Paperitähtiä

Edit: Hups, piti laittaa koko juttu uusiksi ja poistaa suurin osa kuvista. Tuli ihan asiallainen keskustelu tekijänoikeuksista herra Linssin kans (asiasta perillä). Hän oli sitä mieltä, että on vähän riski laitella kuvia uudesta kirjasta, koska siten tässä rikotaan tekijänoikeuslakia. En hoksannut ajatella asiaa siltä kantilta. Niinpä niin, mikä se on luvallista ja sallittua.

No tässä nyt kuitenkin kuva hulvattomasta kirjasta jonka löysin eilen kirjastosta. Suosittelen.

Voi vitsi, mikä kirja. Siinä on kuvia ja hauskoja juttuja Rauni Palosen piirtämistä paperinukeista, joita julkaistiin Avussa vuosina 1968-97. En ole vielä lukenut koko kirjaa, mutta kuvia olen kahlannut ja katsellut ja nauranut. On kuin tekisi aikamatkaa lapsuuteen. Tädilleni tuli aikoinaan Apu ja minä onnekas sain ne paperinuket sieltä. Voi kiitos rakas Aila-täti. Niillä kai leikittiin niin kovasti ettei mitään ole jäänyt jäljelle. Jossain on laatikollinen itsepiirrettyjä nukkeja vaatteineen mutta enpä löytänyt niitä tähän hätään. Tarttis kai taas muuttaa, että tulis inventoitua varastot.

Tämän minä muistan omistaneeni. Menneitä haikailevalla Päivi Paunulla oli muinoin näin värikäs karderoobi:


Lisää juttua ja kuvia täältä.

PS. Ihan kohta Brunellin ohje on valmis.

Tulloo tuulinen ilma

Siis ilma-aiheiset postaukset jatkuvat. Tuo savolaiselta kuulostava otsikko on napattu tästä Värttinän biisistä, joka sopii viime aikojen tunnelmiin, siis minun kohdalla ainakin.



Myös tämä kaunis valitus sopisi päivän äänimaailmaan ja mietinkin kumman tänne laittaisin.
Voiton vei Tuulen tunto.

Hyvät vai huonot asiat ensin? No laitetaan hyvät ettei vaikuta niin negatiiviselta. Suokaatten muuten anteeksi, että täällä valitellaan vaivoja ja vaikka mitä, mutta nyt on näköjään sellaiset ajat. Vielä se aurinkokin paistaa, uskoisin.

Niin, nämä pikku sukkaset, jotka menevät Sukkasadon kautta hyväntekeväisyyteen ovat se hyvä juttu. Olipa hauska neuloa näin pieniä sukkia.


Vasemman puoleinen on neulottu Uhoavan Gnun sukkaohjeella ja oikealla on Juna- eli Tuulansukat. Molemmat neulottu Nalle Colorilla 2,5 puikoilla, menekki yhteensä vajaa 80 g. En ole erityisesti pätkävärjättyjen ystävä, mutta somat sukathan noista tuli. Toivottavasti menevät tarpeeseen.

Toinen hyvä asia: mehevät , maukkaat omenat omasta puusta.

Jokohan huomenna keittelis Hyvettiä. Kukahan tulis kuorimaan?

Huono asia: Vai että Top Wool, tekis mieli väittää että Bottom Wool. Ei pitäis uuden neuleen nyppyyntyä näin äkkiä. Katsokaa miltä minun Brunelli näyttää, yhyy:


Enkä minä sitä todellakaan yötäpäivää ole pitänyt päälläni. Tuo nyppyyntyminen tuli oikeastaan yhtenä päivänä. Olimme Kuopiossa katsomassa antifestivaaleja ja tuli käveltyä paljon. Olkalaukku heilui mukana ja sehän se tieten aiheutti tuon. Ai vitsi että harmittaa. No saahan ne nypyt nypittyä, mutta jos ja kun sen ohjeen joskus saan aikaiseksi niin en ehkä tätä lankaa uskalla suosittella. Harmi, sillä se on todella mielytävän tuntuinen ja lämmin ja värikin on hyvä. Ainakin Sandnessin Peer Gynt on hyvä lanka ja suunnilleen Top Woolin vahvuinen. Smartista minulla ei ole kokemuksia mutta sekin on saman vahvuista. Saa suositella hyviä lankoja :)

Haikeutta ilmassa

Posti toi kivan arpajaispaketin, joka piristi harmaata päivää. Lämmin kiitos Mielitylle ihanasta pussukasta ja langoista. Ovat mieleiset :)


Tuossa pussukassa on jotain 60-luvun henkeä, ihan kuin nostalginen tuulahdus lapsuudesta, vaikka onkin tästä ajasta. Ihailtavan siistiä työtä. Kiitos vielä kerran.

