Tällä kertaa Wiikon Wanha on lastenkirja vuodelta 1966.
Kirja on Oili Tannisen Rudolf Koivu-palkinnon vuonna 1967 saanut Nunnu lentää. Otava on näköjään tehnyt kolmesta Nunnu- kirjasta uusintapainoksen vuonna 2007.Kirja on jotenkin niin kuuskytlukulainen, raikkaat värit, hupsu tarina ja hauska muotokieli. Muistan kyllä lukeneeni tai siis katselleeni kirjaa paljonkin, mutta ei se suosikkini ollut, niistä joskus myöhemmin. Tämä kirja valikoitui Viikon Vanhaksi ihan toisesta syystä. Sain nimittäin joululahjaksi tädiltäni Naisenääni-nimisen cd:n ja heti tuli mieleen Nunnu-kirja. Katsokaahan kuinka hauskasti mätsäävät:
Levyllä laulavat mm. Johanna Iivanainen, Emma Salokoski, Laura Sippola jne. Aivan ihanaa kuunneltavaa eli suosittelen lämpimästi muillekin naisille ja miehille kans ja mikäettei lapsillekin. Kiitokset Eevalle rutistusten kera :)Kohta meille tulee kummityttöni Sonja leikkaamaan hiuksia (minä saan polkkatukan, lallallaa). Meidän Sanni sanoi häntä pienenä Nunnuksi kun Sonja tuntui niin vaikealta. Monta vuotta hän kulkikin Nunnuna muttei sentään oppinut lentämään :)
Puikkoja olen heilutellut hyvin hillitysti, kädet kun tuntuvat ärtyvän niin helposti. Tyhmää kun ei voi ahnehtia vaan on jarruteltava ja paussattava, pöh. Mutta ehkä huomenna kaikki on toisin.
Taas herättelit muistoja. Sain kirjastokortin opittuani lukemaan 5-vuotiaana 1966 ja mm. noita Oili Tannisen kirjoja tuli lainattua. Äiti oli kova lukemaan (on vieläkin) ja kävin aina äidin kanssa kirjastossa. Halusin itselleni kirjastokortin ja äiti sanoi, että sitten saan oman kortin, kun osaan itse lukea. Nykyäänkin käyn usein äidin kanssa kirjastossa, se on sellainen meidän yhteinen juttu.
VastaaPoistaEhkäpä kätesi yrittävät sanoa, että ei makeaa mahan täydeltä, kun neulomista rajoittavat? Toivottavasti ne kuitenkin antavat sinulle joskus oikein kunnon "karkkipäiviä"!
VastaaPoistaMinullakin on ollut ja on edelleenkin Nunnu tuttavapiirissä. Susanna hänen oikea nimensä on, mutta ainakin leikki-ikäisestä häntä on sanottu Nunnuksi. On muuten nyt jo n.35v ja ihanien kaksostyttöjen äitikin.
VastaaPoistaIhana kirja! Hui, joko sulla on polkkatukka? Rohkea veto, mutta olen sitä mieltä että hiuksille voi (ja pitääkin) aina välillä pitää tehdä jotain jännää, ne kun ovat uusiutuva luonnonvara :)
VastaaPoistaPäivi: Haa, mehän ollaan sitten yhtä nuoria :)Minä opin lukemaan vasta koulussa ja olin aluksi aika hidas mutta aina meilläkin on luettu ja luetaan vieläkin. Voi miten ihanaa oli lukea lapsille mm. iltasatuja.
VastaaPoistaOnpa kiva että teillä on tuommoinen yhteinen juttu. Minustakin kirjasto on hyvä paikka.
Maria: Niinhän se on, kohtuudella kaikkea ja eipä ne kädet tänään kipeytyneetkään vaikka olen neuloskellut monta tuntia. Eilen oli paljon hankalampaa.
Matleena: Nunnu-äiti :) Kuulostaa suloiselta.
Helena: On se ja luettukin sitä on kun ei ole ihan tahraton.
Nyt on kevyt ja virkistynyt olo kun letti lyheni huomattavasti. Olen oikein tyytyväinen ja äkkiäkös tuo kasvaa jos alkaa tympimään.
Sinulle on muuten haaste blogissani!
VastaaPoistaNunnua luettiin meilläkin ja myös katseltiin mustavalkotelkkarista, silloin kun kanavia oli vain yksi tai kaksi!
VastaaPoistaMatleena: Kiitoskiitos. Nyt ankarasti miettimään :)
VastaaPoistaMennahuu: On ne ajat muuttuneet. Kyllä minäkin muistan mustavalkotelkkarit ja eipähän niitä lastenohjelmiakaan kovin paljon ollut. Jouluna sentään tuli piirrettyjä niinkuin nykyäänkin.
Meidän lapset tykkäsivät tuosta kirjasta, kun se oli lainassa kirjastosta. Minä tykkäsin tosi paljon sen kuvituksesta. Tökkikö jokin tarinassa, en muista.
VastaaPoistaNunnu on minun vanha suosikkini! Kiva, että siitä on otettu uusintapainoksia. Täytyy käydä katselemassa, mitä maksavat.
VastaaPoistaSolveig: On siinä kyllä hieno kuvitus. Taisin olla jo lapsena vähän hidastempoinen tai miten sen sanois, sellainen rauhaa ja kiireettömyyttä rakastava joten tuon tarinan kiirus ja hoppu ei oikein iskenyt. Vieläköhän muuten neiti Aika on hengissä, tietääkö nykynuoriso edes sellaisesta?
VastaaPoistaHeidi: Juu, se oli muutama vuosi sitten ehdolla jollekin palkinnolle eli kylläpä on kirja hyvin kestänyt aikaa. Käy ihmeessä ostamassa :)
Voih, meillä oli pikkuveljen kanssa lapsena leikeissä Nunnu-niminen nukke. Johanna Iivanainen on miun suosikki. Kerran olen kuullut livenä ja olin heti että ah. Kiitosta vaan levyvinkistä.
VastaaPoistaChristina: Nunnu onkin lapsen suuhun hyvin sopiva sana ja niin on muuten nonnakin ja eikös se ole mummo italiaksi, ja unna, joka tarkoittaa pientä saameksi.
VastaaPoistaMinustakin juuri Johanna Iivanainen on tuon levyn parasta antia. Pitäispä ostaa sen uusin cd.
Mä en kommentoikaan tätä kirjoitusta ja kirjaa. Päädyin tähänkin blogiin etsiessäni Silver Bell huivia, ja samalla selailin enemmänkin blogiasi (uutta ja vanhaa) Kylläpä sulla on kauniita neuleita ja kivoja omia sukkaohjeita. Tulenpa toistekin.
VastaaPoistawww.tiinas.vuodatus.net
KristiinaS: No voi kiitos ja mukava kun kävit vieraisilla. Tervetuloa uudelleen :)
VastaaPoista