Kaapin kätköistä

Ihan ekaks lämmin kiitos Marialle, jolta sain kivan, vuodenajan väreihin sopivan tunnustuksen. Kylläpäs piristi harmaata päivää.

Kivoja blogeja on niin paljon, että kiitän kaikkia näin yleisesti. On hienoa olla mukana tällaisessa taitavassa ja lämminhenkisessä porukassa :)

Olen kaivellut kaappeja pari päivää, sillä aion viedä tarpeetonta tavaraa kirpparille myyntiin. Hyllystä löytyi mm. 3 paria verhoja ja muutama tyynyliina, jotka on ommeltu Minna Ahosen suunnittelemista Finlaysonin kankaista joskus 90-luvulla(tai 80-luvun lopussa, en muista tarkkaan). Ajattelin kysäistä, josko joku täällä olisi kiinnostunut niistä?


Verhot ovat 150 cm leveitä ja 160 cm pitkiä, ylä- ja alapäärmeet 3 cm, tyynyliinat noin 47 x 60 cm. Verhoparin hinta 5 euroa + postimaksu ja tyynyliinat kaupanpäälle . Saa kyllä tulla hakemaan kotoakin jos haluaa, on meinaan postimaksut aika kalliita(verhopari painaa n. 800g). Joissain tapauksissa Matkahuollon kautta lähettäminen tulee halvemmaksi.


Näitä sinertäviä verhoja on kaksi paria ja tyynyliinoja kaksi kpl. Nämä olivat aikanaan pohjoisen puolen ikkunoissa eli värit ovat säilyneet hyvin. Kahdessa verhossa reunat ovat hieman, muttei häiritsevästi haalistuneet.




Näitä vihertäviä verhoja on yksi pari ja tyynyliinoja kolme kpl. Verhot olivat aikanaan lastenhuoneessa, jonka ikkunat olivat etelään päin. Reunoissa huomaa hieman haalistumista, minulla kun oli tapana kääntää sisäreunat hieman päällekkäin.


Eli jos kiinnostaa niin laittakaa viestiä.

Niin tavalliset että

Tämän kertaiset sukat ovat niiiiin peruskamaa kuin olla voi, mutta niitäkin tänne kylmään maailmaan mahtuu ja tarvitaan. Nämä menevät sukkasadon kautta hyväntekeväisyyteen. Itse sukista ei irtoa kummoista juttua, tyhjentelin laatikoita sukkalangan lopuista ja koko tuli sen mukaan mihin 120 g lankaa riitti. Kuvauspaikoista sen sijaan oli oikein runsaudenpula. Käytiin iltapäivällä nakkaamassa lainatikkaan Linssin sukulaisten mökille. Siellä ihana Kallaves lainehtel ja herra pääsi/joutui hyppelemään rantakivillä (toinen kuva hillokellarissa).

Kotimatkalla pysähdyttiin puunlaskupaikalle, josta löytyi maalauksellisia juttuja, ruosteisia vaijerinippuja, rautakiskoja, laitureita ja horsmia hurmaavissa syksynsävyissä. Täälläkin piti vetäistä sukat jalkaan:

Se edellisten sukkien yhteydessä mainittu jännäpaikka on vielä käyttämättä. Ehkä seuraavat sukat kuvataan siellä :)

Palmikko vai kaapeli

Lämmin kiitos kannustavista takkikommenteista. Ne ilahduttavat ja lämmittävät mieltä, samoin kuin takki :)

Ensin meinasin, etten ollenkaan esittele näitä sukkia täällä, koska ne ovat lahjakamaa ja joku lähimmäinen saa ne ehkä tulevana jouluna, mutta en malta olla näyttämättä tätä ihanaa kuvaa, jonka niistä otin.

Olimme tänään herra Linssin kanssa sienessä ja marjassa kun oli niin ihana ilma. Reppuun pakkasin termospullon, omenapiirakkaa ja sukat. Oli meininki, että tulomatkalla pysähdytään yhteen jännään paikaan kuvaamaan niitä. Mutta metsästäpä löytyikin niin kuvauksellinen paikka, että sukat piti kaivaa repusta ja ryhtyä hommiin. Ai miten paljon mukavampaa onkaan olla kameran takana ja Linssissähän on ihan mallin ainesta:

Mukisematta hän nosti lahkeet ylös ja veti sukat jalkaan ja kääntyili kannonnokassa oikealle ja vasemmalle. Jossain vaiheessa kyllä kuului kommentteja: nää kutittaa ja että lahkeet näyttää ihan tyhmiltä, mutta muuten meni ihan nappiin.