Täällä ollaan haikeissa tunnelmissa monestakin syystä. Poika pakkaa tavaroitaan ja muuttaa huomenna kauas pois, äiti jää ihmettelemään tyhjenevää pesää. Enää yksi jäljellä, eikä varmaan hänkään kovin kauan. Haikeaa, mutta näinhän se elämä menee, lapset kasvavat ja lähtevät maailmalle. Voi kun pärjäisivät.

Jännä paikka

Onko tämä valokuva- vai neuleblogi? Tämä on paljon kuvia sisältävä neuleblogi, niin se on.

Eikös sitä sanota että puku miehen tekee. No tekiskö tässä tapauksessa kuvat sukan, hehheh. Ehkäpä. Linssi lähti kurssille, joten pyysin Poikaa malliksi. No hän ystävällisesti suostui, veti sukat jalkaan ja oli jo lähdössä takapihalle, tietää että pidän ulkokuvista. Minä että ei kun kengät jalkaan ja lähdetäänpä virran toiselle puolelle. Mitä, sukkien takia, onko sinne pitkä matka? Ei ole, pari kilsaa vaan.

Matkalla kerroin kylämme lähihistoriaa ajalta jolloin en itse vielä asunut täällä, kävin vain kesäisin kyläilemässä serkkujen luona. Täällä oli tanssipaikka, urheiluseuran omistama kaarihalli joka oli nuorten keskuudessa todella suosittu ja esiintyjät parhaasta päästä mm. Hurriganes. Minäkin muistan käyneeni siellä kerran. Sitten sata salamaa iski tulta ja koko halli paloi, ehkä joskus 70-luvun puolivälin jälkeen. Nyt jäljellä on vain mäen päällä olevat rauniot, tasainen tanssilattia ja esiintymislavat ja paljon pieniä puun alkuja, ikäänkuin antiikin rauniot. Siis jännä paikka.

Tässäkö minä seison, pitäiskö nuo kengät siirtää?

Onko lahkeet hyvin?

Hei, pitäiskö kiskaista se mänty siitä viereltä? No ei sitä nyt eläviä puita kiskota. Laita oikea jalka siihen. Ai tähänkö, onkohan tässä märkää?

Nykäise vielä sukan varret suoraksi. Ja sitten virallinen sukkakuva tadaa:

Hei, siirrytäänpä vielä tuonne toiselle lavalle. Virallinen sukkakuva nro 2 :

Malli oma, oisko vaikka Sammeli
Lanka Seiskaveikka, 160 g
Koko noin 39 (62 s alussa, 56 nilkassa, 52 jalkaosassa)
Puikot 3,5 mm

Tarkoitus oli tehdä jalkaosakin tuolla vaaleammalla langalla mutta se ei riittänytkään ja eipähän tuota sävyä enää kaupasta löytynyt. Harmi, minusta se on hyvä väri värittömyydessäänkin. Pähkäilin pitkään tuota varren palmikkoa, että teenkö toisenkin vai en. Olisi ehkä ollut tyylikkäämpi ilman toista. Ehkäpä teenkin seuraavat siten.


Nyt jos joku näkis niin mitähän aattelis. Ja toive toteutui, lähellä olevalta agilityradalta tuli koiraa taluttava nainen, eikä hän näyttänyt yhtään hämmästyneeltä :)

Mallille lämpimät kiitokset.

Ja ei nämä kuvat vielä tähän lopu. Tässä äsken kun laittelin kuvia koneelle, takapihalla alkoi tapahtua. Nuori rusakko tuli syömään maahan pudonneita omenia ja harakat tykkäs kyttyrää, tämä kun on muka heidän reviiri. Vaan olipa rauhallinen rusakko, se ei lähtenyt minnekkään vaikka harat yrittivät nokkia sitä pyllyyn.

Kaapin kätköistä

Ihan ekaks lämmin kiitos Marialle, jolta sain kivan, vuodenajan väreihin sopivan tunnustuksen. Kylläpäs piristi harmaata päivää.

Kivoja blogeja on niin paljon, että kiitän kaikkia näin yleisesti. On hienoa olla mukana tällaisessa taitavassa ja lämminhenkisessä porukassa :)

Olen kaivellut kaappeja pari päivää, sillä aion viedä tarpeetonta tavaraa kirpparille myyntiin. Hyllystä löytyi mm. 3 paria verhoja ja muutama tyynyliina, jotka on ommeltu Minna Ahosen suunnittelemista Finlaysonin kankaista joskus 90-luvulla(tai 80-luvun lopussa, en muista tarkkaan). Ajattelin kysäistä, josko joku täällä olisi kiinnostunut niistä?


