maanantai 28. helmikuuta 2011

Mitä tästä opimme

vai opimmeko mitään?

Tässä eräänä päivänä avokki vaihtoi lakanat ja sitä ennen tietenkin otti entiset pois ja pisti koneeseen pyörimään. Pyykkiä kuivumaan laittaessaan hän löysi lakanan mutkasta yhden kummallisen värisen villasukan, puhtaan sellaisen. Mitä tästä opimme? Kannattaako unisukkia jättää peitonmutkaan ja kannattaako unisukkia ylipäätään neuloa mehulla värjätystä langasta? Ei kannata.


Kannattaisko pieni reiän alku korjata ajoissa eikä vasta pesun jälkeen kun se on suurentunut ja kun ei enää ole saman väristä paikkauslankaa (tuo kellertävä viiru oikean sukan reunassa)? Kannattaisi.


Onneksi sukasta lähtenyt väri ei tarttunut pestyihin lakanoihin eli kai se tuo toinenkin sukka on laitettava kuudenkympin lakanapesuun että siitä tulis samanvärinen. On muuten lämpöiset ja hyvin säilyneet sukat, vaikka ovat jo kolmatta vuotta vanhat. Tosin enpä ole käyttänyt näitä kuin unisukkina.

Tässä viime vuosina on tullut neulottua noita tossuja aikalailla ja nyt voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, ettei langan paksuus takaa tossun tahi sukan kestävyyttä. Olen kuluttanut muutamat tossut ihan puhki ja laiskana paikkaajana olen heittänyt ne menemään. Melkein samassa ajassa kun kursin suurta reikää, neulon uudet tossut. No yhdet tossut paikkasin ja toisiin laitoin jossain vaiheessa liukuesteet. Kannattako tehdä liukuesteet vanhoista nappulahanskoista?


Kuten kuvasta näkee, ei kannata. Se on liian ohutta, ehkä estää hiukan liukkautta mutta kuluu ihan ohueksi eikä juuri paranna pohjan kestävyyttä. Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä kunnon pohjalliset vaikkapa vanhasta vanutetusta villapaidasta ja ommella ne jonkinsortin pistoilla tossun pohjiin.


Näillä tämän talven pakkasilla nämä tossukat ovat olleet taivaallisen lämpimät. Kestävyyttä ja toimivuutta testataan edelleen.

No mitähän tässä olisi vielä opittu? Ehkä on vielä liian aikaista mennä sanomaan, mutta voi olla että päin mäntyäkin menneestä työstä voi vielä kehkeytyä jotakin. Ainakin usko ja yritys on, jos nyt ei aivan hirmuinen niin yritys kuitenkin.


Ehkä tästä vielä joskus tai sitten en hiisku sanaakaan.

Olen neulomassa kaverille villatakkia, jonka ohje löytyy muistaakseni jostain viime vuoden Suuresta Käsityölehdestä. Lehdessä neule on Kaarroketakki nimellä, mutta kun etsiskelin Ravelrystä sitä, niin sieltä ja muualtakin se löytyi nimellä Aconite. Miksihän kyseisessä lehdessä ei ole käytetty tuota nimeä kun kerta malli ja suunnittelija on sama? Olen neulonut kaarrokepalmikon ohjeen mukaan ja nyt tuli uskonpuute.


Tuo kaarroke vaikuttaa ihan älyttömän pitkältä vaikka tekisin sen pienimmän mitoituksen mukaan. Olen tässä pari päivää pähkäillyt, että mitä teen? Luotanko itseeni ja lyhennän kaarroketta ja muokkaan ohjetta vai uskonko painettuun sanaan?

Ja lopuksi jotain ihmeellistä, ei ehkä muualla mutta tässä talossa ainakin. Vähän huonolla hoidolla ollut orkidea yllätti ja innostui kukkimaan.


Mitä tästä opimme? Luonto on ihmeellinen ja kukat voivat olla todella sinnikkäitä.

18 kommenttia:

  1. Siellä on opittu vaikka mitä! Opettavaista ihan tänekkin asti. Paitsi tuo orkidea; miten sä tuon teit?

    VastaaPoista
  2. Outi: Mitenkäkö? Unohtamalla koko kukan, milloin lienen viimeksi edes kastellut sitä. Ihan hävettää. Mitenkähän hienosti se kukkisi jos sitä hoitaisi oikein kunnolla?

    VastaaPoista
  3. Oppia ikä kaikki, niinhän sitä sanotaan! :) Minä olen oppinut, että tossuihin kannattaa laittaa nahkapohjat vaikkapa vanhojen nahkasaappaiden varsista. Ja nyt kun meillä taitavat joutilaat saappaanvarret olla lopussa, niin ajattelin ostaa kirpparilta vanhan nahkatakin, kunhan sattuu sopivaan hintaan.

    Orkidea on muuten kova yllättämään! Minullakin on sellaisesta kokemusta. ;)

    VastaaPoista
  4. Mitäkö tästä nyt opinkaan? Varmaan ainakin sen, että omatkin tossut olisi kannattanut vahvistaa pohjista jollakin nahkapalasella tai vastaavalla. Sukkiakin voisi parsia, jos tulee reikä, eikä nakata menemään... Juu ei, en ole parsijatyyppiä. Vasta nakkasin kahdet villasukat menemään reiän takia. Mummoni olisi saanut halvauksen, kun olisi tiennyt. Mie neulon mielummin uudet :D Orkideankasvatukseenkin olisi saanut hyviä vinkkejä, jos omistaisi sellaisen.