Malli Perussukat kaapelikuviolla (miehisempää kuin palmikko)
Lanka Seiskaveikka
Menekki 170 g
Koko n. 43
Puikot 3,5 mm sukkapuikot

Tarkoitus oli tehdä sukista pienemmät mutta niistä nyt tulikin isot eli se jolle nämä aioin antaa, ei saakkaan näitä vaan tekaisen toiset, ehkä samanmoiset :)

Toivottavasti tällaisia aurinkoisia syyspäiviä tulisi vielä monta. Pitää äkkiä tikutella toiset sukat, että päästään sinne jännään paikkaan kuvaamaan :)

Liki passeli Brunelli

Tadaa, se on vihdoinkin valmis. Matka alkuajatuksesta lopputulokseen tuntui aika pitkältä ja välillä mutkikkaalta, mutta sehän kuuluukin tähän suunnitteluprosessiin, ainakin minun kohdalla ja on osa koko homman viehätystä. Olen liki tyytyväinen sillä valmis takki muistuttaa luonnosta, jonka pohjalta lähdin liikkeelle.

Takin helmaosan neulominen oli välillä aika puuduttavaa, pelkkää sileää neuletta, vaan onneksi oli edes ne ainaoikein pystyraidat rytmittämässä neulomista. Niiden kohdalla tein vähennyksiä eli helmassa on 27 silmukkaa enemmän kuin vyötäröllä. Olisi voinut olla enemmänkin, että olisi tullut hieman helmavampi.Tein kiinteän nappilistan ja hurautin muutaman kerran reikäpaikan ohi ja eikun purkuun. Onneksi ne oli aika lyhyitä purkuja toisin kuin tuo viimeviikkoinen. Olin siis neulonut takin hihoja vaile valmiiksi ja pingoittanut koko jutun. Aikani takkia mallattua ja pähkäiltyä tulin siihen tulokseen, että hitto soikoon se on sittenkin liian lyhyt. Sattui vielä kuopuskin siihen ja olin kuulevinani lievää naljailua ynnä hihitystä, hän kun on sitä mieltä että minä teen aina liian lyhyitä neuleita. Totta maar. Olisi voinut onnistua sellainenkin, että olisin katkaissut neuleen vyötäröltä, neulonut kymmenisen senttiä ja silmikoinut sen yläosaan. Purkupäätöstä kuitenkin puolsi se, etten ollut aivan tyytyväinen kaulukseen, joten peruutin vyötärölle ja neuloin helmaosaan noin 15 senttiä lisäpituutta ja yläosan uusiksi. Onneksi purin, sillä nyt takki ei näytä yhtään liian pitkältä jos ei lyhyeltäkään, siis on viki passeli :)

Malli Brunelli (oma)
Lanka Marks & Kattens Top Wool
Menekki 800 g
Koko s-m
Puikot 4 mm pyörö- ja sukkapuikot
Muuta 8 nappia

(kuva paljastaa, että neulojalle on maistunut pulla viime aikoina, höh)

Lanka oli hyvin neuloutuvaa ja tuntuu lämpimältä ja mukavalta päällä plus että väri on mielestäni aivan ihana. Vähän vaan mietityttää että kuinkahan se nyppyyntyy esim. peffan kohdalta kun se on aika pehmeää, siis lanka. Onko kellään kokemusta Top Woolista?

Shaalikaulus onnistui mielestäni melko hyvin, tosin leveyttä olisi voinut olla himpun verran enemmän, niin kauluksessa kuin koko takissa. Rinnan kohdan napitus paljastaa, että vähän meinaa irvistellä. Mutta kai tämä hiukan käytössä venyy. Selkäpuolelta kun katsoo, niin näyttää just oikean kokoiselta :)


Yhdistin kauluksen reunat keskitakaa silmikoimalla. Huolittelin kaikki muut paitsi hihojan reunat virkkaamalla. Ohjeen kirjoittamista olen harkinnut mutta se vähän mietityttää. Epäilyttää ensinnäkin, että osaisinko edes, no ehkä suomeksi mutta entä enlanniksi ja kuinka osaisin mitoitaa muut koot jne. Sitä paitsi malli vaatii vielä hieman hienosäätöä. Jos sitä olisi ahkera ja viihterä niin neulois heti toisen, hiotumman takin perään, mutta mutta... ehkä, kenties... Mutta kyllä minä olen liki tyytyväinen tähänkin takkiin :)


Hauskoja nämä syksyn pitkät varjot.

Jotain valmistakin

Hengissä ollaan. Vaikka tuo pistosjuttu kuulosti ilkeältä, ihme kyllä se ei tuntunut juuri missään eikä siitä tullut edes mustelmaa. Oppi meni perille, koskaan ei ole niin kiire etteikö ehtisi vilkaisemaan mihin/minne istuu. Lämmin kiitos myötäelämisestä :)

Ruskea villatakki on pingottumassa ja näyttää siltä, että ehkä siitä tulee käyttökelpoinen. Hihat pitää vielä tikutella ja saas nähdä kuinka monta kertaa ennenkuin ovat sopivat :).