Verhot ovat 150 cm leveitä ja 160 cm pitkiä, ylä- ja alapäärmeet 3 cm, tyynyliinat noin 47 x 60 cm. Verhoparin hinta 5 euroa + postimaksu ja tyynyliinat kaupanpäälle . Saa kyllä tulla hakemaan kotoakin jos haluaa, on meinaan postimaksut aika kalliita(verhopari painaa n. 800g). Joissain tapauksissa Matkahuollon kautta lähettäminen tulee halvemmaksi.


Näitä sinertäviä verhoja on kaksi paria ja tyynyliinoja kaksi kpl. Nämä olivat aikanaan pohjoisen puolen ikkunoissa eli värit ovat säilyneet hyvin. Kahdessa verhossa reunat ovat hieman, muttei häiritsevästi haalistuneet.




Näitä vihertäviä verhoja on yksi pari ja tyynyliinoja kolme kpl. Verhot olivat aikanaan lastenhuoneessa, jonka ikkunat olivat etelään päin. Reunoissa huomaa hieman haalistumista, minulla kun oli tapana kääntää sisäreunat hieman päällekkäin.


Eli jos kiinnostaa niin laittakaa viestiä.

Niin tavalliset että

Tämän kertaiset sukat ovat niiiiin peruskamaa kuin olla voi, mutta niitäkin tänne kylmään maailmaan mahtuu ja tarvitaan. Nämä menevät sukkasadon kautta hyväntekeväisyyteen. Itse sukista ei irtoa kummoista juttua, tyhjentelin laatikoita sukkalangan lopuista ja koko tuli sen mukaan mihin 120 g lankaa riitti. Kuvauspaikoista sen sijaan oli oikein runsaudenpula. Käytiin iltapäivällä nakkaamassa lainatikkaan Linssin sukulaisten mökille. Siellä ihana Kallaves lainehtel ja herra pääsi/joutui hyppelemään rantakivillä (toinen kuva hillokellarissa).

Kotimatkalla pysähdyttiin puunlaskupaikalle, josta löytyi maalauksellisia juttuja, ruosteisia vaijerinippuja, rautakiskoja, laitureita ja horsmia hurmaavissa syksynsävyissä. Täälläkin piti vetäistä sukat jalkaan:

Se edellisten sukkien yhteydessä mainittu jännäpaikka on vielä käyttämättä. Ehkä seuraavat sukat kuvataan siellä :)

Palmikko vai kaapeli

Lämmin kiitos kannustavista takkikommenteista. Ne ilahduttavat ja lämmittävät mieltä, samoin kuin takki :)

Ensin meinasin, etten ollenkaan esittele näitä sukkia täällä, koska ne ovat lahjakamaa ja joku lähimmäinen saa ne ehkä tulevana jouluna, mutta en malta olla näyttämättä tätä ihanaa kuvaa, jonka niistä otin.

Olimme tänään herra Linssin kanssa sienessä ja marjassa kun oli niin ihana ilma. Reppuun pakkasin termospullon, omenapiirakkaa ja sukat. Oli meininki, että tulomatkalla pysähdytään yhteen jännään paikaan kuvaamaan niitä. Mutta metsästäpä löytyikin niin kuvauksellinen paikka, että sukat piti kaivaa repusta ja ryhtyä hommiin. Ai miten paljon mukavampaa onkaan olla kameran takana ja Linssissähän on ihan mallin ainesta:

Mukisematta hän nosti lahkeet ylös ja veti sukat jalkaan ja kääntyili kannonnokassa oikealle ja vasemmalle. Jossain vaiheessa kyllä kuului kommentteja: nää kutittaa ja että lahkeet näyttää ihan tyhmiltä, mutta muuten meni ihan nappiin.

Malli Perussukat kaapelikuviolla (miehisempää kuin palmikko)
Lanka Seiskaveikka
Menekki 170 g
Koko n. 43
Puikot 3,5 mm sukkapuikot

Tarkoitus oli tehdä sukista pienemmät mutta niistä nyt tulikin isot eli se jolle nämä aioin antaa, ei saakkaan näitä vaan tekaisen toiset, ehkä samanmoiset :)

Toivottavasti tällaisia aurinkoisia syyspäiviä tulisi vielä monta. Pitää äkkiä tikutella toiset sukat, että päästään sinne jännään paikkaan kuvaamaan :)