    Oikiasti mie en yleensä opi juuri mitään fiksua. Olen niin älyttömän kovapäinen, että toistan virheet ainaki kahteen tai kolmeen kertaan. Tiedän jo ennakolta, että metsään menee, mutta koitan kuitenkin. Perse eellä puuhun ja niin poispäin ;D

    VastaaPoista
  5. Onpas ollut opetus. Ensin katsoin että olet neulonut tarkoituksella erivärisiksi

    VastaaPoista
  6. Arvaappa, kuka opettelee tekemään töppösiä? Juu, yrittämisen ja erreysten kautta, tietysti. Varvasosa teetättää, mie ku ensin kavensin vaikka toki olisi pitänyt lisätä pari silmukkaa, mihinpä sen liikavarpaan muuten sijoittaisi. Voi myös kiilakavennus purkaannuttaa, noin 50 vuotta sitten viimeksi tein sen... vaan onneksi on aikaa.

    VastaaPoista
  7. Oppia ikä kaikki jne. Täälläkin on opittu tarkistamaan lakanoiden mytyt, ennen koneeseen laittoa. t, nimim. yks huopunnu sukka

    VastaaPoista
  8. Matleena: Nahkapohjalliset ovat varmaan hyvät. Miten sinä saat ommeltua ne? Teetkö reiät etukäteen, vai saako neulan suoraan nahkan läpi?

    Tess: Minuakaan tuo parsiminen ei innosta. Ja kyllä tässä yks jos toinenkin yrittää perse eellä puuhun :)

    Enkulin käsityöt: No toimiihan nuo sukat noinkin, ovat ihan yhtä ihanan lämpöiset kuin ennekin ja eihän niitä kukaan peiton alta näe.

    Mamma Myy: Hyvä tätsy! Niin sitä pitää ja jos ei onnistu niin tänne vaan, oispahan hyvä syy kyläilyyn :)

    Mammutti: Aika paha tuo huopunut sukka :)

    VastaaPoista
  9. No johan on opettavaista :)Kainkenlaista olet touhuillut. Mä olen varma, että mun orkidea ei tule ikinä minua yllättämään!

    VastaaPoista
  10. helena: Touhunnuppa hyvinkin, muttei näytä tulevan mitään valmista. Ei tuo minunkaan toinen orkidea näytä järjestävän yllätyksiä :)

    VastaaPoista
  11. Minäkin sain samantien oppia. Nyt tiedän , että tossuihin kannattaa tehdä pohjat ja mistä ne tehdään. Löytyipäs käyttöä vanhalle ohuelle mokkatakillenikin :)

    VastaaPoista
  12. suosittelisin luottamaan itseesi, sk:n ohjeissa on aika usein ollu virheitä.

    VastaaPoista
  13. Mitä tuosta sukan väristä. Ilotse ihanasta avokista, joka pyykkää!!
    Kaikesta houlimatta, oppia ikä kaikki.

    Ihana orkidea! :-D

    VastaaPoista
  14. Sude: Mokkatakista tuleekin varmaan hyvät pohjalliset.

    ullapulla: Kai sitä täytyy luottaa itseensä ja toisaalta, äkkiäkös sen sitten purkaa kun on niin paksu lankakin.

    Marleena: Pieni murhe tuo sukkien erivärisyys tässä maailmassa eli ei haittaa. Ihanan pisti hymyilyttämään tuo positiivinen ajatus avokista :)

    VastaaPoista
  15. Hei mutta minä opin ainakin uutta; tossukoita kuluu ja kaapit on täynnä huovutukseen sopivia villapaitoja, siispä huovutan paidat ja ompelen niistä tossunpohjia. Kiitos ideasta!

    VastaaPoista
  16. Ei kai sillä keskellä yötä säkkipimeässä ole ihan hirveesti väliä jos toinen sukka on vähän haaleampi... Ja paikkailemalla se näköjään muuttuu takaisin alkuperäiseksi itsekseen.

    VastaaPoista
  17. Tuli tälläinen ajatus: vahinko sattui, sukka meni pesukoneeseen. Näin siitä tuli tarina, jonka juuri kerroit. Ja tarinaa oli kiva lukea.Onnekas sattuma siis. Tarina elää aina mielessäsi kun näet sukan.
    Eikä erivärinen paikkaus haittaa...
    Orkideaihmettä minäkin odottelen, eipä ole vielä sattunut kohdalleni. Kolme orkideaa minulla on ollut. Yksi kuoli heti kukittuaan. Kahta ihmettä odatan vieläkin..

    VastaaPoista
  18. tuija: Kuluvaisia ovat nuo tossut ja hyvä jos sain annettua hyödyllisen vinkin :)

    mokkakissa: No ei ole väliä, ei vallankaan kun on tällaiset unenlahjat :)

    Auli: Minua oikein huvittaa kun sukkia katsellessa tulee mieleen se pieni reikä ja omat tuumailut, että pitäis paikata kun on vielä noin pieni. Täällä nääs esiintyy aika-ajoin saamattomuutta :)Mutta ei haittaa, sukat lämmittävät ihan yhtä hyvin kuin ennenkin.

    VastaaPoista