Tavan sukka - suvan takka

Voi että oli kaunis syyspäivä. Aamupäivällä kävimme hakemassa polttopuita sukulaismiehen luota ja tuumin, jotta pannaanpa ukotukselle neulomani uudet sukat mukaan, jotta saadaan ne kuvattua ja saatiinhan ne.

Nämä on neulottu kakspuolosen puikoilla Katia Laine Nylonista ja raidat Rellana Flotte Sockesta, menekki yhteensä 75 g, koko 42. Sukista tuli raitalangan ansiosta hieman epäsymmetriset ja se ei ole ollenkaan huono asia. Mielestäni epäsymmetriassa on jotain perin sympaattista :)

Nyt saa kylmät tulla, sillä on mitä poltella takassa ja siitä kaunis kiitos J:lle :)

Kirja-aarteita

Kirjastossa ollessa pääsee aika ajoin hypistelemään ja lainailemaan aivan ihania kirjoja. Jotkut niistä ovat niin upeita, että on ihan pakko hommata ne itselle. Yksi tällainen oli WSOY:n Suomalaiset käsityöaarteet kirjasarja. Maksoi kyllä maltaita (uijui), mutta enpä ole aikoihin nähnyt näin tyylikästä kokonaisuutta. Tekstipuoleen en ole vielä syventynyt, mutta kuvat, taitto ja kokonaisuus ovat silmiä hivelevän kauniita ja kannetkin ihan samettiset.

Kun näin tämän kirjan ensimmäisen kerran, muistin lapsuudestani pitsireunaiset nukenlakanat, jotka edesmennyt kummitätini oli tehnyt minulle tai siis nukelleni :). Piti ihan kaivella kaappien kätköistä ja sama mallihan se siinä.

Kummitätini oli todella taitava käsityöihminen. Muistan lapsena ihailleeni ja ihmeteelleeni kuinka hänellä oli aina jokin käsityö hyppysissään, useimmiten joku ohutlankainen neuletyö. Ja että nukenlakanoihinkin virkasi noin kauniit pitsit. Vaan kyllä niitä käyteettiinkin leikeissä.

Kirjan hulppean graafisen suunnittelun ja taiton on tehnyt Atelier Gra Gra eli Hannu Rinne ja Jaana Viitakangas.

Kahden kirjan lisäksi pakettiin kuuluu Iki-ihanat käsityöaarteet kirja, jossa on mm. neule-, virkkaus-, kudonta-, ompelu- ja kirjontaohjeita. Neuleohjeista vanhoja tuttuja olivat revontulipaita, Olga- ja pitsisukat.

Toinen kirja-aarre on tämä Leena Holstin Kansallispuku, joka on aivan yhtä upea kuin nuo edellisetkin. Sen huikean ulkoasun on suunnitellut Tiina Ripatti. Kustantaja on Maahenki, jolla on myös muita mielenkiintoisia kirjoja.

Tilasin kirjan Adlibriksestä eikä maksanut kuin vajaa kolmekymppiä. Ei paha näin hyvästä kirjasta. Tämä taitaa nyt mennä mainonnan puolelle, mutta menkööt :)

Meillä meinaa loppua hyllytila, kun on tullut hommattua noita kirjoja varsinkin kirjaston poistomyynnistä.

Mutta jos ei muuta, niin voihan niitä käyttää vaikka sisustuselementteinä, varsinkin nuita rustiikkisia vanhoja kirjoja :)

Suikkeli ja vikkeli

Olen mielestäni suht nopea neuloja, mutta näiden vikkelisukkien tekeminen tuntui edistyvän hyvin hitaasti. Varmaan ohuella langalla ja puikoilla oli osuutensa, mutta ehkä nuiden hirtettyjen eli kaksinkertaisten nurjien neulominen oli se hidastavin tekijä. Tosin ei mulla oo kiire minnekkään eli mitäpä tässä valittamaan.

En arvannutkaan, että tällä tyylillä saa nuin kivan näköistä jälkeä ja varsinkin vikkelissä hirtetyt nurjat pääsevät oikeuksiinsa. Mulla putos takasaumassa eli suikkelissa (ihana sana) yks nurja silmukka ja enhän minä osannut poimia sitä hirtettynä vaan ihan tavan nurjana ja sekös sitten erottui ihan selvästi saumasta. No, sain minä sen jälkikäteen häivytettyä langalla ja neulalla. Muutoin tein sukat ihan ohjeen mukaan paitsi etten neulonut sukan suuhun kuminauhakujaa, sillä en tykkää yhtään jos kuminauha puristaa pohjetta. Saahan nähdä pysyvätkö sukat jalassa vai menevätkö makkaralle.

