksen ja moni oli tosi lähellä. Kiva kun osallistuitte. Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja viikon alkua :)

Päivää

Tämä herttainen kiiltokuva 1900-luvun alkupuolelta saa kunnian olla tämänkertainen Wiikon Wanha.

Hyvää Ystävänpäivää :)

PS. Kuva-arvoitus ratkeaa huomenissa, eli vielä ehtii osallistua.

Kuva-arvoitus

Arvaatkos mistä löytyy näin hieno kuosi?

No hei, järjestetäänpä samantien arpajaiset. Palkintona jotain pientä kovaa :)

Buorre beaivi

Jos meillä olis lippu ja sille tanko, tänään siellä liehuisi näin iloiset värit

on nimittäin saamelaisten kansallispäivä ja allekirjoittaneessa virtaa yksi neljäsosa alkuperäisverta :)

Sen kunniaksi Wiikon Wanha on valokuva vuodelta 1904.

Kuvassa on äidinäidin puoleista saamelaissukua Inarilla Kesäpaikan pihalla. Äidin ja enon tietojen pohjalta kuvassa vasemmalta lukien on Nuoran Juhani (minun isoisoisoisä), Nuoran Petteri(minun isoisoisä), vävy Seurujärvi, Anna(minun isoisoisoäiti), Aili Maria(minun isoisoäiti), Nangu-Valpu ja Nili-Aili. Todennäköisesti takana olevat miehet ovat etelästä tulleita geologisen seuran tutkijoita, jotka ovat myös ottaneet valokuvan.

Tässä kuva juuri samasta paikasta vuodelta 2003:

Siellä olen minä, vanhin eno, enojen vaimot, nuorin eno ja serkkutyttö. Jonkun verran ovat paikat muuttuneet 99 vuodessa. Itse päärakennuskin on tuplasti suurempi, toisin äiti arveli, että jatko eli toinen kammari olisi rakennettu jo aika pian tuon yläkuvan oton jälkeen.

Kuvat on myös otettu samaan vuorokauden aikaan eli puolenyön hujakoilla. On sitä osattu ennenkin kukkua ja tulipa vaan mieleen jotta onkohan iltavirkkuus joku periytyvä ominaisuus, met nimittäin olemma sitä. Mitähän muuta sitä kantaa tiedostamattaan perintönä, ehkä mm. nöyryyttä ja huonommuuden tunnetta.

Harmittelin syksyllä, kun ei tullut käytyä katsomassa Kautokeinon kapinaa elokuvateatterissa, tosin ei se siellä kauaa pyörinytkään. No onneksi sain sen velipojalta synttärilahjaksi. Hieno, vaikuttava elokuva, suosittelen ja kuunnelkaas tätä Mari Boinen musiikkia.



Hyvä me!

Pitoneuleet

Tältä näytti siellä koskella eilissä päivänä.

Oli kyllä kaunista mutta hyytävän kylmää.

Monessa blogissa olen törmännyt kiinnostaviin postauksiin, joissa käydään läpi neulottuja töitä, mieleisiä ja vähemmänmieleisiä malleja, langan kulutuksenkestoa jne. Niitä on ollut kiva lukea. Siispä minäkin käännän katseen (taas kerran) taaksepäin ja katson mitä sitä onkaan tullut tehtyä. En minä nyt kaikkea käy läpi mutta jotain kuiten.

Huiveista tulee eniten käytettyä tätä mustaa Haapsalu-huivia vuodelta 2006 ja useimmiten päässä keikkuu musta baskeri. Minulle ei käy pipot sitten yhtään, harmi.

Brunellia käytän lähes päivittäin. Se on hyvä kiskaista aamulla yöpuvun päälle, kun haen lehden postilaatikolta. Hyvä pakkaspäivien neule, tykkään.

Se vaan nyppii kun lanka nyppyyntyy, mur. Ehkä mä teen vielä joskus toisen paremmasta langasta ja leveämmällä helmalla.

Hiirulainen on kans kovassa käytössä vaikka se kieltämättä onkin aikas nafti.

Takki on ihanan kevyt ja ohuudestaan huolimatta mukavan lämmin. Ihan pikkuisen on nyppyjä muttei haitaksi asti. Uskaltaisin tehdä toisenkin takin Floricasta. Tätäkin käytän paljon samoin kuin tytär omaansa.

Tämä takki on kans usein päällä ja kovasta käytöstä huolimatta ei ole mitään moitittavaa. Siispä uskallan suositella Peer Gynttiä täydestä sydämestä.