Minä olen näköjään yhden neuleen ihminen eli mielummin teen meneillään olevan työn loppuun ennenkuin aloitan uutta. Vähän ykstotista mutta eipä ole ufoja nurkissa. No nyt olen yrittänyt tikutella sukkia tuon villatakin ohella, vaan kovinpa verkkaisesti valmistuvat. Nämä ruskeat aloitin toista viikkoa sitten lääkärireissulla. Sain neulottua ne kantapäihin asti ja elissä iltana tein loppuun. Meininki olis, että saisin korjattua sukkasatoa edes yhdet sukat per viikko.

Malli Pinja-sukat hieman muunneltuna
Lanka Nalle, n.90 g
Koko 37 (61 s)
Puikot 2,5 mm

Voi sentään miten tylsältä tuo myyränruskea tuntui villatakin ruskeaan verrattuna. Ihan hyvä sukkavärihän se on mutta jotenkin niiiin ankea. Sopii kyllä hyvin tämänhetkiseen mielentilaan. Eikä nuo muutenkaan kovin kummoset ole ja kuvatkin on otettu vanhalla räpsyllä ja sen kyllä huomaa. Ainut positiivinen asia oli sukan takakuvio (ja malli, joka halusi olla peppipitkätossu):

niin ja tietysti se että kyllähän nämäkin jalkoja lämmittää.

Takapakkeja

Ensimmäinen pakki: No joo, kävi niinkuin arvelin eli pääsin purkuhommiin ruskean takin kans, en onneks ihan alkuun joutunut. Siitä ja kaikesta muusta mitä tässä kerkiääkin tapahtumaan lisää sitten kun/jos neule joskus valmistuu, huokaus.


Tässä kuva minun neulenurkkauksesta. Tuo tuoli on varmaan 50-60-luvulta ja olen entisöinyt sen joskus kymmenisen vuotta sitten. Siinä on tosi hyvä istua ja neuloa, vallankin kun lypsyjakkara on jalkapallina. Tämä kuva on tässä muistutuksena ja varoituksen itselleni. Älä koskaan , ikinä jätä puikkoa noin.

Taina kyseli blogissaan neulojilta mihin he laittavat apupuikon neuloessaan. Minä kehuskelin pitäväni sitä nutturassa tai villatakin rinnuksissa. No, eilen kun neuloskelin niin ei ollut kumpaakaan, joten pidin apupuikkoa tuollain tuolin reunuksessa (on minulla ihan oikea apupuikkokin, sellainen mutkikas, mutta käytän mielummin sukkapuikkoa siihen tarkoitukseen).

Tästä tulemmekin toiseen pakkiin: Kävin neulomisen välillä laittamassa ruokaa tai syömässä tai kahvilla ja palasin neulenurkkaukseen ja jotenkin vauhdilla istahdin tuolille ja arvaatte varmaan mihin osuin, suoraan puikon päälle. Auts. Kummallista asiassa oli, ettei se edes sattunut, ihmettelin vaan miksen saa vedettyä puikkoa pois pakarasta. Se oli varmaan monta senttiä uponnu ja piti ihan voiman kans nykäistä irti. Eikä vertakaan näkynyt aluksi, mutta kyllä se sitten rupes valumaan. Valokuvaaja Linssi tuli siihen kyselemään, että otetaanko kuva blogiin. Ei kiitos, tuumasin.

Hyvin uppos kolmipuolonen puikko ja näkyi tuo kärkikin vähän vääntyneen. Käviköhän se luussa asti? Ihme kyllä, tänäänkään ei tunnu kipua eikä edes mustelmaa tullut. Että voi se neulominenkin olla vaarallista :)

Vaiheessa

Ruskea takki on jo edistynyt kiitettävästi. Kauluksen muotoilut mietityttää ja lasketuttaa kovasti eli siellä asti ollaan menossa. Saas nähdä kummonen siitä tulee ja millon valmistunee.


Olen eka kertaa mukana yhteistempauksessa eli korjaamassa Sukkasatoa. Nyt ei kylläkään malttais syventyä sukkiin, kun tuo takki kuiskuttelee kuin seireeni ja houkuttelee puoleensa.


No tämmöiset kuiten ovat syntyneet, ensimmäiset Kerttuseni. Sukantekeleet on helppo ottaa reissukäsityöksi ja nämäkin ovat syntyneet autossa istuessa. Eilen kävin lääkärissä kaukana, kaukana eli istuin linja-autossa melkein koko päivän, eikä ollut turha reissu, ainakaan neulomisen kannalta. Tuo puikko, joka sojottaa kuvan oikeassa reunassa on sen reissun sukissa. Niistä myöhemmin lisää jahka valmistuvat ja näistäkin enemmän Hillokellarissa (makoinen sukansäilytyspaikka :).