Malli  Vikkelisukat museosukkien pohjalta ohjeen laatinut Kyllikki Mitronen 
Lanka  Katia Laine Nylon
Menekki  n. 90 g
Koko  38
Puikot  2 mm

Ai jai oikean sukan suikkeli ei ole suorassa. Sukan varren olisivat saaneet olla pari-kolme senttiä pidemmät ja se vähän harmittaa, mutta josko sitä joskus neulois toiset.

Meidän oli aikomus käydä kuvaamassa sukat yhdessä kivassa paikassa, mutta ajan- ja valonpuute ynnättynä laiskuudella teki tehtävänsä ja niipä mentiin taas vain takapihalle. Oi voi, valon määrä on selvästi vähenemässä. Lisää aurinkoisia syyspäiviä, pliis.

Harmaata, harmaata

Tämä neule ei oikeastaan enää ole menneen kesän heiniä, sillä se valmistui parahiksi syyskuun alussa ennen meidän häämatkaa tai selkeämmin sanottuna matkaa häihin :). Keväällä valmistunut harmaa takki on vasta nyt päässyt oikeuksiinsa ja pitihän sille neuloa kaveriksi huivi ja kun sen piti olla malliltaan simppeli, niin Baktushan siitä tuli, taas kerran. Että onkin sitten konstailematon, toimiva huivimalli.

Päivällä he olivat promeneeranneet Afrikanrannassa ja illalla tanssineet Rantasalongissa kuin olisivat olleet tavallinen nuoripari häämatkallaan. (Kun kyyhkyset katosivat, Sofi Oksanen) En malttanut olla lainaamatta kyseistä tekstiä, kun se osui silmiini tuota kirjaa lukiessa :) Siellähän sitä mekin promeneerattiin Afrikanrannassa ja tanssittiin. Nämä kuvat siitä ihan likeltä.

Eipä tuosta neulomuksesta sen kummempia kuin että mieleinen on ja mukavan lämmin.

Etsiskelin Haapsalusta sitä Muhusaaren sukkakirjaa, mutten löytänyt. Sensijaan löysin aivan ihastuttavan neulekirjan sormikkaista Kirjatud teekond (Kristi Jöeste, Kristiina Ehin, 2012)

Kirja on todella kaunis, tyylikkäästi taitettu ja voi noita malleja.

Ihan syyhyttää päästä neulomaan sormikkaita, mutta pitänee tässä ensin muutamat sukat sujautella, tosin tuo sujauttaa verbi on vähän turhan optimistinen. Mulla on nääs puikoilla ohuesta langasta neulottavat vikkelisukat ja voi että ne edistyy hi-taas-ti. Toisaalta, minnepä tässä kiire ois. Yks toinenkin asia syyhyttää. Ostin nääs yhtä ihanaa lankaa ja se tuolla kuiskuttelee houkuttelevasti. Haluaa tulla varmaan villatakiksi, mutta koska sitä on niin vähän, tarttis löytää sopivan värinen raitakaveri. Mutta annetaanpas ajatuksen muhia rauhassa. Tämä vaihe on minusta tosi mukava, tämä että saa miettiä, suunnitella ja kuvitella.

Pehmeä häälahja

Saimme hääkutsun toissaviikonloppuna pidettyihin häihin hyvissä ajoin viime keväänä. Ja hyvä niin, sillä eipähän tarvinnut hoppuilla lahjaneulomusten suhteen.

En voinut vastustaa kiusausta neuloa pariskunnan pienelle tyttövauvalle jotain lämmikettä tulevaa talvea vasten unohtamatta tietenkään isää ja äitiä.

Mallit  Dropsin raitatakki ja housut sekä norjalainen myssy (Rav link)
Lanka  punainen Lanett, valkoinen Dropsin Baby Merino ja nutria Katia Laine Nylon
Menekki  jäi punnitsematta, mutta ehkä n. 300 g
Koko  3 kk
Puikot  2,5 mm
Muuta  7 nappia

Voi että oli mukava vaihteeksi neuloa näin pieniä neulomuksia. Mielestäni tuo lanka- ja väriyhdistelmä toimii hyvin, mutta koska Katia Laine oli paljon ohuempaa kuin nuo muut, niin sillä neulotut raidat piti tehdä ainaoikeaksi, jotta ne upposi paremmin neuleeseen.