Tämä on minun lempitakki:

Ihan peruskamaa, mutta ah, niin hyvä, lämmin, hellä ja kaiken lisäksi musta. Tykkään, minä tylsä tyyppi. Miksi ihmeessä Marimba-lankaa ei enää ole markkinoilla vai onko muka?

Ja tässä rakas kotihame:

En edes muista milloin lienen neulonut tämän hamosen, varmaan yli 8 vuotta sitten. Mutta koska hame on neulottu Peer Gyntistä (mainos), se on edelleen kuin tuliterä. Eipä palele tämä päällä. Huomatkaa punaiset villasukat, lempisellaiset.

Ja sokerina pohjalla, vilunkarkoitusvillatakki;

Aiotko sinä panna tuon hameen valokuvaan, kysyi valokuvaaja hämmästyneenä.

Tämä mulla on aina päällä kun palelee, siis aika usein. Miten voi lanka olla niin lämmintä, pehmoista, hyvää ja kestävää. Tämähän on takki, jolla on jo toinen elämä ja on muuten eka neule, jonka esittelin blogissani. Takkia on pestykin aika usein eikä lanka, Pirtin kehräämön kampalanka ole siitä moksiskaan. Tätä neuletta ei voi moittia naftiksi, on väljyyttä juuri sen verran, että voi oikein kääriytyä lämmittelemään sen syliin.

Todennäköisesti tuo hame on neulottu Floricasta, mutta enpä muista milloin tai joo, kauan kauan sitten. Hyvä kotihame.

Jaa, että minäkö villatakki-ihminen? Kyllä vain, mutta vielä uupuu ainakin punainen ja harmaa takki :)

Rouva Harmaa

Olenpas tylsä tyyppi, harmaavarpunen vallan ja tuotokset sen mukaisia; värittömiä pieniä juttuja. Ja sitten on vielä sama levy juuttuu paikalleen.

Voiko olla tylsempää neulottavaa kuin mustat sormikkaat? Mutta kun oli tarve oli ja entiset taas kerran menneet minne lie, niin neulottavahan ne oli. Ei tätä nyt ihan pakkomielteeksi voi sanoa, mutta yritän saada mahdollisimman hyvin istuvat hanskat ja aina tuntuu olevan säätämistä, varsinkin sormien pituuden kanssa. Nyt tuli kyllä aika hyvät, vallankin sen jälkeen kun lyhensin pikkurilliä. Minä teen niin että neulon ensin pikkurillin ja sen jälkeen neulon pari kerrosta ennekuin neulon muut sormet. Kuinkas te teette? Vinkkejä otetaan vastaan.

Nämä kynsikkäät neuloin vävykokelaalle. Piti neuloman jo jouluksi, mutta kuopus epäili ettei J välitä neulotuista jutuista, joten ostin jotain muuta. No, jouluaatoiltana J tulee meille päässään suloinen harmaa tupsuvillapipo, jonka äitinsä oli neulonut joululahjaksi. Kylläpä siinä anoppikokelaan sydän läikähti lämpimästi; poika joka arvostaa neulottujakin lahjoja ja heti lupasin toimittaa kynsikkäät.

Molemmat on neulottu Nallelangasta 2,5 mm puikoilla ja 56 silmukalla. Sormikkaisiin meni n. 70 g ja kynsikkäisiin himpun vähemmän lankaa. Jokohan riittäis vähäksi aikaa, ainakin tuota samaa mallia.

Tahtoo väriä elämään!

Tapsa oli nopsana ja toimitti paketillisen ah, punaista ja punaruskeaa lankaa muutamassa päivässä (ja halvalla). Nyt tarttis vaan päättää mallit. Velipoika saa ruskean takin ja minä punaisen :)

Velipojalle kehittelen oman mallin mutta itselleni taidan valita jonkun valmiin mallin. Tuossa Kalevalaneuleet kirjassa olisi muutama malli, joita olen ihaillut jo ennenkin, tuo Ulriikka ja allemman kuvan Elämänpuu.

Eiköhän näitä ole neulonut kukaan, kun en löytänyt yhtään kuvaa? Räveltämössä on kyllä kyseinen kirja muttei oikein kuvia. On hirmu hyvä jos voi verrata muiden neulomuksia kirjan tai lehden mallikuviin, se vähän niinkuin helpottaisi päätöksen tekoa.

Jahas, aurinko paistaa. Taidammepa tästä lähteä katsomaan miltä koski näyttää pakkasella. Hei hei ja virkistävää viikonloppua itsekullekkin.