Voi melkein kuulla taustalla soivan tangon.Muisto 60-luvun lopulta; Olimme vieraina häissä, joita juhlittiin Ämmänsaaren työväentalolla. Jossain vaiheessa alettiin tanssimaan ja muistan kuinka isä kumarsi minulle ja haki tanssiin. Olin alle kymmenvuotias ja minua ujostutti, kun enhän minä nyt tanssia osannut ja sitten minua vielä nolotti kun isä oli jo siinä vaiheessa hieman reuman runtelema ja sitten minua hävetti se nolottaminen. Mutta niin me vain tanssittiin ja olin salaa hyvillään kun sain olla isän lähellä. Ja niinpähän vain minäkin opin tanssimaan, en ehkä ihan yhdellä kerralla mutta ajan kanssa. Tuo kuva ei ole kyseisistä häistä vaan vuosia aiemmin, jolloin isän askel oli vielä notkea.
Oi noita elämän haikeita hetkiä, säilyvät kirkkaina muistoissa. Kiitos jakamisesta!
VastaaPoistaPaljon ihania muistoja nousee mieleeni tuon ajan tansseista! Vaikka meidän häissä v. 1968 ei tanssittu, on tanssia mahtunut elämäämme paljon. Onpa joskus tanssittu siellä Ämmänsaaren työväentalollakin. ;)
VastaaPoistaOi mikä kuva. Oli kiva lukea muistosi siihen liittyen.
VastaaPoistaChristina: Niin, jännä millaisia asioita sitä jääkään mieleen ja mitähän kaikkea on unohtanut. Eihän sitä pieneen päähän kauheasti tavaraa mahdu :)ja ehkä hyvä niin.
VastaaPoistaMatleena: Ai sentään, me asuttiin siinä naapurissa, aidan takana. Sieltä me pikkusina kurkisteltiin tanssikansaa ja ihmeteltiin hilpeää meininkiä :)
Nna: Minustakin tuo on hauska kuva :)
Ihana kuva ja kaunis muisto. Minäkin olen opetellut tanssimaan lavatansseissa, tosin seitkytluvun puolella. Opettajani oli enoni vaimo. Silloin kun mökkilavatansseihin lähdettiin, mentiin isolla porukalla ja me lapset aina mukana. Muistan vielä miltä tanssipaviljongilla (mökkikylän keskellä) tuoksui. Ja miten hienosti oltiin pukeuduttu.
VastaaPoistaLavatansseissa on erityinen tunnelmansa. Kaiholla niitä aikoja muistelen.
Kesän lapsi: Minä tykkäsin nuorempana enemmän rokista, kävin kyllä lavoillakin mutten oikein innostunut siitä. Nyt isompana on tullut muutaman kerran käytyä ja kyllä siellä vain oma tunnelmansa on. Vielä kun sais tuon avokin opetettua tangolle vaan se voipi olla mission impossible. Tanssiminen ylipäätään on mukavaa. Liian harvoin tulee pistettyä jalalla koreasti.
VastaaPoistaSuosittelen muuten Pölösen Onnenmaata. Ai että siinä on mukava elokuva ja voi kuinka iiihanasti Pertsa Koivula vetää tangoa, aaah :)
Ihana lukea näitä sinun vanhojasi. Tosi tunnelmallinen kuva!
VastaaPoistaOi, kaunis kuva. Kauniita muistoja.
VastaaPoistaHasbu ja Ilona: Kiitos :)
VastaaPoistaIhana kuva! Onpa minullakin muisto Pertin kanssa tanssimisesta, Konnuslahden lavalla joskus.
VastaaPoistaEeva: Voi miten mukavaa, varmaankin Maamiesseuran talolla :) Isä taisikin pitää tanssimisesta.
VastaaPoistaKyyneleet sain silmiini. Muistanpa minäkin muutaman tangon Pertin kanssa ja muistan Ämmänsaaren tanssit, ne monet, monet...
VastaaPoistaAila: No minua rupes itkettämään kirjoittaessa. Mekö muka tunteellisia?
VastaaPoistaSulla ei ollutkaan pitkä tanssimatka. Saatolle pyrkiville varmaan suuri pettymys :)