Takkimalli oli ihan hyvä, mutta seuraavalla kerralla en jätä noiden raglankavennusten väliin kahta silmukkaa vaan yhden. En noudattanut ohjetta orjallisesti eli jätin mm. helmaresorin jälkeiset kavennukset pois, koska en ymmärrä mitä hyötyä siitä olisi ollut. Tuo norjalainen myssymalli on siinä mielessä mainio, ettei siinä ole saumoja, mutta suojanneeko perinteinen siksak myssy paremmin otsaa ja poskia? Täällä minun lähipiirissä ei ole pieniä vauvoja, joten en tiedä. Kun tämä tyttölapsi syntyi heinäkuussa, lähetin hänelle punaiset junasukat lahjaksi. Nyt neuloin sitten valkoiset sukat ja lapaset.

Hääparin sukat jäi kuvaamatta, (tai no pilkistäähän ne tuolta lahjapaketti kuvasta) mutta sulhasen veli- eli kummipojalleni tein samaan syssyyn ihan tavan perussukat ja tällä samalla mallilla ne muutkin oli neulottu.

Ja nämäkin jäi tietty punnitsematta, mutta alle sadalla grammalle valmistuivat 2,5 mm puikoilla.

Vähän jännätti josko vauvaneuleet olisivat oikean kokoiset, mutta onneksi ovat, huoh.

Sadonkorjuuta

Kesän neulesadon läpikäynnin väliin kiilasi uunituore sukkapari, joka valmistui eilissä iltana.

Jokohan tämä on neljäs vai viides kerta kun osallistun sukkasadon keruureen? No Heinäladossa kuiten ollaan.

Täytyy kyllä myöntää, että nyt meinaa vähän kehtuuttaa, kun on tullut neulottua noita sukkia koko kesän. Toisaalta sukantarvetta on aina, mutta jotta tämä ei alkaisi maistua puulle, neulon verkkaiseen tahtiin tai en neulo ollenkaan jos siltä tuntuu.

Viime maaliskuussa vertailin omien kokemusten pohjalta sukkalankojen kestävyyttä. Kiitos vielä näin jälkikäteenkin runsaasta, hyödyllisestä palautteesta jata sain postaukseeni. Joku taisi silloin mainita, että Fortissima Alpaka-lanka nyppyyntyisi helposti. No olin jo ostanuyt kyseistä lankaa siinä vaiheessa ja nyt päätin neuloa itselleni testisukat.

Malli  omasta päästä
Lanka Fortissima Alpaka (Schoeller & Stahl)
Menekki n. 70 g
Koko 38 (alussa 69 s, keskiosassa 63, kärjen sileässä osassa 60)
Puikot  2 mm sukkapuikot

Olen neulonut tuon tyylisiä sukkia jo aiemminkin ja nyt ajattelin kehitellä samaa ideaa. No, en nyt osaa olla kovin tyytyväinen eli ei tullut mitään heurekafiilistä. Mutta tulipahan lämpöiset sukat eli eikun testaamaan.

On sitä neulottukin

vakkei uskois viime aikaisten harvojen postausten perusteella. Mutta kiritäänpä menneet neuleet pikku hiljaa, jotta päästään tähän päivään. Vaan sitä ennen palataan tämän kukkakuvan myötä heinäkuun alkuun.

Heinäkuussahan juhlittiin esikoiseni häitä. Juhlia varten neuloin sekä tyttärelleni että itselleni bolerot ihan siltä varalta, että sattuisi olemaan viileää, mutta luoja järjestikin meille kesän kauneimmat ja lämpimimmät päivät juhlien ajaksi, joten moelmmat bolerot jäivät käyttämättä. No, meidän juhla-asut toimivat kyllä oikein mainiosti ilman boleroitakin, minulla tähän tyyliin:

Ja tässä bolero kuvattuna juhlien jälkeen:

Malli  omasta päästä
Lanka Novita Tennessee
Menekki n. 300 g
Koko m
Puikot  3,5 mm ja 3 mm virkkuukoukku 
Muuta  6 nappia 

Neuloin boleron ylhäältä alas, tein rintalaskokset lyhennetyin kerroksin, hihat neuloin poimimalla silmukat kädentieaukoista ja reunat viimeistelin virkkaamalla tuommoista aaltomaista virkkuuta. Napinläpiä ei tarvinnut tehdä erikseen, sillä tuohon virkkuuseen tuli automaattisesti napin mentäviä aukkoja. Heinä-elokuun ajan bolerossa oli lyhyet hihat jo edessä kolme nappia. Pitkään pähkäiltyäni päätin kuitenkin pidentää hihoja ja nappittaa koko etureunan. 

Viikko sitten juhlittiin serkkupojan häitä lahden takana ja nyt oli jo ilmakin niin viileä, että pidempi hihaiselle bolerolle oli tarvetta.

Ai että olikin mukavat häät ja hulppea ympäristö. 

Seuraavana aamuna otettu bolerokuva.

Tunnelma oli kyllä paljon valoisampi kuin harmaa kuva antaa ymmärtää :)